Perjantai tuntui jotenkin oudolta ilman hevostelua, joten sovittelin itseni Tallinmäelle itsenäiselle tunnille Jetin kanssa. Alun perin ajattelin ratsastavani tulevia koulukisoja silmällä pitäen jotain helpon B:n ohjelmaa, mutta olin laittanut tulosteet liian hyvään jemmaan enkä muistanut ohjelmia ulkoa. Niinpä päädyin kentälle tietämättä varsinaisesti, mitä tekisin. Aloitin kaikessa rauhassa kunnon alkulämmittelyllä, jonka aikana Jetti sai liikkua pidemmällä ohjalla enkä vaatinut siltä muuta kuin hereillä pysymistä. Laukassa Jetti venytti mukavasti eteen ja alas, jolloin laukkakin pyöri paremmin kuin jos olisin ollut ohjissa roikkumassa. Herätelläkseni hevosta hommiin tein vielä muutamat laukanvaihdot lävistäjillä. Aluksi vaihdot tapahtuivat mietinnän kautta, mutta paranivat hiljalleen. Tässä ajassa olin ehtinyt päättää, että ottaisin vähän pyöristelyä, vähän väistöjä ja lopuksi vielä vähän laukanvaihtoja.
Ensimmäisenä tehtävänä pyrin pyöristämään Jettiä ravissa aina lyhentämällä askelta aktiivisuutta unohtamatta. Kun Jetti vähän lyheni ja pyöristyi, annoin sen rennosti pidentää askelta. Aluksi huomasin näperteleväni ohjalla lyhennyksessä liikaa ja unohtavani samalla pohkeet, jolloin meno oli kaukana pontevasta. Sitten pyrin ratsastamaan enemmän pohkeilla, jolloin pienillä tasapainottavilla pidätteillä askel pysyi lyhyenä ja silti ponnekkaampana kuin aiemmassa yritelmässä. Jetti tuntui paikoin vastaavan pyyntöihini kivasti, ja kuvittelen, että saimme muutamia asiallisia lyhennyksiä ja pyöristymisiä. Kokeilin myös muutamia askeleenpidennyksiä, joissa vastoin normaalia sain pidettyä ohjat tuntumalla. Pyöreys tosin pääsi niiden aikana katoamaan, mutta ainakin Jetti reagoi kivasti pohkeeseen. Askel olisi silti saanut venyä enemmän, sillä paikoin sen sijaan Jetti vain vähän kiihdytti tahtia.
Seuraavaksi siirryin pohkeenväistöihin, joissa kiinnitin huomiota siihen, ettei Jetti alkanut turhaan hidastella väistöissä, vaan säilytti suunnilleen saman tahdin kuin muutoinkin. Väistöt tuntuivat onnistuvan molempiin suuntiin ihan hyvin, mutta pieni puoliero tuntui muistaakseni väistöissä oikealle. Voisin kuvitella väistöjen vasemmalle olleen hieman helpompia siksi, että painoni vietti valmiiksi siihen suuntaan. Ravissa väistöissä ei tullut mitään kummempaa viilattavaa muuta kuin se alkuperäinen eli tahdin säilyttäminen. Jetti taisi hidastaa aina silloin, kun apuni jäivät turhaan päälle tai kun yritin ähertää itse selässä jotain ylimääräistä. Kun sain sopivan puolihuolimattoman fiiliksen, väisti Jetti molempiin suuntiin aika kivasti ilman, että tahti olisi kärsinyt kummemmin.
Lopuksi otin vielä laukkatreeniä kuviolla, jossa nostin käynnistä urasta keskempänä vuorotellen oikeaa ja vasenta laukkaa, laukkasin lyhyttä sivua kohti ja vaihdoin laukan aina kaarteen aikana päätyäkseni pitkälle sivulle. Laukat nousivat joka kerta aivan oikein eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Suoruuden kanssa sen sijaan oli hieman työstämistä, sillä kun aloin pyytää vaihtoa, pääsi Jetti aina vähän poikkeamaan reitiltä. Oma keskittymiseni menee edelleenkin pitkälti vaihdosta tiedottamiseen, jolloin kaikki muu jää vähän paitsioon. Joka tapauksessa Jetti vaihtoi tällä kertaa molemmat laukat helposti ja puhtaasti eikä niissä ollut minkään sortin ongelmaa. Ilmeisesti kaarre oli niin selkeä, ja kaiketi en ihan kiikkunut aina väärällä puolella, kun tehtävä onnistui helposti. Meillä on aiemmin ollut pieniä vaikeuksia vaihtaa näppärästi muistaakseni vasemmasta oikeaan, mutta nyt sekään ei tuottanut ongelmaa. Jatkossa tahtoisin alkaa treenata omaa istuntaani siihen, että pystyn vaihtamaan puhtaasti täysin suoralla reitillä ilman, että päästän hevosen valumaan uuteen suuntaan. Tämähän vaatisi sangen tasapainoista istuntaa, joten onpahan ainakin treeniä luvassa.
Loppuraveissa annoin Jetin venyttää ohjan perässä, minkä se teki aina välillä kivasti. Loppukäyntejä en jaksanut jäädä pyörimään kentälle, vaan käppäilin ne peltolenkin kautta. Vaikka tunnilla ei tapahtunut mitään maata mullistavaa, olin silti aika hyvillä fiiliksillä. Muistan vieläkin, kuinka Tallinmäellä aloittaessani olin välillä ihan tuskissani Jetin kanssa, kun tuntui, etten saanut siihen mitään otetta. Onhan minulla vieläkin rutkasti tekemistä siinä, että saan sen oikeasti hereille ja töihin, mutta silti olen hyvin mieltynyt siihen. Pienet onnistumiset sen kanssa palkitsevat jostain syystä todella paljon. Jetissä hyvää on se, ettei se juurikaan hötkyile minnekään eli se tasapainottaa minun häseltävää puoltani todella hyvin. Osaahan se välillä pistää huumorintajuni koetukselle kytätessään maailman tavallisimpia asioita ja puskiessa niitä karkuun, mutta silti useimpina kertoina jaksan vieläkin vain nauraa ihanan hömelölle ruunalle. Sen kanssa on kuitenkin pääosin aina kiva treenata ja silloinkin, kun jokin menee pieleen, tiedän ensimmäisenä olla miettimässä, mitä itse tein väärin.
