Puhtaat 75 ja 90 sentin kisaradat

Sunnuntaina olikin vuoro kivuta Jetin selkään ja käydä hyppäämässä Tallinmäen harjoitusestekisoissa luokat 75 ja 90 senttiä. Ennen omaa ensimmäistä starttiani ehdin hyvin katsella pätkiä 40 ja 60 sentin luokista ennen kuin hain Jetin laitumelta ja harjasin valmiiksi. Ennen ratsun varustamista kävin myös vilkuilemassa 75 sentin ensimmäisen ryhmän verryttelyn ja radat, jotka olivat jokaisessa luokassa mukavasti samat. 75 senttiä en jännittänyt korkeuden takia, mutta 90 senttiä kutkutteli melkoisesti mahanpohjassa. Muuten kisajännitys oli piirun verran laimeampi kuin yleensä, mutta silti sopivan kaukana liian rennosta fiiliksestä. Kaikkien luokkien arvosteluna oli A.1.0 eli virheettömän radan ratsastaneet olivat tasavertaisia. Alan tykästyä tähän arvosteluun, sillä silloin maltan keskittyä ratsastamaan asiallisemmin, kun ei tarvitse miettiä aikaa ollenkaan.

Ensimmäisessä verryttelyssä 75 sentin luokkaa varten Jetti oli hyvin unessa. Molempien luokkien verryttelyssä hyppäsimme vasemmasta kierroksesta esteen 3 ja oikeasta kierroksesta esteen 2. Jetti tuntui hyytyvän laukassakin, mutta ihmeen hyvin maltoin antaa sille silti rauhan estettä lähestyttäessä enkä puskenut jokaista askelta läpi. Tiesin Jetin pääsevän tämän korkeuden esteistä yli vaikka kuinka hitaasta menosta, joten päätin olla stressaamatta sitä. Taisin hypätä molemmat esteet kahdesti, kunnes tulin tulokseen, että kyllä tämä riitti. Ratsastin luokan viimeisenä, joten sain odotella radalla sekä kahden muun ratsukon suoritukset. Seisoskelun jälkeen sai halutessaan hypätä ykkösesteen verryttelynä alle, ja teinkin tämän ratkaisun Jetin kanssa. Hyppy meni mukavasti, joten rata oli hyvä aloittaa sen jälkeen.

Verryttelyhyppy kolmosesteelle.

Ykkönen ylittyi asiallisesti, mutta pari askelta hypyn jälkeen Jetti vaihtoi turhaan laukan lennosta vasemmaksi. Onneksi se vaihtoi kohtuullisen nopeasti takaisin myötälaukkaan. Kakkoseste ylittyi muutoin kivasti, mutta Jetti painoi railakkaasti vasemmalle jo hyppyyn lähtiessä. Niinpä laskeuduimme taas vasemmassa laukassa. Pääsimme kuitenkin kolmoselle viidellä askeleella, ja se ylittyi ongelmitta. Jetti tosin edelleen halusi jatkaa hypyn jälkeen vasemmassa laukassa, mutta vaihtoi sen lopulta oikeaksi. 

Verryttelyhyppy kakkosesteelle.

Yllätin itsenikin sillä, kuinka järkevän tien sain ratsastettua neloselle. Laukkakin vaihtui siinä, ja pääsimme jatkamaan viitoselle, jolle johtanut kaareva tie oli jännittänyt minua radasta eniten. Pääsimme sinne kuitenkin kohtuullisen asiallisesti, mutta viime hetkellä tuntui, että Jetti arpoi esteelle menoa. Komensin sitten varmuuden vuoksi äänellä, jolloin Jetti hyppäsi esteen mukisematta. Se tosin laskeutui hypyn jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi asian hetkeä ennen kuutosena ollutta sarjan a-osaa vaihtamalla jo valmiiksi vasemman laukan. Yhden askeleen sarja sujui ihan hyvin, ja Jetti piti vasemman laukan sen läpi. Sitten olikin enää vähän pidempi lähestyminen seiskalle eli radan viimeiselle esteelle. Pääsimme sen yli hyvin ja niin saimme 75 sentistä puhtaan suorituksen.

Sukellus aiheuttaa keilausta, älkää kokeilko kotona.

90 sentin luokassa oli vain kolme ratsastajaa, joten sain jäädä Jetin kanssa suoraan verryttelyyn. Ajattelin ottavani vain yhdet hyvät hypyt per este, sillä Jetti oli varmasti muuten jo lämmennyt. Ensin alle hypättiin taas radan kolmoseste vasemmasta kierroksesta. Jetti laukkasi aika rauhallisesti, mutta päätin olla puuttumatta asiaan. Sen sijaan sain jonkin älynväläyksen ja pyysin viime hetkellä esteellä Jettiä lähtemään kauempaa hyppyyn, kun siihen ei enää mielestäni sopinut askelta. Unohdin tosin kertoa hevoselle, että haluan lähteä nyt ja sen sijaan sukelsin Jetin jäädessä ottamaan vielä miniaskelta. Se ei tosin sopinut, sillä olimme ajautuneet niin lähelle, jolloin Jetti keilasi esteestä kaksi puomia etujaloillaan minun vaikeuttaessa menoa makaamalla kaulalla. No-lo-a! Sain ihmeellisesti kasattua itseni samoin kuin Jetin ja esteen ollessa jälleen pystyssä kurvasimme sinne uudelleen. Tällä kertaa maltoin odottaa, ja Jetti sai hypätä esteen rauhassa ongelmitta. Oikeasta kierroksesta hypätylle kakkosokserille puolestaan Jetti vietti taas järkyttävästi vasemmalle. Pääsimme kuitenkin esteen yli, mutta tulimme sen vielä uudelleen hitusen paremmalla tiellä. Tämän jälkeen pääsin taas odottamaan kentän nurkkaan kahden muun ratsukon suoritukset ennen kuin sain lähteä Jetin kanssa liikkeelle.

