Viikon toisen Tallinmäen tunnin otin torstaille. Viiden ratsukon tunnilla aiheena oli koulua, jossa pyrittiin taivuttelemaan hevosia rennoiksi ja pyöreiksi. Ratsunani minulla oli mukavasti Jetti. Alkuun saimme verkkailla hetken aikaa itsenäisesti. Jetti liikkui itselleen tuttuun tapaan hieman puoliunessa, joten keskityin alussa herättelemään sitä. Se vaatikin muutamia toistoja ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Hiljalleen Jetti kuitenkin alkoi liikkua vähän paremmin, jolloin tohdin alkaa pyöritellä ympyröitäkin. Niillä sain muistutella itselleni taas ulkoavuilla kääntämistä, kun etenkin vasemmassa kierroksessa yritin jäädä sisäohjaan kiinni. Oikeassa kierroksessa puolestaan Jetti pääsi suurentamaan ympyrää, kun unohdin kääntää ulkopohkeella. Oli taas opettavaista, kun alla oli hevonen, joka hyödynsi kuskin päiväunihetket.
Verryttelyn jälkeen siirryimme tunnin kuviolle, joka oli pääty-ympyrä sekä sen sisälle ratsastettu voltti. Ympyrätyöskentelyn tavoitteena oli saada taivuteltua hevoset kevyiksi ja pyöreiksi edestä. Tätä työstettiin eniten voltilla, josta sai poistua kuviota hiljalleen suurentamalla pääty-ympyrän kokoiseksi, kun taivutus meni rehellisesti läpi. Kuviota tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Käynnissä suurin haaste oli saada sen aktiivisuus säilymään niin isommalla ympyrällä kuin voltilla. Oikealle Jetti antoi mukavasti periksi ja rentoutui, mutta vasemmalle sain korjata omaa istuntaani aika paljon ennen kuin kääntäminen ja taivuttaminen alkoivat sujua. Opettaja muistutti vasemmassa kierroksessa pitämään myös ulko-ohjan tuntumalla, etten vahingossa asettanut tai taivuttanut Jettiä liikaa. Parhaat onnistumiset tulivat lopulta ravityöskentelyssä, jossa Jetti rentoutui ja pyöristyi perusmuotoaan enemmän. Jotenkin niinä hetkinä tuntui, että vaikka moottorissa olisi voinut olla kierroksia enemmänkin, oli se silti hyvin käynnissä. Näitä hetkiä saimme molempiin suuntiin, jolloin normaalisti kinkkisempi vasen kierros tuntui melkein yhtä tasaiselta kuin oikeakin. Olinkohan mahdollisesti saanut Jetin molempien ohjien tuntumalle? Se voisi selittää hyvinkin näitä kivalta tuntuneita hetkiä.
Laukkaa työstimme pyörittelemällä niin pääty-ympyröitä kuin menemällä ihan uraa myöten. Aluksi Jetti laukkasi kohtuullisen nahkeasti, mutta nohituspyyntöjen jälkeen reipastui hieman. Huomasin nopeasti, että Jetti pyrki etupainoiseksi, mutta en tiennyt syytä tälle. Tuskin pohkeeni lakkaavat sen kummemmin tekemästä töitä laukassa. Olisinkohan sitten alkanut värkätä liikaa kädellä, jota Jetti sitten näin protestoi? Käynnissä ja ravissa olen oppinut olemaan aikaisempaa rennompi käsistä, mutta laukassa voi hyvin olla, että juurrutan käteni liian paikoilleen. Pyrin korjaamaan tilannetta pyytämällä pohkeilla Jettiä eteen, mikä auttoi hetkittäin, mutta ei ratkaisevasti. Oikeassa kierroksessa saimme ihan asiallista menoa, mutta emme yhtä rentoa kuin mitä ravissa parhaimmat hetket olivat. Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan aluksi korjata Jettiä suoremmaksi, kun se pyrki valumaan etuosallaan ulommas. Paikoin sain ratsun palasia kohdilleen, jolloin opettajakin kehui Jetin suoristuneen huomattavasti. Vasen kierros oli nyt työläämpi, kun oma istuntani taisi jäädä vähän paitsioon. Tähänkään suuntaan emme saaneet mitään suurempia jes-hetkiä, mutta kuitenkin tasaista menoa loppujen lopuksi.
Loppuverryttelyt teimme pienen maastopätkän kautta, jossa ravasimme lyhyen tovin ja loput matkasta menimme käynnissä. Mukavan rento päätös tunnille, josta jäi hyvä fiilis. Ravissa koetut pienet onnistumiset ja ehkä jopa ahaa-elämykset antoivat itsellekin uskoa siihen, että kai me Jetin kanssa olemme hiljalleen oppineet ymmärtämään toisiamme paremmin. Muistan kyllä hyvin sen ajan, kun Jetin saaminen koulutunnille aiheutti pienen voivottelun, mutta nykyisin sen kanssa vääntää kouluakin siinä, missä esteitä. Vaikka tietysti ne esteet ovat rutkasti mielenkiintoisempia. Seuraavaksi alan varmaan hinkua koulukisoihin Jetin kanssa. Mitähän siitäkin tulisi? No, kokeilemallahan se varmasti selviäisi.
