Vakitallin syksyn tunnit pyörähtivät käyntiin eilen lauantaina, ja tänään oli ensimmäinen oma tuntini. Lukujärjestykseen oli ilmestynyt kaksi valmennusryhmätuntia, jotka on suunnattu tavoitteellisesti ja/tai kisamielessä treenaaville B-A-tasoisille ratsastajille. Päätin valita ne omiksi vakitunneikseni. Ryhmä ei poikkea muista muutoin. Tällä tunnilla ratsukoita oli kahdeksan, ja ratsukseni sain jo edellistunnilla töitä paiskineen Peran. Koulutunnin aiheena oli perusratsastus, jotta hevoset saisivat rauhassa palata lomafiiliksistä töihin.
Alkuverryttelynä ratsastimme koko kenttää kahdeksikkona suuntaa itsenäisesti vaihtaen. Tavoitteena oli saada hevosia liikkumaan kohti tuntumaa rentoina. Kädellä säätämistä piti välttää ja menoa tuli korjata aina jalalla. Tehtävää tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Käynnissä Pera vaati hieman aktivointia, jotta se oikeasti alkoi liikkua. Vasempaan kierrokseen asettaminen oli tuttuun tapaan hankalaa, ja Peran turpa tuntui ponnahtavan aina takaisin kenottamaan oikealle, vaikka tein mitä. Oikea kierros sen sijaan oli rutkasti helpompaa. Paikoin huomasin säätäväni kädellä turhaan, jolloin muistin rentoutua sieltä paremmin ja ratsastaa pohkeilla, jos Pera alkoi muuttua edestä epävakaaksi. Keino auttoikin, joskin ravi muistutti sitä samaa pilkkimistä, mitä olemme Peran kanssa aina aiemminkin esittäneet. Saisin oppia ratsastamaan pohkeilla niin paljon aktiivisemmin.
Verryttelyn jälkeen jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle. Aloitimme oikeassa kierroksessa, jossa väistätimme hevosen takaosaa ulommas käynnissä myötasetus säilyttäen. Tavoitteena oli saada hevonen pyöristymään ylälinjasta alkaen ja kantamaan itsensä kunnolla. Aluksi Pera vastusteli pyyntöjäni, jolloin opettaja neuvoi odottamaan rauhassa, kunnes se antaisi periksi. Vetää ei tietenkään saanut, vaan avut pidettiin paikoillaan ja odotettiin, että hevonen tajuaa, mitä haemme siltä ja tarjoaa sitä. Toistojen myös Pera alkoi loksahdella kivasti oikeinpäin ja tarjosi paikoin varsin hyvää työskentelymuotoa. Harjoitusravissa sai hyödyntää samaa tehtävää tarpeen vaatiessa. Aluksi Pera taas jäkitti vastaan, mutta kun sain oltua rento ja päättäväinen, löysi Pera itsensä taas paremmin oikeinpäin. Ravi tuntuikin mukavan helpolta ja sujuvalta niinä kertoina, kun Pera kantoi itsensä rehellisesti ja työskenteli takaa eteen. Väliin mahtui toki tuttua hirviraviakin, mutta onneksi myös paljon hyviä hetkiä. Työstimme vielä tovin laukkaa samassa kierroksessa pysyen. Siinä opettajan vinkistä käytin Peralla aina välillä vasta-asetusta, jolloin sain sitä suoristumaan paremmin. Laukka oli ihan ok, mutta käynnissä ja ravissa saadut hyvät hetket eivät aivan yltäneet sinne saakka. Ajatusta kyllä oli ja muutamia järkeviä hetkiä, mutta lopullinen oivallus jäi puuttumaan.
Vasemmassa kierroksessa ehdimme väistättää takaosaa ulommas vain käynnissä. Pera tajusi homman idean nopeasti ja tuntui taipuvan tähän suuntaan helpommin. Sen sijaan asetuksen saaminen rehellisesti vasemmalle oli taas kinkkistä. Pera pyrki asettumaan oikealle, ja minä pähkäilin, miten sen sai houkuteltua sieltä pois. Laukassa puolestaan parhaimmat hetket osuivat pääty-ympyrän sisälle pyöräytetyille volteille. Niinä hetkinä Pera työskenteli kivasti pyöreänä ja takajaloista asti ponnistaen, kun taas isolla ympyrällä hukkasin palasia, ja Pera lössähti sen seurauksena. Ilmeisesti ulkopuolen tuki oli vähän puutteellista samoin kuin kunnon ratsastaminen pohkeilla. Volteilla sain keskityttyä aktiivisuuden säilyttämiseen, mutta varmaan arvelin Peran menevän isolla ympyrällä itse oma-aloitteisesti hyvin. No, eihän se mennyt, kun kuski oli vain matkustajana.
Loppuraveissa Pera oli paikoin sangen mukava, paikoin taas hirvi. Eli ihan tavallista menoa meiltä. Jos en olisi tiennyt, en olisi osannut arvata, että hevosilla on vasta toinen työpäivä loman jälkeen. Pera ei tuntunut hyvällä tapaa yhtään kummallisemmalta kuin muulloinkaan. Loppujen lopuksi tunti meni kuitenkin ihan hyvin, ja mietinkin, että jos näin pian loman jälkeen menee jo näin kohtuullisesti, niin jospa pystymme tästä vielä kehittymäänkin, kun pääsemme treenaamaan kunnolla.
