lauantai 17. elokuuta 2013

Pieniä hyviä hetkiä puomeilla

Koska sunnuntain kisojen vuoksi en ehtisi omalle tunnilleni, lyöttäydyin korvaamaan tuntini lauantain B-tunnille. Arvelin tunnilla olevan luvassa kouluvääntöä, joten ilahduin mukavasti, kun luvassa oli puomeja, ja ratsukseni oli pistetty Pera. Hyvää treeniä tulevia estekisoja silmällä pitäen. Tunnilla oli myös aivan ihanasti vain viisi ratsukkoa, joten mahduimme hyvin treenaamaan. Alkuverryttelyssä saimme mennä omaan tahtiimme käynnissä ja ravissa. Yritin muistaa aikaisempien oppien perusteella korjata aina pohkeella, jos Pera alkoi epävakaaksi edestä. Paikoin muistin, paikoin jäin värkkäämään ohjalla. Ravi olikin aika epätasaista, kun en saanut Peraa kovin aktiiviseksi. Sentään sain oltua aika pehmeä ja joustava kädellä, joten enpähän ainakaan palannut ihan vanhoihin tapoihini.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä oli tulla kulmikasta kolmikaarista kiemurauraa, jonka kahdessa suoristuskohdassa oli aina kolme puomia ylitettävänä. Kaarteiden sijaan siis ratsastimme kulmat huolellisesti pyrkien kääntämään ulkoavuilla hevoset suorana pitäen ja mahdollisimman vikkelästi. Aluksi tulimme Peran kanssa kulmat vähän veltosti, jolloin ne eivät sujahtaneet kovin nopeasti, vaan vähän turhankin viivytellen. Puomit ylittyivät molemmissa kohdissa pääosin ihan hyvin. Opettaja neuvoi aktivoimaan Peraa vähän terävämmäksi, minkä ensin sekoitin vauhtiin. Sittenpä kulmat menivätkin vähän hätiköiden, kunnes opettaja muistutti tasapainottamaan. Sitten aloinkin saada Peraa kuulolle, ja esitimme muutamat sangen näppärät ja nopeat käännökset kulmissa. Tasapainotus pidätteellä oli se ratkaiseva avain tässä tapauksessa. Tasapainota, käännä ja säilytä aktiivisuus. Siinäpä itselleni uutta mantraa hoettavaksi.

Laukassa tulimme ensin vain pääty-ympyröille laitettuja kolmea puomia molemmista suunnista. Pera kulki molempiin suuntiin aika kivasti, ja näin askeleen puomille lähes aina oikein. Välissä ehdin myös vähän säätää laukkaa, jos se vaati sitä, ja ja pääsimme taas paremmin ensimmäiselle puomille. Tietysti sellainen tasaisena pysynyt laukka olisi ollut hyvä löytää, jolloin ei olisi tarvinnut säätää mitään, vaan antaa vain mennä kierros toisen jälkeen. Pera oli joka tapauksessa laukassa helpompi kuin käynnissä tai ravissa tähän asti, jolloin tämä tehtävä oli sangen mieluinen. Aloin jo haaveilla, että tunnilla ehdittäisiin vielä kokeilla laukanvaihtoja puomeilla, mutta se jäi tällä kertaa haaveeksi.

Toisena laukkatehtävänä tulimme neliötä, jonka vastakkaisilla sivuilla oli aina kolme puomia ylitettäväksi. Tavoitteena oli saada lyhyt ja aktiivinen laukka, jossa kulman ratsastaminen terävästi ja nopeasti onnistuisi. Muutamien toistojen jälkeen sain aina paikoilleen lyhennettyä Peraa ennen uutta kulmaa siten, että se kääntyi todella ketterän helposti. Laskin, että saimme mentyä kulman kolmella laukka-askeleella. En sitten tiedä, onko se paljon vai ei, mutta tuntui selkään näppärältä. Jos taas jäin roikkumaan sisäohjaan, valahtivat kulmat pitkiksi ja hitaiksi. Oikeassa kierroksessa tehtävä oli helpompi kuin vasemmassa, vaikka siihenkin suuntaan saimme muutamia näpsäköitä käännöksiä. Puomit taas ylittyivät valtaosan ajasta helposti. Muutamia kertoja tuli vähän huonoja lähestymisiä, mutta Pera hienosti joko lyhensi tai pidensi askeltaan, että pääsi ensimmäiselle puomille eikä tainnut pudottaa raville kuin kerran tai pari. Tehtävä oli kuitenkin ihanan haastava ja mukavan opettavainen minulle siitä, että se kääntyminen onnistuu yllättäen parhaiten ulkoapuja käyttäen.

Loppuraveissa saimme mennä omaan tahtiimme, ja pyrin saamaan Peraa tasaisemmin tuntumalle. Opettaja ohjeisti lyhentämään ohjaa, jotta Pera lyhenisi hieman. Samalla neuvoksi tuli pyytää etuosaa odottamaan ja aktivoida takajalkoja astumaan paremmin rungon alle. Yritin toteuttaa tätä, mutta ilmeisesti käteni rajoittivat liikaa, ja pohkeeni taas eivät tehneet mitään, kun mitään suurta onnistumista ei tullut. Meno kuitenkin tasoittui niinä hetkinä, kun pyrin hallitsemaan sekä Peran etu- että takaosan sen sijaan, että keskityin vain jompaankumpaan. Tällä kertaa tunnin parhaat onnistumiset tulivat laukkatehtävän käännöksissä, joista muutamat menivät ainakin oman tuntemuksen mukaan makeasti. Tämä tunti saikin minut odottamaan kovasti estetuntia ja toivomaan, että pääsisin treenaamaan hyppäämistä Peran kanssa. Seuran ensimmäiset kisat ovat jo 1.9., joten hiljalleen olisi aika myös vähän hypelläkin niitä varten.