Torstaina vuorossa oli kouluvääntöä Tallinmäellä. Ratsunani oli kukas muukaan kuin Jetti. Alan pian huolestua, sillä parina viime kouluvääntökertana olen hymissyt ihmeen tyytyväisenä. Jetistä on noina kertoina löytynyt jotain sellaista rentoa letkeyttä, joka on löysentänyt puristavaa koulusilinteriäni, ja olen ehkä siksi nähnyt kouluratsastuksen ilojakin sen kammottavuuksien sijaan. Tällä kertaa treenasimme neljän ratsukon voimin avotaivutuksia sekä vasta-asetuksia.
Alkuverryttelyn aikana opettaja pisti meidät seisomaan jalustimien varassa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tällä tavalla tarkistettiin istunta. Huomasin seisoessani selkäni notkon pahenevan, ja opettaja neuvoikin ajattelemaan häntää koipien väliin eli lantiota paremmin alle. Yritin kyllä toteuttaa tätä, mutta tasapaino petti useammin kuin kerran. Koetin liimata pohkeita tuntumalle puristamatta polvilla, mutta jotenkin ylävartaloni oli niin väärässä kohdassa, etteivät jalkani voineet kannatella sitä horjahtelematta. Ilmeisesti en saanut lantiota alle, vaan nojauduin liikaa eteen, jolloin painopiste ei pysynyt jalkojen päällä, ja siitä seurasivat tasapaino-ongelmat.
Avotaivutuksia teimme keskihalkaisijan loppupuolelle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä suurin ongelma oli aktiivisuuden puute. Kun sitä ei ollut, ehti Jetti pullahdella kaikkialta karkuun, kun yritin asetella sitä avotaivutukseen. Seuraavaksi aloinkin ratsastaa käyntiä paremmaksi ennen kuin haaveilinkaan mistään avotaivutuksen kaltaisesta. Lopulta saimme ihan kohtuullisia yritelmiä molempiin suuntiin. Oikealle tehtynä asetus tahtoi jäädä puutteelliseksi ja vasemmalle puolestaan Jetti yritti tyrkätä takaosaakin samaan suuntaan. Rauhassa tekemällä saimme kuitenkin lopulta ainakin kovasti sinnepäin olleita yritelmiä, jos ei aivan puhtaita avotaivutuksia. Tärkeintä oli tehdä mahdollisimman vähän, sillä muutoin Jetti alkoi ehdotella liikettä vaikka minne.
Ravissa takaosan pullahtelu vasemmalle korostui entisestään samoin kuin se, etten kumpaankaan suuntaan saanut aluksi kunnolla etuosaa haltuun. Jetti tarjosi myös alussa ponnettomampaa ravia, jolloin opettajakin tuumasi sille jäävän liikaa aikaa mutkitteluun. Aktiivisempi ravi löytyi onneksi vain pyytämällä eikä tarvinnut jäädä nohittelemaan. Kun ravi alkoi toimia, oli Jettiä helpompi houkutella avotaivutukseenkin. Vasemmalle tehdyissä avotaivutuksissa en ensin saanut käännettyä etuosaa kunnolla ja oikealle puolestaan en asettanut riittävästi. Pohkeeni olivat paikoin hukassa tehtävistään, jolloin mutkittelimme edelleen paikoin. Apuja yksinkertaistamalla ja ennen kaikkea niitä rauhoittamalla tehtävään tuli taas tolkkua. Yllättäen se häseltäminen ei auttanut, taaskaan.
Laukkatehtävässä tulimme keskihalkaisijalle harjoitusravissa ja nostimme vuorotellen eri laukkoja. Avotaivutusta tehtiin enemmänkin suoristavana liikkeenä ja ajatuksen tasolla. Oikea laukka toimi aika mukavasti, kun muistin ratsastaa sitäkin. Parina kertana jäin matkustamaan, ja Jetti alkoi arpoa lyhyen sivun lähestyessä suuntaa, jolloin se pääsi karkaamaan vähän vasemmalle, vaikka oikealle oli tietysti tarkoitus jatkaa. Keskittymällä taas ratsastamiseen tämäkin ongelma korjaantui. Vasemmassa laukassa Jetti puolestaan yritti tyyrätä takaosaansa sisemmäs, jolloin etuosaa piti korjata moottorin eteen eli vasemmalle. Sitä saikin korjata useamman kierroksen ennen kuin aloin hahmottaa apuja ja sain Jettiä suoremmaksi. Laukka kyllä parani kummasti, kun hevonen kulki suorana. Toistojen myötä osasin myös rentoutua, kun Jetti oli aseteltu oikein enkä jäänyt punkemaan apujani koko aikaa ihan vain varmuuden vuoksi.
Loppuraveissa pyörittelimme isoa kahdeksikkoa, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjän kautta. Pääty-ympyröillä puolestaan tehtiin välillä vasta-asetuksia, joista palattiin sitten takaisin myötäasetukseen. Jetti tuntui mukavan rennolta, ja molemmat asetukset menivät ihan kivasti läpi. Pienoista puskemista sisälle tapahtui vasemmassa kierroksessa tuttuun tapaan, mutta moneen muuhun kertaan verrattuna se oli ihanan maltillista. Videolta tarkistettuna ravi olisi saanut olla pontevampaa, mutta toisaalta loppuverryttelyssä saanee olla jo vähän letkeämpää menoa. Lopussa annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä ennen kuin päästin sille kokonaan pitkät ohjat. Tunti hurahti vikkelästi ohi eikä tehtäväkään käynyt puisevaksi, vaikka samaa kuviota tahkottiinkin valtaosa tunnista. Oikeastaan ihan kiva välillä tykätä mennä koulua, niin sen ei tarvitse aina tuntua pakkopullalta.
Videoista kiitos Tiinalle!