Verryttelyhyppy kakkosesteelle.

Radalle päästyäni aioin ensin ottaa ykkösen verkkahyppynä, mutta muutin suunnitelmaa lennosta. Ykkönen ylittyi muuten hyvin, mutta hieman vasemmasta reunasta. Jetti myös nappasi siinä jälleen kerran vasemman laukan. Sen jälkeen menimmekin hetken ristilaukkaa, kunnes Jetti sai kavionsa oikeaan järjestykseen eli oikeaan laukkaan. Tie kakkoselle oli parempi, mutta Jetti halusi jälleen vaihtaa laukan vasemmaksi. Kolmoselle pääsimme tuttuun tapaan viidellä askeleella ja ihan hyvin esteen ylikin. Vasen laukka säilyi toisenkin hypyn läpi, mutta Jetti vaihtoi sen taas kaarteessa oikeaksi. Neloselle pääsimme mukavasti, ja Jetti vaihtoi siinä hyvin laukan vasemmaksi. Tie viitoselle oli nyt paljon parempi eikä minun tarvinnut puuttua Jetin etenemiseen mitenkään, vaan se hyppäsi helposti. En muistanut johtaa esteellä selvästi, jolloin Jetti laskeutui taas ristilaukalla. Nyt se ei alkanutkaan vaihtaa laukkaa, vaan pykelsimme ristilaukalla kuutosena olleen sarjan a-osalle. Se ylittyi pienellä kolautuksella, mutta b-osa meni hyvin, ja Jetti vaihtoi siinä laukan viimein vasemmaksi. Lähestyminen viimeiselle eli seiskaesteelle olisi saanut olla suorempi, sillä nyt askel ei sopinut, ja Jetti otti vielä miniaskeleen. Tällä kertaa näin sen ja maltoin odottaa. Jännitin kyllä hieman, lähteekö miniaskeleen seurauksena puomi mukaan. Jetti pelasti kuitenkin tosi hienosti ja nosti kavionsa puhtaasti esteen yli. Siinä olikin minun ensimmäinen 90 sentin kisarata ja kaiken huipuksi puhtaalla tuloksella! Olin ihan mielissäni ja taputtelin Jetin oikein hyväksi kiitoksena siitä, kuinka hienosti se meni molemmat radat.



Molemmilla radoilla oli samat hyvät kuin huonotkin kohdat. Laukat vaihtuivat jostain syystä miten sattuu enkä ihan ymmärtänyt, miksi Jetti on alkanut näin näyttävästi suosia vasenta laukkaa kanssani. Ristilaukatkin olivat vähän häiritseviä, mutta kaikeksi onneksi ne eivät lopulta aiheuttaneet mitään suurta ongelmaa. Pohkeeni pysyivät paikoin tuntumalla myös hypyissä, mutta välillä ne pääsivät heilahtelemaan miten sattuu. Yritin hokea itselleni pitämään niitä tuntumalla, mutta se pääsi aina unohtumaan. Eniten itseäni keljutti kovaksi muuttunut käteni, joka ei näemmä osaa enää myödätä ollenkaan. Kaikissa kuvissa käsi näyttää olevan tismalleen samassa paikassa. 90 sentissä yritin korjata tätä virhettä, mutta enpä kovin onnistunut. Harmillista, joten asialle pitää alkaa tehdä kunnolla jotain.

Muutoin olen tyytyväinen siihen, etten radalla sukellellut kummemmin ja maltoin pääosin antaa Jetin tehdä osuutensa enkä hätistellyt sitä joka hetki. Oli myös kiva huomata, ettei 90 sentin kohdalla iskenyt rimakauhua. Harjoitusestekisat olivat kyllä juuri oikea paikka kokeilla uutta korkeutta ja oli mukavaa, että meni näinkin kohtuullisesti. Jetti kyllä osaa olla niin ihana ja varma. Onneksi se kisatilanteessa yleensä herää ja toimii sen verran mutkattomasti, että voin keskittyä omaan ratsastukseeni ja siihen, että annan hevosellekin työrauhan. Lyhyesti koko päivä tiivistettynä: todella kivat kisat ja kannatti ehdottomasti olla mukana! Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon lauantaille, jolloin luvassa on seuraestekisat 70 ja 85 sentin luokilla.

Kuvista (paitsi ratapiirroskuvat) ja videoista kiitos Elinalle!