Esteleirin 7. tunti: 90 sentin yli

Ihana Stikkan.

Esteleirin 7. tunnilla oli vuorossa leirin teemaan sopivasti esteitä. Olin toivonut Stigua ja sainkin sen, jes! Pääsimme hyppäämään kentälle kuuden ratsukon voimin. Alkuverryttelyssä pyörittelimme päätyihin voltteja ravissa ja laukassa tarkoituksena lyhentää niiden aikana askelta. Pitkät sivut puolestaan sai edetä reippaammin. Meillä Stigun kanssa ei ollut kovin suurta intoa mennä rauhallisemmin, joten emme kovin loistaneet volteilla. Opettaja komensi ottamaan Stigun lyhyemmäksi kunnolla, vaikka sitten sillä uhalla, että ratsu pudottaisi kerran raville. Näin kävikin pariin otteeseen. Lopulta saimme vähän rauhallisempaa menoa volteilla, mutta ei se nyt parasta mahdollista ollut. Pitkät sivut puolestaan menivät helposti vähän reippaammin, sehän meillä ei ole ollut ongelma.

Alkuverryttelyn jälkeen tulimme vasemmasta kierroksesta ristikon (ratapiirroksen este 1), siitä sitten lävistäjällä olleen kavaletin (keskimmäinen harmaa viiva), jossa vaihdettiin laukka oikeaksi ja lopuksi vielä maapuomin yli (vasemmalla oleva harmaa viiva). Sen jälkeen piti pysäyttää. Meillä ristikko ja kavaletti menivät hyvin, ja laukkakin vaihtui, mutta puomin jälkeinen pysäyttäminen venyi railakkaasti. Stigu ei halunnut jarruttaa raviin päästyään, ja niin leikimme vetokisaa. Huutelinkin opettajalle, että meille menee muuten hyvin, mutta jarruttaminen ei ole juttumme. Sitten vaihdoimme suuntaa eli ensin maapuomi, siitä kavaletin yli vasen laukka oikeaksi vaihtaen ja jatkettiin ristikolle, jonka jälkeen tultiin vielä maapuomin ja kavaletin välistä okserille. Alku meni taas kivasti, mutta okserille askel ei sopinut. Tein ratkaisun ja pyysin Stigua vähän kauempaa, ja se totteli. Opettaja kehui ratkaisun olleen oikea, mutta itse jäin miettimään, että saisin opetella ratsastamaan ajoissa askelta sopivammaksi. Olisi kiva joskus saada vaikka lyhennettyä askelta hieman sen sijaan, että valitsee hieman kauempaa hyppäämisen.

Lopuksi tulimme kertaalleen radan, jonka korkeus oli noin 80-90 senttiä. Ykkösen ja kakkosen väliin pistettiin viisi askelta, mikä onnistui ihan mukavasti. Sarja jännitti minua jostain syystä, ja niinpä ajauduin vähän etukenoon, ja Stigu hämäytyi lähtien hieman kauempaa. Niinpä yhden laukan väli meni kehnosti ihmeellisellä miniaskeleella. Laukka ei tainnut vaihtua, mutta en alkanut säätää sitä, kun oli ratsastettavana kaareva linja neloselle. Siihen piti laittaa kuusi askelta, mutta teimme hieman tiukemman tien, joten pistimme väliin viisi askelta. Se ei kuitenkaan tuntunut holtittomalta, joten se sujui ihan hyvin. Lopuksi kaarsimme viitosokserille, jolle sain katsottua askeleet hyvin, ja rata päättyi sopivan tasaiseen hyppyyn.

Saimme kuitenkin sujuvuuden kannalta tulla uusintana vielä linjan ja sarjan. Esteet 1 ja 2 sujuivat nyt kivasti, kun maltoin odottaa. Sain myös opettajan neuvoilla tien sarjalle kuntoon, jolloin se meni ihanan sujuvasti. Aiemmalla kerralla olimme päässeet reitillä valumaan vähän reunaan, jolloin paikka ei ollut paras mahdollisin. Onneksi oli aikaa korjata virheet ja saada tunnin päätteeksi paljon parempi mieli. Opettaja tuumasikin palautteessaan, että Stigu sopii minulle kuin nenä päähän. Näinhän se on. Se on ihanan varma ja tasainen eikä vedä hernettä helposti turpaansa. Sen kanssa uskallan yrittää ja luottaa siihen, mitä tarvitsekin vielä estetreeneissä. Kiva tunti taas, harmiksi vain leirin kolmanneksi viimeisin.

Kuvasta kiitos Kaisalle!