Ruusuke ja tappio jännitykselle

Ennen ensimmäistä starttia hymyilytti vielä.

Ihanan aurinkoinen lauantai suosi Muhoksen ratsastajien ja ORK:n järjestämiä seuraestekisoja. Olin ilmoittautunut Jetin kanssa luokkiin 70 ja 85 senttiä, ja kisapaikalle päästyäni ihmettelin taas kerran, miten päin kisajännityksen kanssa olisi pitänyt olla. 70 sentin luokassa olin vuorossa viimeisenä eli 25. lähtijä ja 85 sentin luokassa puolestaan 15. lähtijä. Ehdimme ottaa Jetin kanssa aurinkoa ja huilia hyvät tovit ennen kuin tarvitsi laittautua kisakuntoon ja lähteä verkkaamaan. Molemmissa luokissa arvosteluna oli 367.1.

70 sentin verryttelyssä hyppäsin kertaalleen oikeasta kierroksesta ristikon, pystyn ja okserin. Vasemmasta kierroksesta otin hypyn pystylle ja okserille. Jetti liikkui ihan mukavasti, ja näin ponnistuspaikat, kun laukka rullasi. Tahmeammalla laukalla tuli pari huonompaa paikkaa, jotka paikkaantuivat yksinkertaisesti ratsastamalla vähän eteen. Päätin verkan riittävän, kun ratsu liikkui, kääntyi ja hyppäsi, ja siirryimme hyvissä ajoin ulos odottamaan vuoroa. Radalla sai olla vuorossa olevan ratsukon aikana, ja hyödynsin sen ajan ravailemalla ja kertaamalla rataa. Oma vuoroni tuli nopeasti, ja pääsimme Jetin kanssa matkaan. Tässä luokassa ei ollut mitään erikoisesteitä.

Jetti eteni mukavasti ennen estettä, ja pääsimme ykkösesteen yli näppärästi. Jetti tosin vaihtoi hypyssä takapäänsä ristilaukkaan ja muutaman askeleen päästä valitsi kokonaan vastalaukan eli vasemman. Kakkoseste ylittyi silti ihan hyvin, ja Jetti kävi sen jälkeen taas ristilaukassa, kunnes valitsi taas kerran vasemman laukan. Ai miten niin minulla on vasemmalle valuva istunta? Yritin saada Jettiä vaihtamaan, mutta vasta kaarteessa kolmoselle etupää vaihtoi takapään jäädessä matkassa. Jettiä ärsytti ilmeisesti ristilaukka tai säätämiseni, kun se kiskoi päätään alas. Lähestyminen kolmoselle valui vasemmalle ja ehdin hetken miettiä, että tästäkö muka menemme ohi. Sain kuitenkin tsempattua ja pistettyä Jetin esteestä yli. Puomille tuli kolautus, mutta onneksi niin kevyt, ettei tullut pudotusta. Suora linja neloselle mentiinkin taas vasemmassa laukassa, ja nelonen ylittyi ok. Yritin isolla johtamisella kertoa Jetille, että oikea laukka olisi kiva, mutta se suostui ajatukseen vain etuosan puolesta. Ristilaukalla menimme taas (voi jee), kunnes Jetti vaihtoi kokonaan vasemmaksi. Näemmä vastalaukkakaarteet eivät ole sille esteradalla juttu tai mikään. Viitoselle tuli hieman vino hyppy ja ehkä hitusen kaukaa, mutta yli mentiin. Kuutosen ja seiskan yli päästiin ihan ok, ja perusrata oli siinä. Matkamme jatkui uusintaradalle.

Videolta poimitut hypyt, koikat ja loikat.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi ylittyi reippaasti vähän kauempaa laukan pysyessä oikeana, ysille taas lähdimme vallattoman kaukaa. Tarkoituksenani oli ollut kääntää jo hypyssä, mutta hieno ajatus jäi ja unohdin kertoa Jetille suunnitelmasta. Niinpä se oli luonnollisesti jatkamassa suoraan, kun vasta parin askeleen jälkeen tajusin alkaa kääntää sitä vasemmalle. Jetti onneksi oli vasemmassa laukassa (tuleeko jollekin yllätyksenä?), joten kääntäminen onnistui. Kympille uskalsin ottaa maltillisen vinon hypyn, jossa laukka vaihtui oikeaksi ja spurttasin kohti kahta viimeistä estettä. Yksitoista ylittyi hienosti, ja annoin Jetin kasvattaa vielä laukkaansa kahtatoista kohti. Se vipsautti itsensä vasempaan laukkaan, mutta onneksi kaarre oli niin maltillinen, ettei se enää kaatanut venettä enempää kuin mitä muut risti- ja vastalaukat radan aikana. Kaksitoista ylittyi hyvin, ja Jetti vaihtoi hienosti siinä oikeaksi. Uusintarata oli siinä, ja luokan viimeisenä ratsastajana sain kuulla sijoittuneeni ajalla viidenneksi 25 lähtijän joukossa eli nappasimme Jetin kanssa keltaisen ruusukkeen. Ensimmäinen sitä väriä minulle muuten.

