Tavoite saavutettu!

Radan ykköseste. Kuva © Venla A.

Oman ratsastusseurani eli Oulu-Ridersin syksyn kausi starttasi näin syyskuun ensimmäisenä ja ihanan aurinkoisena päivänä estekisoilla. Ilmoittauduin Peralla kolmosluokkaan, jossa oli valittavana korkeusvaihtoehdot 60, 70 ja 80 senttiä. Kaikki luokan osallistujat kisasivat korkeudesta riippumatta toisiaan vastaan, ja arvosteluna oli 367.1. Me menimme Peran kanssa 80 senttiä, ja ratsu meni alle kahdesti 70 sentin. Jännitin omaa vuoroani melkoisesti, sillä pari vähemmän mairittelevasti mennyttä treenikertaa kolkutteli pahasti takaraivossa. Lisäksi Pera esitti toisilla kuskeillaan melkein kiellon ja sitten ihan oikean kiellon. Verryttelyssä ehdin puolestaan hypätä oikeassa kierroksessa noin 60 sentin pystyn ja sitten 80 sentin okserin ennen kuin meidät jo kuulutettiin radalle. Onneksi hypyt onnistuivat hyvin, vaikka vähän lyhyeksi jäi verryttely. Mutta mikä tärkeintä, Pera oli ehtinyt mennä alle jo hyvin eikä varmasti kaivannut enää kummempaa verryttelyä. Omaa vuoroa pääsin odottaman kentän tyhjään päätyyn. Olin luokassa 13. lähtijä, ja minua ennen vuorossa olivat Kaisa ja Eetu. Ennen radalle lähtemistä olin muistutellut itselleni, että kunhan maltan odottaa enkä puske, niin Pera kyllä hoitaa osuutensa.

Kuva itse napattu.

Lähtömerkin saatuamme hengähdin kertaalleen pitkään ja syvään, kunnes nostin oikean laukan, ja lähdimme tulemaan ykköselle. Se ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme suoralla linjalla odottaneelle kakkoselle asiallisesti viidellä laukka-askeleella. Hypyn jälkeen Pera pysyi oikeassa laukassa, joten jatkoimme kolmoselle. Olisin voinut käyttää tilaa paremmin hyödyksi, mutta pääsimme kuitenkin kohtuullisen järkevästi esteelle. Hypyssä Pera kolautti puomia, joka onneksi pysyi paikoillaan. Se vaihtoi siinä jo laukan vasemmaksi, joten neloselle pääsimme sujuvasti kolmella askeleella eikä siinä tarvinnut enää miettiä uutta laukkaa, joka oli jo valmiiksi.

Lentäen kuutosen yli. Kuva © Venla A.

Viitoselle oli tovi matkaa, ja ehdin siinä välillä kuvitella, että Pera on ristilaukassa. Videolta vasta huomasin, että ei ollut. Mutta tulinpahan käyttäneeksi sitä ravissa, kun haihattelin omiani. Onneksi tästä ei mitään vahinkoa koitunut, vaan oikeastaan sain vahvistusta sille, että kyllä Pera on kuulolla. Viitoselle tullessa sain sain jonkin päähänpiston ja ajattelin, että nyt on välttämätöntä lähteä vähän kauempaa. Pyysin Peraa eteen ja kiitin sitä jo hypyssä, kun se lähti. Se selvitti hypyn hienosti ja vaihtoi laukan esteellä oikeaksi. Onneksi viitosen jälkeen oli taas tovi matkaa kuutoselle, jolloin sain rauhoitettua etenkin itseäni, jotten jäisi puskemaan tuosta innostuneena loppuradan ajaksi. Kuutoselle Pera lähti itse imemään, ja itse odotin melkein hieman liian pitkään ennen kuin lähdin hyppyyn. Kuutoselle pääsimme viidellä askeleella, ja Pera hyppäsi senkin mukisematta. Perusrata oli siinä nollalla virhepisteellä, ja edessä odotti toinen vaihe. Olin jo aiemmin päättänyt, että jos pääsen sinne, en ratsasta ajasta, vaan keskityn saamaan puhtaan tuloksen.

Laaka hyppy viitoselle tai kahdelletoista. Kuva © Venla A.

