Esteleirin jälkeen huilasin lauantain talkoilemalla Kentaurit 98:n seuraestekisoissa, mutta sunnuntaina oli jo päästävä ratsaille itse. Onnekseni minulla oli käyttämättä talutushommista ansaitsemani toinen itsenäinen tunti, joten huristelin Tallinmäelle ratsastamaan Jetin. Näemmä suokkipainotteinen leiriviikko oli muuttanut hevosten kokokäsityksiä niin, että Jetti tuntui ihan mahdottoman isolta hevoselta. Kyllähän se onneksi sitten satulaan pääsemisen jälkeen muuttui taas ihan normaalikokoiseksi hevoseksi.
Alkuverryttelyn jälkeen tein pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle käynnissä ja uralle päästyäni nostin ravin. Keskityin väistöissä pitämään Jetin liikkeessä, ettei se turhaan hyytyisi. Alkunohittelun jälkeen väistöt alkoivat sujuva ihan hyvin. Vasemmalle väistettäessä yritin muistaa huolehtia etupään odotuttamisesta, ettei takaosa jäänyt matkasta. Paikoin hyödynsin myös joko asetusta väistön suuntaan tai kokonaan ilman varsinaista asetusta menemistä, jotta sain Jetin suoremmaksi. Ravit väistöjen jälkeen nousivat ihan mukavasti, mutta kovin aktiivista meno ei ollut ilman houkuttelua. Tein myös raviväistöjä, joissa panostin edelleen tahdin säilymiseen. Jetti oli mukavasti kuulolla ja liikkuikin väistöissä aika kivasti. Välillä unohdin vartioida väistön vastakkaista puolta, jolloin ratsuni pullahti sieltä karkuun, mutta sitä hallitessani saimme mielestäni ihan onnistuneita pätkiä.
Laukassa verryttelin ensin antamalla Jetin edetä ja treenaamalla omaa kevyttä istuntaa. Olipa se hutera! En tajua, mikä ihme siinä oli vikana, mutta kippasin koko ajan etukenoon eivätkä kantapääni pysyneet alhaalla. Pyrin avaamaan lonkkiani, jotta saisin alapohkeen tuntumalle ja sieltä tasapainoa, mutta ei. Edelleen oli vaikeaa. Seuraavaksi keskityin korjaamaan ylävartaloani pystympään, etten sitä kautta pahentaisi kenotustani. Sekään ei tehnyt autuaaksi. Lopulta en keksinyt muuta syytä kuin sen, että en vain saa alapohkeitani pysymään tuntumalla, jolloin polveni puristuvat satulaan enkä saa painoa jalustimille. Jettihän on isompi rungoltaan kuin esimerkiksi Stigu, joten kaiketi jalkani ehtivät viikossa muokkautua kapearunkoisemman ratsun mukaan eivätkä enää suostuneet venymään milliäkään. Olen aiemmin ihmetellyt sitä, miksi hypyt Jetin kanssa ovat tuntuneet hankalilta mukautumisen osalta. En ihmettele enää, jos todellakin jään jäykkien jalkojeni takia puristamaan polvilla satulaa. Eihän siinä voi mitenkään pysyä tasapainossa, joten keikkuminen on enemmän kuin todennäköistä. Tätä asiaa pitää korjata aktiivisesti, niin jospa saan este- ja kevyen istuntani toimimaan Jetinkin kanssa.
Varsinaisena laukkatehtävänä tein ensin vaihtoja täyskaarron avulla. Vaihdot vasemmasta oikeaan laukkaan sujuivat ihanan helposti, kun taas oikeasta vasempaan hieman takkuisemmin. Jos takamustuntumani ei ollut ihan hakoteillä, saimme kuitenkin puhtaita vaihtoja molempiin suuntiin. Näiden jälkeen tein vielä muutamia väistöjä laukassa uralta sisemmäs ja pyrin jatkamaan niiden jälkeen suoraan. Väistöt sujuivat aika helposti, mutta suoruus oli paikoin alussa hukassa, ja Jetti pääsi välillä vähän valumaan takaisin uraa kohti. Kun muistin jatkaa keskittyneemmin väistön jälkeen ratsastamista suoraan, ei tätä ongelmaa ollut. Väistöissä vasemmalle luulen saaneeni Jettiä vähän suoristumaan, kun meno tuntui paikoin aika helpolta ja pontevalta. Muutenkin Jetti tuntui lämpenevän laukkaamisessa mukavasti, jolloin etenimme kivasti ilman, että olin joka askeleella pyytämässä reippautta. Tässä vaiheessa ehdin myös miettiä, että laukka taitaisi olla nyt kohdillaan hyppäämistä varten. Pitääpä jatkossa hakea samanlaista tunnetta estetunneillakin.