85 sentin verryttely menikin sitten aika pitkälti täysin puihin. Jetti ei liikkunut hyvin, ja jostain ihmeen syystä en patistanut sitä etenemään. Niinpä Jetti esitti kaksi kieltoa pystylle, kun askel ei todellakaan osunut ja muutoin hyvin epämääräisiä loikkia huonoista kohdista. En tajua, miten jäin himmailemaan, kun olisi pitänyt ottaa kunnon laukka alle. Nyt jäin jotenkin jarruttamaan menoa, jolloin Jetti muuttui ponnettomaksi ja hypyt sitä myöten hirveiksi. Oma vuoroni lähestyi, joten otin vielä hyvän mielen hypyn ristikolle, jotta emme joutuisi radalle kovin epävarmoissa tunnelmissa. Jostain syystä 85 sentin rata pisti pasmat todella sekaisin, ja minua jännitti niin paljon enemmän kuin 70 sentin radalla. Olin ensimmäistä kertaa oman tallin ulkopuolisissa kisoissa hyppäämässä kaksi luokkaa, joten kaiketi hermot alkoivat vain rakoilla pahemman kerran. Edellisen ratsukon suorituksen aikana kävin näyttämässä Jetille radalla ilmestyneen ainoan erikoisesteen eli portin. Se ei juuri sitä vilkaissut, joten annoin asian olla. Oma vuoroni tulikin sitten pian. Lähdin matkaan, kunnes aloin miettiä, olinko saanut lähtömerkkiä. Pyöräytin sitten ympyrän, jonka aikana kuulin vasta pillinvihellyksen. Onneksi maltoin odottaa.

Videolta napatut hypyt, urhea Jetson II. ♥

Ykköselle päätin lähteä oikeassa laukassa, vaikka tie ensimmäiselle esteelle sisälsikin siten hidastavan kaarteen. Tie oli minusta kunnossa, mutta ilmeisesti laukka ei, sillä Jetti otti tavoistaan poiketen puomin etusillaan alas. Päädyimme esteen jälkeen ristilaukkaan, jota yritin korjata tuloksetta lähestymisessä kakkoselle. Kakkonen ylittyi siitä huolimatta hieman mönkien, ja jatkoimme portin sisältäneelle kolmoselle. Katsoin hieman, että askel ei sovi, mutta arvelin Jetin silti hyppäävän. Ruuna yllättikin minut täysin ja väisti sen vasemmalta. Hämmennyin, kun en ollut osannut odottaa tätä yhtään ja olin näyttänyt portin aiemmin jo Jetille. Sain kuitenkin otettua uuden lähestymisen, ja pääsimme kolmosen yli turhan läheltä, mutta kuitenkin nyt puhtaasti. Kiitin Jettiä heti hypyn jälkeen, niin rentouttaakseni itseäni kuin ratsua. Lisäksi huomasin olevamme taas ristilaukassa, huoh! Yritin vaihtaa sitä, mutta vasta kaarteessa nelosta kohti Jetti pisti jalkansa oikeaan järjestykseen. Neloselle tuli asiallinen hyppy (vihdoin ja viimein), ja laukkakin vaihtui hypyssä puhtaasti oikeaksi. Viitoselle Jetti hieman jarrutti, mutta ei pahasti. Odotin ihmeen hyvin kuutosen, ja sillekin tuli vielä pienempi askel ennen hyppyä. Seiskasarjalle huomasin lähestymisen tulevan huonosti, joten kerrankin ratsastin. Myöhässä toki, mutta silti, ja Jetti totteli! Se ei jäänyt ottamaan miniaskelta, vaan lähti hieman kauempaa, kun sitä topakasti pyysin. Tämä ei onneksi aiheuttanut yhden askeleen sarjaväliin ongelmia, vaan Jetti selvitti myös b-osan puhtaasti. Matkamme päättyi siihen, perusradan loppuun tuloksena kahdeksan harmillista virhepistettä. Tällä saldolla olimme 30. sijalla 32 lähtijän joukossa.

Ensimmäinen keltainen ruusukkeeni.

Olipas siinä melkoiset estekisat. 70 senttiin olen ihan tyytyväinen, mutta en voi kieltää, etteivätkö tekemäni virheet 85 sentissä harmittaisi. Toisaalta olen todella tyytyväinen siihen, että niin ensimmäisen esteen puomin pudotuksen kuin Jetin kolmoselle tekemän ohimenon jälkeen sain jatkettua ratsastusta. Tiedostin molemmilla kerroilla virheen tulleen, mutta en jäänyt vellomaan siihen, vaan jatkoin ratsastusta. Muistan kolmosella ajatelleeni, että mehän emme hylkäystä tältä radalta ota, niin kuin emme ottaneetkaan. Itseluottamukseni oli kuitenkin pahemman kerran miinuksella, jolloin voin sanoa Jetin lopulta pelastaneen paljon. Yritin kyllä ratsastaa, mutta varmasti epäröin melkein jokaista hyppyä ainakin hitusen. Sen verran päättäväisyyttä kuitenkin löytyi, ettei Jetti enää kuvitellutkaan jättävänsä hyppäämättä. Perusradan päätyttyä olin sekä harmissani että huojentunut. Kisajännitys sai tällä kertaa minusta yliotteen, ja tällaista ratsastukseni sen jälkeen on: epävarmaa ja arpovaa. Mutta joka tapauksessa tämäkin rata toi arvokasta kokemusta, jonka avulla treenata paremmaksi. Oppia ikä ja kisat kaikki. Kannatti siis käydä ja onneksi on tällainen mahdollisuus päästä treenaamaan ja kisaamaan hyvällä ratsulla. Kiitokset siitä luonnollisesti jälleen Tallinmäen suuntaan!

Videoista ja kuvista kiitos Kaisalle, joka ratsasti samoissa kisoissa hienosti puhtaan 60 sentin radan Sulolla!