Pera laukkasi perusvaiheen jälkeen tosi mukavasti eikä sitä tarvinnut tosiaan patistella mitenkään. Lähinnä keskityin tekemään tasapainottavia puolipidätteitä ja vähän äänelläkin rauhoittamaan menoa ja etenkin itseäni. Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli numerolle kahdeksan saimme hyvän tien, ja pääsimme siitä kolmella askeleella ysiesteelle. Laukka vaihtui siinä näppärästi oikeasta vasemmaksi, ja matka jatkui. Kympille olisin saanut ottaa paremman suoristumisen, mutta pääsimme tälläkin tiellä ihan asialliselle ponnistuspaikalle. Pera tosin laskeutui hypyn jälkeen turhaan oikeassa laukassa alas, mutta onneksi seuraava este oli suoran linjan päässä, joten se ei sotkenut mitään. Yhdelletoista pääsimme viidellä askeleella ja olimme senkin jälkeen vielä oikeassa laukassa. Pera vaihtoi kuitenkin nopeasti ja ennen kaikkea puhtaasti lennosta itsensä myötä- eli vasempaan laukkaan. Sitten edessä oli este numero 12 eli sama, jolle olin perusradalla puskenut Peran. Nyt päätin odottaa rauhassa, ja antaa Peran katsoa sille sopiva paikka. Se lähti hyppyyn hieman kauempaa, mutta onneksi olin menossa mukana. Esteeltä se laskeutui hyvin laukan oikeaan vaihtaen, ja edessä oli enää viimeinen este eli numero 13. Peran laukka oli vetävä, joten otin pienen pidätteen ja luotin lopulta siihen, että näin hyvästä laukasta askel sopii esteelle hyvin. Niin kuin se osui, pääsin hyppyyn mukaan, ja niin olimme Peran kanssa maalissa. Puhdas tulos 80 sentin estekisaradalta, vau! Samalla tajusin, että saavutin juuri tälle vuodelle asettamani tavoitteen esteratsastuksessa, joten olin niin iloinen, kun jännitys pääsi purkautumaan, ja kaikki meni hyvin.

Hengissä selvitty, ratsulle kiitos! Kuva © Minttu

Oman suorituksen jälkeen jännitys purkautui pienenä tutinana ja valtavana helpotuksena. Pera tuntui radalla paikoin hyvin reippaalta ja vähän kiemurtelevalta, mutta ei onneksi ihan niin pahalta kuin treeneissä oli ollut. Tällä kertaa sain siihen otteen eikä etupäässä lyönyt tyhjää niin kuin olin aiemmin valitellut. Sain keskityttyä ihmeen hyvin ja ennen kaikkea maltettua ja odotettua. Se varmasti auttoi paljon, ja Pera sai tehdä rauhassa oman osuutensa, kun en yrittänyt päättää kaikesta itse puutteellisilla tiedoilla. Omassa ratsastuksessa parannettavaa olisi ollut edelleen siinä, että olisin ollut vähän paremmin esteistunnassa, kun parissa hypyssä olin jälkijunassa. Lisäksi käteni olisi saanut myödätä paremmin, vaikka petrasin tässä nyt kuitenkin vähän. Pera puolestaan ansaitsee kiitokset siitä, kuinka näppärästi se vaihtoi laukat pääosin oikein. Muutenkin se meni yli esteistä näppärästi enkä muista, että olisin tuntenut sen epäröivän yhtään estettä kunnolla.

Ihana Uljas Musta. Kuva © Nora

Loppuverryttelyssä ollessani selvisi tulokset ja meidät kuulutettiin palkintojenjakoon. Olin yllättynyt, mutta mielissäni. Oli kiva huomata, että vaikka en ratsastanutkaan aikaa, kulki Pera sen verran näppärästi, että pääsimme neljännelle sijalle, kun ratsukoita luokassa oli 15. Jotenkin tuli olo, että jossain määrin hallitulla ja asiallisella ratsastuksella voi myös pärjätä (näinhän sen pitäisi mennäkin) eikä aina tarvitse olla kurvaamassa kaikista kimuranteimpia teitä. Lopullinen aikamme toiselta vaihteela oli 36,94 sekuntia, joka oli 2,67 sekuntia luokan voittanutta hitaampi ja puolestaan 5,78 sekuntia viidenneksi tullutta, jolla myös oli Pera ratsuna. Sijat 1-3 menivät yksäreille, joten Pera puolusti hienosti tuntiratsujen kunniaa nappaamalla viimeisen ruusukesijoituksen tästä luokasta. Palkinnoksi hienosta suorituksesta Pera saikin rutkasti kehuja ja rapsutuksia sekä tietysti omenan, joka maistui ruunalle oikein hyvin. Tästä ja etenkin tällä mielellä on kyllä hyvä jatkaa treenausta.

Videoista kiitos Noralle ja kuvista kiitos Noralle, Mintulle sekä Venlalle.