Lyöttäydyin vielä torstaina Tallinmäen tunnille. Toivoin tietysti saavani Jetin eikä toiveeni ollut turha, sehän sieltä tuli. Halusin päästä vielä kertaalleen sen selkään ennen sunnuntain kisoja ja peräti kouluväännön pariin. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja treeniaiheena perusratsastus asettamisen ja taivuttamisen parissa. Alkuverryttelyssä saimme mennä omaan tahtiimme käynnissä ja ravissa hevosia vähän pyöristellen. Ohjeeksi opettaja antoi vähän lyhentää askelta puolipidätteiden avulla ja siitä rentouttamisen kautta antaa hevosen pyöristyä. Jetille tämä kikka toimii yleensä aika hyvin niin kuin tälläkin kertaa. Sehän ei luontaisesti kovin väärinpäin edes osaa kulkea, joten siinäkin mielessä se on helpohko tällaisessa tehtävässä. Sen sijaan kentän porttipääty oli Jetille taas jotain aivan ka-ma-laa. Se kyttäsi samaa kohtaa edelliskerrallakin enkä yhtään tajunnut, mitä siellä saattoi olla. Ilmeisesti jokin meille ihmisille näkymätön asia oli muuttunut, jonka tämä herra bongasi välittömästi ja arveli sen olevan sapelihammastiikereiden tekosia. Sinnikkäällä yrittämisellä pääsimme tunnin aikana tätäkin kohtaa lähemmäs, mutta rentous oli niissä hetkissä kaukana.
Seuraavaksi houkuttelimme hevosia pysähdyksissä seuraamaan ohjaa eli asetimme niitä reilusti odottaen niin kauan, että ne reilusti seurasivat eivätkä singahtaneet heti ohjan vapautuksen myötä takaisin suoraksi. Meillä Jetin kanssa tosin kesti hyvän tovin ennen kuin saimme mitään tulosta aikaan. Houkuttelin Jettiä pienillä ohjan liikutuksilla, mutta se tuijotteli muualle ja oli reagoimatta. Sinnikkyys palkittiin, kun Jetti lopulta antoi pari senttiä periksi ja pääsin kehumaan sitä. Loppujen lopuksi sain sen pään seuraamaan ohjaa molempiin suuntiin ilman, että se vieterimäisesti singahti otteen rentoutuessa takaisin. Kovin halukkaasti se ei tätä tehnyt etenkään oikealle, mikä jäi vähän mietityttämään. Ehkä otin ohjasotteen liikaa taakse sivulle suuntaamisen sijaan tai sitten se on vain tottunut, että roikun aina ohjissa ilman varsinaista päämäärää, jolloin ohjasapujani ei kannata kuunnella. Kumpi lie, mutta oli aika opettavaista testata asia jo paikoillaan ollessa.
Tämän jälkeen siirryimme tahkoamaan kahta ympyrää itse niitä vaihdellen harjoitusravissa. Tarkoituksena oli saada hevonen asettumaan ja taipumaan niin, ettei se aina singahdellut sieltä takaisin. Oikeassa kierroksessa Jetti alkoi toimia aika kivasti ja rentoutui myös mukavasti. Sitä ei tarvinnut olla joka hetki pitelemässä, vaan ympyrää saattoi mennä kääntöpisteajattelulla eteenpäin. Vasen kierros sen sijaan oli taas tuttuun tapaan kinkkinen. Jetti pääsi painamaan sisäpohjettani vastaan, kun painoni valui vasemmalle eikä asettamisesta meinannut tulla mitään. Yritin paikoin korjata istuntaani, mutta silloin taas unohdin kaiken muun. Sisäpohkeeni jostain syystä lakkasi aina toimimasta, kun yritin asettaa, jolloin Jetti pääsi vain pullahtamaan sisemmäs. Ulko-ohjan tuki taisi olla myös puutteellinen, ja oma keskittymiskykyni olematon. Olisi kiva joskus kyllästyä toistamaan samoja virheitä, mutta sinnikkäästi ne pysyvät mukana. Tietysti niiden korjaaminen on hidasta ja vaatii ennen kaikkea paljon työtä ennen kuin voi kuvitellakaan saavansa mitään edistystä. Tahdon vain olla hieman laiska patistelemaan itseäni korjaushommiin. Sietäisi kyllä, niin vasemman kierroksen tehtävät eivät olisi niin ikäviä.
Lopuksi työstimme laukkaa samalla ajatuksella pääty-ympyrälle, jonka sisälle pyöräytettiin välissä aina voltti. Laukassa en vielä saa Jettiä pyöristymään rehellisesti, vaan se jää omaan muotoonsa. En onneksi ota siitä paineita, sillä tälläkin kertaa enemmän huomiota vaati se, että Jetti myös liikkui. Se yritti paikoin jäädä ponnettomaksi, kun en huomannut ratsastaa ja paikoin taisin jäädä itse samanlaiseksi. Ympyrällä laukkaaminen sujui oikeaan kierrokseen ihan kivasti. Toki olisin saanut hakea paikoin selvempää asetusta, mutta muutoin meno oli ihan kohtuullista. Vasemmassa kierroksessa sain huolehtia siitä, ettei Jetti seurannut sisälle valuvaa istuntaani punkemalla itse sisälle, mutta onneksi jostain syystä laukassa osaan korjata istuntaani ravia paremmin. Ympyrän sisälle pyöräytetyt voltit tahtoivat aluksi valua isoiksi. En ilmeisesti kääntänyt riittävästi ulkoa, jolloin Jetti haki itselleen tilaa. Laukkakin tuppasi vähän sammumaan, jos keskityin vain kääntämään ilman kaasusta huolehtimista. Lopulta saimme oikeaan kierrokseen pari aika kivaa volttia koon puolesta. Aktiivisuutta olisi saanut toki olla enemmän, mutta sentään kääntäminen alkoi toimia. Huomasin taas, kuinka unohdun ratsastamaan vain yhtä asiaa. Tässä tapauksessa joko käänsin tai sitten yritin kaasuttaa. Molempia ei tullut luontevasti yhtä aikaa. Tätä kautta huomasin taas toistaiseksi ratkaisemattoman arvoituksen: kuinka saada ratsu liikkumaan tasaisesti ja itsenäisesti ilman, että jokaista askelta pitää pyytää. Jos tuon kanssa valaistuisi, voisi parikin asiaa helpottua.
Loppuraveissa pyörittelimme pääty-ympyröitä suuntaa lävistäjien kautta vaihtaen. Tarkoituksena oli saada hevoset venyttämään eteen ja alas. Yleensä Jetti on hyvä tässä, mutta tällä kertaa sen keskittymiskyky tahtoi aina toisessa kierroksessa valua sen petollisen portin tuijotteluun. Toisessa päädyssä sentään saimme vähän rennompaa menoa, mutta olisin saanut itse keskittyä ratsastamaan paremmin, jolloin Jetti olisi mahdollisesti voinut kuunnella minuakin enemmän. Sen sijaan välillä jäin tuijottelemaan päätyä Jetin kanssa miettien, mikä ihme siinä muka oli. Olepa siinä sitten hevoselle turvana, jos itsekin kyttäät samaa päätyä ja muutat ratsastustasi aina epätasaisemmaksi samassa kohdassa. Johdonmukaisuus, mikä ihana, kamala ja ennen kaikkea vaikea asia!
Videoista kiitos Tiinalle!
