Sennuleirin torstain toiselle tunnille sain jälleen Jäpän pienen väärinymmärryksen seurauksena, mikä ei tosin haitannut minua onneksi. Menimme leirin ensimmäisen kerran kentällä. Kouluvääntö oli vähemmän yllättävästi aiheena, ja tälläkin kertaa jatkoimme asettamisen ja ulkoavuilla kääntämisen ihmeellisessä maailmassa. Tunnin kuvioina olivat pääty-ympyrät sekä 15 ja kuuden metrin voltit. Niitä työstettiin käynnissä ja ravissa.
Pääty-ympyrällä minulla oli taas kivasti aikaa ehtiä kääntää ja pidättää Jäpää, jotta se jäisi kuulolle tasaiseksi. Oikeassa kierroksessa tämä oli aika helppoa, vaikka ajoittain unohdin kyllä taas ulkoavut. Opettaja onneksi oli hyvin hereillä ja muistutteli kääntämään oikein. Vasemmassa kierroksessa väänsin itseäni parhaani mukaan kääntymään yhdessä Jäpän kanssa, ettei istuntani jäisi estämään hevosen kääntymistä. Aika vaikeaahan se oli eikä asetusta oikein irronnut, mutta paikoin sain ulkoetujalkaa kääntymään eikä ympyrä ollut ihan ihmeellinen pyörähdys. Ravissa tahtoi paikoin tulla kääntämisen kanssa vähän kiire, mikäli en hoksannut puolipidätteillä pyytää Jäpää odottamaan.
Sitten siirryimme kahden ratsukon volteille, joista suurempi oli 15 ja pienempi 6 metriä. Oikeassa kierroksessa menimme käynnissä kertaalleen vuorotellen isompaa ympyrää ja sitten pienempää. Isommalla voltilla ei ollut mitään uutta pulmaa, mutta pienemmällä sain olla hyvin tarkka, että oikeasti käänsin ilman, että jäin sisäohjaan kiinni. Jäpä alkoikin rentoutua kivasti aina, kun sain myödättyä sisältä, mutta olin silti kääntämässä ulkoa. Vasemmassa kierroksessa tulimme puolestaan pientäkin volttia harjoitusravissa, ja huh, olihan se vaikeaa. Istuntani levisi täysin, ja opettaja komensi minua tasaamaan istuntani keskemmäs sen sijaan, että painoni oli sisällä. Itsestä tuntui, että hölskyin todella kamalasti enkä voinut siksi vaikuttaa Jäpään kunnolla. Sain melkoisesti komentaa itseäni keskittymään, jolloin meno parani hieman. Taas ulkoa reilusti kääntämällä ja sisäohjasta rentouttamalla meno parani, ja saimme Jäpän kanssa pari kierrosta pientä volttia aika kivan tasaisesti.
Työstimme myös laukkaa vasemmassa kierroksessa niin suoraa uraa kuin pääty-ympyröitä käyttämällä. Jäpällä tahtoi olla melkoisen kiire, ja jäin roikkumaan sisäohjaan, jolloin se muuttui sieltä painavaksi. Opettaja komensi kerta toisen jälkeen kokoamaan laukkaa, jotta meno ei olisi kaahaamista. Jäpä vaati laukassa käyntiä ja raviakin selvemmän ulkopuolen hallinnan ennen kuin se yhtään malttoi. Muutamia hetkiä sain ympyrällä menoa hallintaan, jolloin Jäpä liki hetkessä keveni ja muuttui taas kivaksi. Mutta sitten oma pakkani levisi, ja ratsu lähti omille teilleen. Olisin kovasti halunnut työstää laukkaa oikeaankin kierrokseen, mutta se jäi tällä kertaa välistä. Tällä leirillä on kyllä laukattu ihan ihmeellisen vähän. Enemmän on keskitytty todelliseen perusratsastukseen käynnin ja ravin parissa.
Loppuraveissa Jäpällä tahtoi olla kiire, mutta selvillä puolipidätteillä se tasoittui taas. Opettajalle kommentoin, että saimme nyt aamutuntia paremmin kääntymisen toimimaan myös vasemmassa kierroksessa, vaikka asetus oli puutteellinen. Opettaja oli samaa mieltä parannuksesta, mutta tuumasi myös asetukseen olleen riittävä. Yleisesti hän tuumasi meillä menneen aika kivasti, joten omat tuntemukseni taisivat olla siis hyvistä hetkistä aika kohdillaan. Jäpä oli edelleen kiva, mutta kaipaisin itse melkoisen jumppaamisen ja venyttelyn, että voisin omilla avuillani olla edes kohtuullisesti samanveroinen vasemmassa kierroksessa, mitä nyt oikeassa kierroksessa olen.
Videoista kiitos leiriläisille!
