 |
| Radan este numero 1. |
Lauantaina suuntasimme Heli Aholan (entinen Penson, yritän kovasti opetella uutta nimeä) estetunnille
Noran,
Kaisan ja kolmannen esteintoisen kaverimme kanssa. Hevosjako ei muuttunut, vaan sain alleni jälleen
Pupen. Opettaja kyseli taas toiveita, ja pääsimme treenaamaan laukan säätämistä. Alkuverryttelyn ravissa Puppe oli taas ihan tervakavio, mutta laukassa siitä irtosi ihan mukavasti liikettä. Opettaja muistutti olemaan menemättä itse kaulalle makaamaan ja pitämään Pupen keulan ylhäällä.
 |
| Toinen kohtaaminen vesimaton kanssa. |
Ensimmäiset hypyt otimme kapealla vesimatolla varustetulle pystylle, joka hypättiin vielä putkeen toisen kerran ympyrän avulla ennen kuin siitä jatkettiin kuuden laukka-askeleen päässä olleelle toiselle pystylle. Puppe näki vesimaton aiemmin eikä piitannut siitä. Ensimmäisellä lähestymisellä se kuitenkin pällisteli vesimattoa, jolloin hyppy oli hassu. Ympyrälle kääntäminen onnistui, mutta matto tuli edelleen yllätyksenä Pupelle, jolloin toinenkin hyppy sille oli sangen hassu. Toisella yrittämällä pääsimme tehtävän nätisti, ja pystyjen väliin meni sujuvat kuusi askelta aiempien seitsemän sijaan. Seuraavaksi tulimme yhden kerran maapuomin, kahden innariristikon, askeleen päässä olleen ristikon sekä vielä kolmen askeleen päässä olleen ristikon muodostaman jumppasarjan. Tulimme tehtävälle oikeassa laukassa, ja pääsimme sen Pupen kanssa oikeilla askelmäärillä, mutta meno hieman hyytyi. Terävyys puuttui, jolloin kolmen askeleen päässä ollut ristikko jäi melkein kauas, mutta laukka onneksi vaihtui oikein.
Sitten tulimme radan kahteen kertaan ensin hieman pienempänä, sitten noin 60-70 sentin korkeudella. Matkaan lähdettiin vasemmassa laukassa tulemalla kahden pystyn 19 metrin suora linja. Aloitimme radan kolauttamalla ensimmäisen pystyn puomia, joka kuitenkin pysyi kannattimilla. Väli meni viidellä askeleella, mutta jäimme toisesta pystystä hieman kauas. Nyt Puppe kuitenkin nosti kavionsa eikä kolauttanut toista kertaa eli se korjasi hienosti. Tästä matka jatkui kaarevalle linjalle, jossa oli laineella varustettu pysty sekä ihan tavallinen pysty. Sain laukan vaihtumaan jo kolmosesteellä oikeaksi. Neloselle pääsimme seitsemällä askeleella hieman oikaisten, kuten opettaja huomautti. Seitsemäs askel olikin vähän tynkä, kun tila loppui kesken. Laukka kuitenkin säilyi hypyssä oikeana, joten jatkoimme viitosesteelle eli vesimatolla varustetulle pystylle. Viitoselle Puppe lähti hieman kaukaa ja vaihtoi siinä samalla laukan turhaan vasemmaksi. Luulin tajunneeni tämän, mutta en sitten tehnyt mitään kuutosella korjatakseni tilannetta. Sille pääsimme kuitenkin kuudella askeleella sujuvasti. Sen jälkeen jouduin kuitenkin käyttämään ravissa, kun Puppe oli edelleen päättänyt suosia vasenta laukkaa oikean sijaan. Sitten tulimmekin ristikoiden muodostamalle jumppasarjalle. Askel ei sopinut maapuomille, jolloin Puppe rämpi innariristikon ravinsekaisesti. Kaksi muuta ristikkoa sentään pääsimme oikeilla askelmäärillä ja laukassa, kun muistin viimein ratsastaa. Puppe oli itse ottanut vasemman laukan, joten sitä ei tarvinnut enää viimeisellä esteellä vaihtaa.
Toisella kierroksella olisi ilmeisesti pitänyt myös ujuttaa suorien linjojen väleihin lisää laukka-askelia, mutta omissa tohinoissani en tätä ohjetta kuullut. Ihmettelin vain kesken radan, kun opettaja tuumasi, ettei mitään muutosta näkynyt. Mietin vain, että viisihän ensimmäiseen väliin pitikin saada, vaikka ilmeisesti kuuteen oli tähdätty. Toiselle suoralle linjalle eli esteille 5 ja 6 sitten pistin seitsemän askelta, puolittain vahingossa, puolittain hämääntyneenä opettajan kommentista ja arvellen, että ilmeisesti piti mennä rauhallisemmin. Muutoin rata meni ihan mukavasti, laukat vaihtuivat eikä turhia vääriä laukkoja tullut. Kuutoselle tuli miniaskel, mutta tällä kertaa jopa näin sen enkä syöksynyt itsekseni hyppyyn. Saimme myös korjattua kivasti jumppasarjan viime kerran räpellykset ja menimme sen kohtuullisen sujuvasti laukassa pysyen. Se olikin hyvä juttu, sillä siitä pari estettä oli muutettu ristikoista pystyksi. Rata ei ollut hullumpi, vaikka napakkuutta olisikin saanut olla enemmän.
Tunti olikin sitten siinä. Hyppelymme tällä kertaa oli kohtuullisen tasaista, ei mitään uutta mullistavaa, mutta ei myöskään mitään kamalaa ongelmaa. Nyt tosin jotain taisi mennä vähän paremmin, kun opettaja ei joka käänteessä muistuttanut pitämään Pupen keulaa ylhäällä. Olisi tietysti ollut kiva olla hereillä ja kuunnella ne ohjeet toiseen kertaan ratsastetulle radalle, mutta nyt meni näin. Olisi joskus hauska nähdä Puppe vähän säpäkämpänä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sen säätönamikkaa vielä. Toisaalta Pupella on edelleen kiva hypätä, kun pääosin se kyllä liikkuu ja hyppää, jos kuskikin on mukana ja muistaa ohjata. Riittävän turvallinen ratsu siis minulle. Ja eihän sitä tiedä, vaikka yhteistyömme tästä kerta kerralta vielä paranisi. En ainakaan tähän tilanteeseen haluaisi kuitenkaan jämähtää.
Videoista kiitos Alekseille! Kuvat on napattu videoilta.
