Esteleirin toisella tunnilla luvassa oli puomeja (ja kavaletteja, mutta niitä en nähnyt tunnin aikana yhtään, toisesta päästä hieman ilmaan nostettua puomia en sellaiseksi laske). Olin toivonut jo yhtä suomenhevosta nimeltä, mutta opettaja jakoi minulle toisen ehdottamansa ratsun. Nyt testiin pääsi 2003 syntynyt suomenhevosruuna Stikkan, lempinimeltään Stigu. Ratsastusryhmä pysyi edelleen samana eli kuuden ratsukon voimin menimme tällä kertaa alakentällä.
Kaveri vinkkasi, että Stigun kanssa kannattaa hakea pidätteet kunnolla läpi. Alkukäyntien aikana teinkin muutaman pysähdyksen, joista Stigu ei liiemmin innostunut. Ensin se ei malttanut pysähtyä, sitten se yritti valua hitaasti eteenpäin. Lopulta sain sen malttamaan ja seisomaan ilman, että se yritti hiljalleen valua takaisin liikkeelle. Aamun tunnin kaltaisesti asetusten saaminen oli vähän vaikeaa. Näpersin ihan liikaa ohjalla sen sijaan, että olisin ratsastanut pohkeella. Mikä ihme viehätys siinä ohjassa oikein on? Tiedän kyllä teoriatasolla, että ohjissa roikkuminen vain pahentaa mahdollisesti etupainoista hevosta, mutta tämän tiedon vieminen käytännön tasolle onkin sitten eri juttu. Käynnissä ja ravissa testailimme pääty-ympyrällä kevyttä istuntaa, joka löytyi ihan kivasti taas. Opettaja muistutti pitämään kevyessäkin ravissa saman fiiliksen, minkä kevyessä istunnassa sai. En saanut kevyen istunnan fiilistä ihan täysin kevyeen raviin, kun ylävartaloni tuppasi suoristumaan liikaa. Ravissa Stigu liikkui kivan reippaasti, mutta paikoin pidätteet kaikuivat kuuroille korville.
Seuraavaksi tulimme kuta kuinkin vastakkaisiin kulmiin ympyrän kaarelle laitettuja kolmea puomia ravissa. Stigu kiihdytteli hieman puomeilla, ja opettaja kehotti ottamaan se haltuun topakalla pidätteellä. Jäin vähän vetokilpailemaan sen sijaan paikoin, mikä ei yllättäen ollut oikea ratkaisu. Sitten puomien toiset päät nostettiin ilmaan, ja niitä alettiin tulla kevyessä istunnassa. Toisen pitkän sivun keskelle pyöräytettiin ympyrä. Stigu kiihdytteli edelleen, mutta hiljalleen pidätteet menivät perille. Kevyessä istunnassa oleminen oli aika helppoa. Ihme kyllä. Kuvioon lisättiin lopulta myös laukannosto kevyestä istunnasta ja siinä jatkaminen ympyrällä puomi ylittäen. Laukat nostettiin vasemmassa kierroksessa, ja Stigu laukkasi aika kivan rullaavasti. Olin edelleen ihan ihmeen hyvässä tasapainossa kevyessä istunnassa ja parin opettajan hoksautuksen jälkeen aloin saada pidettyä katseenkin sopivasti tehtävää seuraten. Sitten opettaja vielä lisäsi tehtävään mausteen: ennen toiselle puomitehtävälle tuloa piti nakata jalustimet ravissa pois, mennä puomit yli ja sitten edelleen ravissa pysyen poimia jalustimet takaisin. Jopa oli vaikeaa! Kyllähän ne jalustimet lähtivät jalasta, mutta olipa hankala saada ne takaisin jalkaan. Toisen sai suunnilleen nopeasti takaisin, mutta toista, etenkin oikeaa, sai kaivella melkoisesti. Tehtävän idea oli opetella esimerkiksi esteratoja varten saamaan jalustimet nopeasti takaisin.
Lopuksi tehtävä hiottiin vielä seuraavanlaiseksi oikeassa kierroksessa: ensimmäiset ravipuomit mentiin ilman jalustimia, sen jälkeen nostettiin laukka, tultiin toiset puomit laukassa, kalastettiin niiden jälkeen jalustimet jalkaan ja tehtiin pitkän sivun keskeltä ympyrä puomin yli kevyessä istunnassa. Mietin hetken, että jopa pääsen maistelemaan hiekkaa nopeasti, mutta ei onneksi. Ravissa meno olikin melkoisen tasapainotonta, mutta ihmeen hyvin sinnittelin mukana. Etenkin kun jalustimia ei tarvinnut kaivaa ennen kuin vasta laukassa takaisin. Laukassa Stigu puolestaan hurjasteli puomit kunnolla kolistellen yli. Opettaja totesi, että rauhallisempaa saisi tulla, ja sainkin sen eteen tehdä melkoisesti töitä. Muualla Stigu kuunteli hyvin laukassakin pidätteet, mutta puomeilla innostui liikaa. Opettaja kertoikin, että esteillä Stigu on hyvä, mutta innostuu melkoisesti ja kiihdyttää. Laukassa meno oli kuitenkin paljon helpompaa, ja jalustimetkin löytyivät nopeammin. Stigukin virittyi ravipuomien jälkeen seuraamaan muiden ratsujen menoa ja yritti itsekseenkin nostella laukkoja. Onneksi malttoi kuunnella lopulta, kun pyysin tomerasti.
Lopuksi tulimme vielä kahden puomin 17 metrin suoraa linjaa ensin viidellä askeleella, sitten kuudella. Viisi askelta meni hyvin, ja pääsimme myös linjan suoraan. Sen jälkeen käännettiin aina vastakkaiseen suuntaan kuin mistä oli tultu. Stigu ei osannut vaihtaa lennosta, joten saimme tehdä vaihdot aina ravin kautta. Kun siis Stigu suostui siirtymään raviin. Ei se onneksi pahemmin vastustellut, joten saimme aina myötälaukankin nostettua. Kuuden askeleen välin ehdimme tulla vain kerran ja pääsimme sen huijaamalla eli Stigu pääsi ylittämään ensimmäisen puomin ravissa, mutta nosti heti sen jälkeen laukan. Askelia tuli toivotut kuusi, mutta ei puhtaasti. Hieman harmitti, ettemme ehtineet ottaa uusintaa siitä. Tulipahan taas muistutus siitä, että vaikka hevonen on reipas, pitää pohkeet pitää kiinni.
Ehdin jo tunnin aikana huudella opettajalle, aivan mahtava tunti. En muista, milloin kevyttä istuntaa ja ilman jalustimia menemistä olisi treenattu näin ajatuksella. Tunnilla ehti treenata niin istuntaa, tasapainoa, kääntämistä kuin rytmin säilyttämistä. Huippua! Stigu liikkui laukassa niin rytmikkäästi, että ihastuin siihen ihan hieman. Siksipä toivoinkin sitä huomisen ensimmäiselle tunnille, jolla luvassa on esteitä. Loppuviikon ohjelmakin näytti kivalta: tiistaina esteitä ja maasto/este, keskiviikkona kavalettitunti ja maasto/este, torstaina esteitä ja 1,5 tunnin toivetunti (maastoesteet) ja perjantaina sitten leirikisat. Nyt kuulostaa siltä, että olemme oikeasti esteleirillä. Kyllä kelpaa!
Videoista kiitos Jaanalle!
