Vastalaukkatreeniä

Jälleen uusi ratsastusviikko käynnistyi Tallinmäen tunnilla. Ratsukseni sain ihanasti Jetin, jota oli ehtinytkin tulla jo vähän ikävä. Tunnin aiheeksi oli merkitty koulu/puomi, joten varustauduin kouluraipalla ja jätin turvaliivin pois. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme treenaamaan niin vasta-asetuksia, pohkeenväistöjä kuin vastalaukkoja.

Alkuverryttelyssä teimme muutamia vasta-asetuksia pitkien sivujen aikana niin käynnissä kuin ravissa. Vasta-asetukset onnistuivat kohtuullisen kivasti oikealle, kunhan muistin pitää molemmat ohjat käsissä enkä nakannut asetuksen vastakkaista ohjaa turhaan pois. Vasemmalle puolestaan vasta-asetuksen (samoin kuin normaalisti myötäasetuksen) saaminen oli työläämpää. Jetti tuntui jäykältä enkä saanut sitä vasta-asetukseen kunnolla ilman, että se tuntui pullahtavan toiselta puolelta karkuun. Pullahtaminen ei ollut mikään kovin näkyvä ele, mutta selkään se tuntui selvemmin. Tässä kohtaa huomasin herpaantuvani täysin asetuksen vastakkaiselta puolelta, mikä selitti heti hevosen pullahtelut. Kun sain vähän toistakin puolta tuettua, onnistui vasta-asetus vähän paremmin. Ravissa Jetti oli taas alun unessa, kunnes aloin hiljalleen herätellä sitä töihin. Opettaja muistutti ajattelemaan koko ajan eteenpäin, vaikka joka hetki ei olisikaan konkreettisesti pyytämässä hevosta avuilla. Tämä kuitenkin auttoi huomaamaan sen, jos hevonen yritti hyytyä, mitä Jetti tietysti paikoin tekikin. Kun aloin itse kiinnittää huomiota tasaisuuteen ja Jetin herättämiseen ajoissa, alkoi sekin toimia paremmin.

Seuraavaksi teimme ravissa pohkeenväistöjä pitkän sivun alusta keskemmäs, jonka jälkeen menimme hetken suoraan ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Aluksi väistöt vasemmalle tuntuivat nihkeimmiltä, mutta toistojen myötä puoliero tasoittui, ja väistöt molempiin suuntiin alkoivat mennä asiallisesti. Tahti pääsi hyytymään hetkittäin ennen kuin tajusin ähertäväni taas liikaa. Kun palasin vähän rennompaan ratsastukseen, alkoi Jetti säilyttää hyvän tahdin väistöjenkin läpi. Suorituskohdissa ei puolestaan ollut ongelmaa, vaan Jetti jatkoi mutkattomasta eteen, kun en pyytänyt sitä minnekään muualle. Oli kiva huomata, että väistömme ovat vähän parantuneet siitä, kun jäin vääntämään liikaa, minkä seurauksena Jetti aina jännittyi ja alkoi hidastella. Nyt muistin huolehtia myös väistöjen jälkeisestä liikkumisesta, joka säilyi myös kivasti. Toki Jettiä sai välillä muistutella liikkumaan, mutta sitä ei tarvinnut olla pyytämässä eteen enää jokaisella askeleella.

Sitten tulimme vastalaukkatehtävää, joka hyvin karkeasti olisi voinut näyttää tuollaiselta kuin mitä piirros antaa ymmärtää. Ilman tosin ihan noin jyrkkiä kulmia, ainakin minun tapauksessani. Ensimmäiseksi pyöräytimme pääty-ympyrän oikeassa laukassa, josta jatkoimme sitten suunnilleen kuvion kaltaisesti kohti toista päätyä. Olin piukeana menossa odottaen koko ajan, milloin Jetti yrittäisi tarjota laukanvaihtoa. Sitä ei tullut, vaan puksutimme tehtävän aika luovilla teillä koko ajan oikeassa laukassa pysyen. Kolmen pisteen kääntö unohtui kokonaan, ja taisin yrittää vedellä tehtävän kääntöosuuden lävistäjämäisesti. Opettaja tuumasi, että saisin yrittää asettaa Jettiä vasemmalle ja tulla muutenkin tehtävän vähän rennommin. Muilla yrittämillä saimme tietä paremmin kuntoon, mutta asetus vasemmalle oli puutteellinen. Laukka kuitenkin säilyi läpi tehtävän ilman tunnetta, että Jetti olisi ajatellutkaan vaihtoa, joten homma onnistui siltä osin.

Vasemmassa laukassa ensimmäisellä yrittämällä Jetti vipsautti itsensä vastalaukkakaarteessa oikeaan laukkaan. Muilla yrittämillä hioin tien taas paremmaksi opettajan hoksautuksesta, muistin pitää vanhat laukka-avut paikoillaan enkä hötkyillyt ylimääräistä, jolloin laukka säilyi eikä kaarteissakaan tuntunut juuri myötälaukkaa kummemmalta. Tähän suuntaan oli myös helpompi saada asetus myötäiseksi eli oikeaksi. Lopuksi tulimme tehtävän molempiin suuntiin kerran yhteen putkeen. Muuten meni hyvin, mutta vasemmassa laukassa Jetti rikkoi raville vastalaukkakaarteen aikana, mutta nosti hienosti ja nopeasti vasemman laukan takaisin, vaikka oikea laukka olisi ollut reittiin nähden hieman luontevampi. Oli kiva huomata, etteivät vastalaukat ole aina ihan niin vaikeita kuin olen kuvitellut. Lisäksi niihin keskittyy tuplasti paremmin, kun tietää alla olevan sellainen ratsu, joka pienestäkin ja ennen kaikkea tahattomastakin merkistä voi pyrkiä vaihtamaan laukan sujuvasti lennosta myötäiseksi.

Lopuksi saimme mielenvirkistykseksi hypätä vielä kahdeksikolla kavalettia ja noin 50 sentin okseria tavoitteena vaihtaa laukat. Tulimme tehtävän muistaakseni kolmesti ja jos en haihattele omiani, saimme joka kerta laukat vaihtumaan jo hypyissä emmekä esittäneet ristilaukkoja saati vääriä laukkoja. Jes! Hyppyjen jälkeen tuumasinkin, että onpa minulla ollutkin ikävä Jetin kanssa hyppäämistä. Näin ponnistuspaikat hyvin, en sukellellut, muistin johtaa ja kaiken huipuksi nautin menosta. Enkä edes yrittänytkään päätyä kaulalle makoilemaan, mitä edistystä! Loppukäynnit käppäilimme kivan rennosti maastolenkin kautta. Tunti oli sangen kiva, vaikka olikin pääosin kouluvääntöä. Kaikkia ihmeellisiä tunnustuksia sitä näppäimistöltäni tuleekaan, mutta kun asiat onnistuvat suunnilleen, ja ratsu on kiva, niin kyllä se kouluratsastuskin ihan mukavaa on.