 |
| Oonikaa kiinnosti kaikki muut paitsi kuvaaja. |
Alkuverryttelyssä tulimme käyntiväistöjä uralta keskemmäs ja takaisin. Sen jälkeen nostimme ravin ja jatkoimme pääty-ympyrällä olleiden puomien yli. Sen jälkeen nostimme laukan, laukkasimme pitkän sivun ja pyöräytimme vielä toiselle pääty-ympyrälle samanlaisen kuvion puomeilla kuin aiemmin. Oonika liikkui ihan kivasti, mutta yritti paikoin valua etupainoiseksi. Yritin välttää tätä ja keskityin tekemään pohkeillani jotain hyödyllistä. Ravipuomeja hassu tamma katsoi ensin hetken aikaa, kunnes totesi ne vaarattomiksi. Ne sujuivatkin sitten ihan asiallisesti. Väistöt olivat hieman nihkeitä, ja Oonika yritti hieman puskea vain lavoilla karkuun. Opettaja muistutti tekemään pidätteet hyvin, jotta takapää ehtisi mukaan. Menoa toppuuttelemalla sain Oonikan takajalat liikkeelle, mutta sitä myöten tahti hiipui. Kaikkea ei voinut saada kerralla.
Ravissa tulimme vielä toisena tehtävänä pääty-ympyrän puomit ravissa, jatkoimme uraa myöten ja käännyimme pitkän sivun keskeltä ja ylitimme keskihalkaisijalla olleen matalan kavaletin ja jatkoimme siitä uuteen suuntaan nostaen laukan ja laukaten puolikkaan ympyrän verran, kunnes homma alkoi taas alusta. Muuten meni ihan hyvin, mutta laukan jälkeen meno oli hieman kiireistä. Laukka tuntui jotenkin hassulta ja koko ajan tuntui, että Oonika olisi pudottamassa raviin. Meno oli siis etupainoista mönkimistä, jota yritin rajoittaa ohjissa roikkumalla.
Sitten siirryimme työstämään laukkaa. Ensin tulimme vasemmassa kierroksessa ympyrän kaarella olleet puomit sekä vähän isomman ympyrän aikana yksittäisen kavaletin. Meno oli edelleen aika tahditonta enkä saanut heräteltyä Oonikaa pyörittämään laukkaa paremmin, mutta en löytänyt säätöruuvia. Kinastelimme välillä taas siitä, saiko mennä etupainoisena vai ei. Välillä Oonika pääsi pudottamaan raville tai säheltämään puomit ihan ihmeellisillä harppauksilla. Olipas työlästä. Onneksi yrittämisen kautta saimme muutaman asiallisen kerran tehtyä. Oikeassa kierroksessa tulimme vain yksittäistä kavalettia ja parin töppäyksen jälkeen saimme taas pari asiallista suoritusta, ja se riittikin kivasti.
Sitten pääsimme ottamaan vielä laukanvaihtoja yksittäistä kavalettia menemällä sitä kahdeksikolla. Meno ei sinällään ollut muuttunut, mutta opettaja yritti muistuttaa minua tekemään ne pidätteet ajoissa. Huomasin monesti antavani Oonikan mennä omia menojaan, kunnes hetkeä ennen kavalettia aloin muka yrittää jotain. Hoho, ei toiminut. Saimme kuitenkin vaihdot onnistumaan vasemmasta oikeaan, mutta toisinpäin ei onnistunut. Opettaja antoi onneksi vielä uuden mahdollisuuden tulla tehtävää. Lopulta jokin napsahti kohdilleen, ja ajattelin, että pentele, nyt homma haltuun. Sittenpä sopiva pidäte, uuden sisäpohkeen ratsastaminen läpi ja vielä todella selvä johtaminen, niin johan Oonika ymmärsi, että halusin sen oikean laukan vasemmaksi. Jes! Piinallisen vaikeaa, mutta tulihan se onnistuminen.
Loppuraveissa tulimme vielä pääty-ympyrällä yhtä puomia välillä askelta lyhentäen ja sitten pidentäen. Oonika oli alkuun vähän tahditon, mutta aikaisempi napsahdus sai minut keskittymään niin hyvin, että johan alkoi tammaan löytyä paikoin kivaa pyöreyttä samoin kuin tasaisuutta. Melkein ehdin jo ajatella, että tämähän saattaisi olla kiva ratsu kouluväännössäkin. Jos siis saisin pohkeet kunnolla hommiin ja lopetettua itse etukenossa könöttämisen. Opettaja antoi tunnin lopussa kaikille yksittäin palautetta ja tuumi kohdallamme, että kyllähän meillä oli hyviä hetkiä ja tekee vain hyvää ratsastaa erilaisemmilla hevosilla. Niinhän se on. Ei tämä mikään onnellisuustunti ollut, mutta ei onneksi ollut ihan naamakaan mutrulla tunnin jälkeen. Aina sitä jotain positiviista tunnista löytää, jos oikeasti tahtoo. Sitä tahtoo vain helposti jäädä kaivelemaan niitä pieleen menneitä hetkiä niiden hyvien pätkien kustannuksella. Siitä tavasta sietäisi oppia pois. Huomenna luvassa onkin aamusta estetunti ja iltapäivästä 1,5 tunnin kerta, jolla saa mennä toiveiden mukaan. Itse olen suuntaamassa maastoesteiden pariin, ellei pupu eksy pöksyihin. Toivottavasti ei.
Kuva on itse napattu.
