Maanantain Tallinmäen tunnilla oli vuorossa kouluvääntöä edellispäivän estekisojen takia. Ratsukseni neljän hengen tunnille sain odotetusti Jetin. Tunnin tavoitteena oli mennä hevosia verrytellen ja palautellen edellispäivän hyppelyistä. Päätehtävänä oli saada hevosia pyöristymään rennosti. Suurin osa tunnista menikin hyvin perusratsastuksen parissa, kun pyörittelimme ympyröitä hevosia asetusten ja taivutusten avulla pyöristellen kaikissa askellajeissa.
Jetin kanssa opettaja kertoi marssijärjestyksen olevan se, että ensin se haetaan pyöreäksi ja sitten aletaan työstää aktiivisuutta. Oman kokemukseni mukaan Jetti tarvitsee oman aikansa lämmitäkseen ja suhtautuu saman tien vauhtia vaativaan kuskiin jännittymällä. Tätä ei tietenkään toivottu, joten annoin Jetin käppäillä ja ravailla alun ihan omassa rauhassaan. Pyöreyttä hain pyytämällä Jettiä aina vähän lyhyempään askeleeseen, josta päästin sen letkeämpään askeleeseen, kun se hyväksyi tuntuman jännittymättä. Jetillä tosin oli omat jännät paikkansa monessa kohtaa kenttää, sillä tutun selkäännousujakkaran lisäksi ruunan piti pällistellä kauhistuneena niin portin kohtaa kuin kentän toisessa päässä olleita esteroinia. Noissa kohdissa mentiinkin aluksi melkoista kylkimyyryä, mutta toistojen myötä Jetti lakkasi kyttäämästä ihan niin pahasti. Täyteen rentouteen ei niiden kohdalla kuitenkaan päästy, vaan valpas ruuna oli varuillaan mörköjen varalta läpi tunnin.
Laukassa puolestaan hevosten haluttiin venyttävän eteen ja alas. Jetille tehtävä tuntui olevan tuttu, sillä kun se oli tuntumalla, lähti se seuraamaan sille antamaani ohjaa sangen helposti. Niinpä pääsimme paikoin laukkailemaan siten, että Jetti mennä huristeli pää liki polvissa. Selästä käsin näytti paikoin siltä, ettei ratsulla olisi ollut päätä ollenkaan, kun se ei ollut tuttuun tapaan heti edessä tuijoteltavana. Oikeassa kierroksessa ohjaaminenkin onnistui pidemmällä tuntumalla, mutta vasemmassa kierroksessa Jetti tahtoi valita itse reittinsä. Tuskailin melkoisesti yrittäessäni korjata omaa istuntaa pois valumasta vasemmalle, mutta koko kroppa löi taas vastaan. Yritäpä siinä sitten kertoa ratsulle, että älä sinä puske vasemmalle, vaikka painoni sitä sinulta kovasti vaatisi.
Lopuksi otimme vielä vastalaukkatreeniä. Kuviona oli nostaa käynnistä toisen pitkän sivun alusta kierroksen vastainen laukka, laukata hetki pitkää sivua, kääntää hieman puolivälin jälkeen keskihalkaisijalle, jatkaa siitä toiseen suuntaan myötälaukassa pääty-ympyrä ja jatkaa taas keskihalkaisijan kohdalta toinen vastalaukkakaarre toiselle pitkälle sivulle päästen. Lyhyen sivun tullessa vastaan sai vaihtaa lennon laukasta myötäiseksi ja pyöräyttää vielä pääty-ympyrä ennen kuin palattiin tehtävän alkuun. Opettaja sanoi, että Jetillä onnistuisi myös vaihtaa myötälaukka vastalaukaksi lennosta, mutta tähän eivät omat taitoni riittäneet. Niinpä tein nostot suosiolla käynnistä. Ensimmäisessä vastalaukkakaarteessa Jetti pääsi vaihtamaan itsensä muistaakseni vasemmasta laukasta oikeaan. Sen jälkeen älysin taas pitää toivotun laukan avut selvemmin paikoillaan, jotta Jetti ei vaihtaisi itsekseen. Opettaja hoksautti ratsastamaan kaarteet paremmin, sillä paikoin oikaisin niitä siten, että ne eivät olleet enää niinkään kaarteita, vaan jopa vähän lävistäjämäisiä. Jännitin hieman, alkaisiko Jetti vaihdella paremmin ratsastetuissa kaarissa laukkoja, mutta huoli oli turha. Se puksutti kaarteet kiltisti vastalaukassa pysyen, kunhan en itse heilunut ja säätänyt selässä ylimääräistä. Vaihdot lennosta myötälaukkaan onnistuivat mukavan helposti tällä kertaa molempiin suuntiin.
Loppuverryttelynä ravailimme omatoimisesti ja annoimme hevosten venyttää ohjan perässä. Jetillä tosin vähän keskittyminen herpaantui, kun seuraavat tuntilaiset tulivat paikalle, mutta paikoin sain muistutettua sille, että hommia piti vielä tehdä. Tunnin treeni oli alussa mukavan rento ja lopussa puolestaan ihanan haastava. Opettaja tuumasikin, että vastalaukkaharjoitus oli melkein minua ja Jettiä varten suunniteltu, sillä kisaradoillamme esitimme tarpeettoman monia vasta- ja ristilaukkoja. Nyt arveltuna luulen, että Jetti vaihtaa oikeaa laukkaa vasemmaksi juuri istuntavirheeni takia. Pitäisi alkaa keskittyä siihen, että saan hypyissä pidettyä painoni tasaisemmin, jolloin en valu vasemmalle ja viestitä hevoselle, että nyt pitäisi vaihtaa. Eipähän menisi hyvä rytmi hukkaan sillä, että äherrän vaihtoa tai ihmettelen ristilaukkaa. Pitää myös herätä taas johtamaan selvemmin, jolloin Jetti voi hyvällä tuurilla sivuuttaa väärin ohjeistavan painoapuni ja seurata puolestaan oikeita asioita viestivää johtavaa ohjaa. Kuulostaa sangen helpolta näin kirjoitettuna, joten mielenkiintoista nähdä, miten tämä treeneissä onnistuu.
