Tavoite saavutettu: 61,2 prosenttia helposta B:stä

Sunnuntaina koittivat vihdoin ja viimein O-Rin syyskauden ensimmäiset koulukisat. Olihan niitä odotettu ja ennen kaikkea jännitetty jo hyvä tovi. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Peran, joka yllättäen meni vain kaksi rataa: minun kanssani ohjelman helppo B:0 2009 ja toisella ratsastajalla A-merkin kouluohjelman. Sain siis pitkästä aikaa olla laittamassa hevosta kuntoon ja verrytellä sen alusta alkaen itse. Onneksi aikaa oli hyvin, sillä talkoohommanani oli olla vain viimeisen luokan sihteeri.

Verryttelyssä pysyin valtaosan ajasta kentällä, jossa oli riittävästi tilaa. Itse kisat pidettiin maneesissa, sillä kenttä ei ollut sadepäivien jälkeen parhaimmillaan. Verryttelyssä humputtelin ensin tovin käyntiä ja ravia, kunnes tein käynnissä ympyrällä takaosan väistätyksiä ulommas. Keskityin huolehtimaan siitä, että saan Peran molemmat lavat kuriin, mikä onnistui aika kivasti. Tehtävässä Pera keskittyi myös hyvin ja pyöristyi nätisti. Tämän jälkeen otin summittaisesti ravi- ja laukkavoltteja, siirtymiä ja peruutuksia. Muistuttelin itseäni ratsastamaan reippaasti Peraa eteen ja uskaltamaan pitää ohjat tuntumalla. Pera toimi aika mukavasti, vaikka ravi ei lähtenyt rullaamaan kovin kehuttavasti. Yritin kyllä nohittaa, mutta paras onnistuminen jäi tavoittamatta. Maneesin verryttelyalueelle pääsin heti luokan alkaessa, sillä seitsemän ratsukon luokassa olin lähtövuorossa kolmantena. Maneesissa testasin vielä takaosan väistätystä ulommas sekä otin vähän ravia ja laukkaa, kunnes jäin odottamaan omaa vuoroani. Huomasin jännittäväni paljon vähemmän kuin yleensä. Olisivatkohan hermoni viimein ja vähitellen tottumassa kisaamiseen? Kouluradalle päästyäni kävin esittelemässä Peralle tuomaripäädyn molemmista suunnista ja otin vähän ravia ja laukkaa. Sitten jäin odottamaan lähtömerkkiä, joka tuli sopivan vikkelästi.

Oma istuntani oli läpi radan sangen epätasainen, vaikka hetkittäin yritin muistaa kääntää lantiota alle. Pohkeenikin tykkäsivät elää omaa elämäänsä vispaten ja ylävartalon ryhti oli onneton. Ongelmat olivat suurimpia ravissa, kun taas laukassa sain itseäni istumaan paremmin. Keskiravit jäivät tälläkin kertaa puutteellisiksi, kun en tohtinut kehnon istuntani takia pyytää kunnolla. Tuomari toivoikin enemmän venymistä ja moitti siitä, ettei eroa näkynyt. Ravivolteilla puolestaan tsemppasin ja sain niistä kerrankin enemmän ympyröitä ja muutenkin uskalsin ratsastaa. Tuomari huomasi tämän ja kehui hyvää taivutusta, mutta toivoi parannusta siihen, että hevonen olisi paremmin apujen välissä. Minulla oli myös ilmeisesti vähän kiire suorittaa kohdat, sillä lävistäjällä tehdyn kolmen käyntiaskeleen pilasin sillä, etten yksinkertaisesti malttanut antaa Peran kävellä. Heti ensimmäisen käyntiaskeleen jälkeen olin hoputtamassa sitä raviin, jolloin esitimme ehkä juuri ja juuri kaksi kiireistä käyntiaskelta, hups.

Pera oli tuijotellut tuomaripäätyä, ja niinpä se esitti ennen keskikäyntiin siirtymistä säikähdyksen maltillisella sivuliikkeellä. Ihmeen hyvin se jatkoi sen jälkeen etenemistä, vaikka oli jännittynyt. Olin yrittänyt itse tietoisesti rentoutua aina tuomaripäädyssä, mutta en näemmä saanut samaa fiilistä Peraan. Peruutuksessa esitin taas malttamattomuuteni eli jätin pysähtymisen välistä ja peruutin heti. Mutta tällä kertaa emme sentään menneet niin vinoon kuin monena muuna kertana. Onneksi laukkaohjelma oli pääsääntöisesti kivoin ja rennoin osuus ohjelmasta. Tuomari kehuikin rohkeita keskilaukkoja, jotka lähtivät mielestäni mukavasti. Muutenkin Pera tuntui rennommalta kuin käynti- ja raviosuuksissa, ja pystyin itsekin istumaan paremmin. Laukkaohjelmassa jostain syystä pystyn keskittymään paremmin, mikä näkyy vähän tasaisempana menona. Laukkaosuuksien jälkeen pääsimmekin jo lopputervehdykseen, ja suorituksemme oli siinä.

Suorituksen jälkeen oli hyvä mieli, vaikka Peran säikähdys vähän harmittikin. Itsestä tuntui, etten jäätynyt tai suolapatsastellut lähellekään niin paljon kuin aikaisemmin, jolloin saatoin ratsastaa vähän paremmin. Valtavia virheitä emme onneksi tehneet, mutta rentoutta olisi silti saanut olla enemmän. Tuomari kommentoi suoritustamme seuraavasti: Alkuohjelma hieman jännittynyt, laukassa rentoa ja tahdikasta menoa. Hevonen voisi liikkua vielä paremmin takaa eteen ohjaa kohti, muutoin tarkkaa työtä. Tuomari oli tosiaan uusi tuttavuus, mutta hänen kommenttinsa olivat hyvin linjassa muilta tuomareilta saamaani palautteeseen. Muistin itsekin radalla jännittyneessä ravissa ajatelleeni, että laukassa voimme sitten toivottavasti väläytellä parempia hetkiä, kun siinä osaan itsekin rentoutua paremmin. Tuloksemme oli lopulta 153 pistettä eli 61,2 prosenttia, mikä tarkoitti sitä, että sain kuin sainkin saavutettua tavoitteeni vähintään 60 prosentin tuloksesta helpon B:n ohjelmasta. Jes! Treeni on siis kannattanut, se oli todella mukava huomata. Luokassa sijoituksemme oli kolmas, ja ero toiseksi hienosti Jussilla ratsastaneelle Kaisalle oli kolme pistettä. Eroa neljänneksi tulleeseen oli 1,5 pistettä, ja luokan voittaja nappasi 160,5 pistettä. 


Tulosten selvittyä olin hyvin iloinen ja naureskelinkin, kuinka voin nyt hyvillä mielin eläköityä halutessani koulukisoista. Seuraavaksi luvassa onkin seuran estekisat 16.10. eli jo kahden viikon päästä. Vielä ei ole tietoa, mitä luokkia kisoihin on tulossa enkä ole täysin varma ratsustanikaan, mutta onhan tässä onneksi muutamia päiviä aikaa miettiä ja ennen kaikkea rentoutua ja unohtaa kisamaailma ihan kokonaan hetkeksi.

Videosta kiitos Alekseille! Kuva napattu videolta.