Loppuraveissa menimme vielä kolmikaarista kiemurauraa, jossa pyrin saamaan Jettiä venyttämään eteen ja alas. Oikealle asetuksen kautta tämä onnistui kivasti, mutta vasemmalle ei niin helposti. Jäin ratsastamaan liikaa ohjalla enkä pohkeella, jolloin kaarteet menivät vähän oikoen enkä malttanut päästää ohjaa rennommaksi ajoissa, jotta Jetti olisi voinut venyttää. Pyörittelin sitten lopuksi hetken ympyröitä vasempaan kierrokseen, kunnes sain vasemman pohkeeni heräämään ja huolehtimaan, että Jetti pysyi oikealla reitillä. Sen jälkeen saatoin olla roikkumatta ohjassa, ja Jetti pääsi rentoutumaan tässäkin suunnassa. Paluu kouluväännön pariin oli mukavan loiva tällaisella itsenäisellä humputtelulla, joten eiköhän sekin ala taas maistua kaiken hyppäämisen jälkeen.
--
Harjoittelun mestari -blogin Riina haastoi minut kertomaan faktoja itsestäni (kaivoin aiemmin kirjoittamani kahdeksan faktaa ja päivitin kolmella uudella) ja vastaamaan hänen tekemiinsä kysymyksiin. Olen edelleen armottoman laiska haastamaan ketään, joten napatkaa tästä itsellenne, jos mieli tekee.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville. (Skippaan.)
4. Heidän pitää valita haastettavaksi 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa. (Skippaan.)
5. Sinun pitää kertoa, ketkä olet haastanut. (Skippaan.)
6. Ei takaisin haastamista.
1. Heppahulluuteni ei rajoitu vain oikeisiin hevosiin, vaan aikanaan nimensin silloisen autoni sen värin perusteella Uljaaksi Mustaksi.
2. Joskus toivoin olevani lyhyempi, jotta saisin mennä pienemmilläkin
ratsuilla. Tällä 179 sentin mitalla monet ponit jäävät testaamatta.
3. Lapsena kotikylässäni pidetyillä markkinoilla roikuin lähes kaiken ajan talutusratsastuspisteellä.
4. Aloitin säännöllisen ratsastuksen ollessani 21-vuotias. Sitä ennen hallitsin perusteet.
5. Haaveilen omasta hevosesta, mutta haaveen toteuttaminen taitaa jäädä
tekemättä. Olen aina välillä rehellisesti hyvin onnellinen, että
ratsastelen muiden hevosia eikä omasta tarvitse kantaa huolta.
6. En ole liikunnallinen ihminen luonnostani, vaan minun pitää maanitella itseni aina kuntoilun pariin.
7. Lempiruokani ovat aivan tavalliset kotiruoat, kuten lihapullat ja muusi tai lasagne.
8. Tykkään katsella hömppäsarjoja ja -elokuvia. Kauhusta en taas pidä ollenkaan.
9. Väreissä pidän sinisestä, vihreästä ja mustasta.
10. Tykkään laulaa (toisinaan myös julkisesti), vaikka minulle ei oikeasti ole laulutaitoa suotu.
11. Haaveilen omasta koirasta, mutta toistaiseksi järki on pitänyt minut koirattomana.
Sitten vielä vastauksen Riinan kysymyksiin.
1. Suomalainen vai ulkomaalainen musiikki? Molemmat käyvät. Minulle musiikissa tärkeintä ovat hyvät sanoitukset.
2. Editoitko videoita? Mistä se on lähtenyt? Editoin sen verran, että koostan tunneista yhtenäisen videon. Näin se on helpompi katsoa niin itsellä kuin muilla ja siitä voi oppia kaikenlaista.
3. Ensimmäinen ratsastuskoulu, jolla kävit? Olisikohan se ollut Iso-Syötteellä sijainnut talli. En tosin ole varma, oliko se virallinen ratsastuskoulu, mutta kuitenkin.
4. Kuinka monesti olet tippunut hevosen selästä? Ei mitään tietoa. En varmaan riittävästi, kun vieläkin pitää sieltä putoilla toisinaan.
5. Oletko poni- vai hevostyttö? Varmaan hevostyttö jo pelkästään pituuteni vuoksi. Ponivuoteni ovat pahasti siksi jo ohi. Onneksi aina välillä löytyy riittävän suuria poneja kantamaan minuakin.
6. Valitsetko värien perusteella mitä laitat päälle ratsastukseen, että on sävy sävyyn esim. huopa ja paita? En juurikaan.
7. Järvi vai meri? Järvi.
8. Oletko uittanut hevosta? Olen.
9. Yksityinen vai ratsastuskoulu? Tällä hetkellä ratsastuskoulu, kun olen tuntiratsastaja.
10. Hevonen/poni, joka on vaikuttanut eniten elämääsi? Hilanteri.
11. Omistatko nettikavereita? En, kaikki kaverini olen nähnyt ihan kasvokkainkin.
