Sunnuntain kisojen jälkeen ehdin huokaista tovin, kunnes vuorossa oli valmennusryhmän tunti. Koska estekisat alkavat häämöttää tulevaisuudessa eli tasan kahden viikon päässä, oli tunnilla vuorossa kavaletteja. Sain ratsukseni Loren, ja ratsukoita oli tunnilla yhteensä seitsemän. Pääsimme menemään vielä kentällä.
Alkuverryttelyssä saimme ensin työstää hevosia hetken käynnissä. Keskityin hakemaan omaa istuntaani kohdilleen ja pitämään ohjat käsissä ja pohkeet töissä. Lore liikkui ihan kivasti ja paikoin pyöristyi, mutta hiljalleen huomasin sen etupään kiirehtivän ja takapään vähän laahustavan. Pienillä puolipidätteillä ja pohkeella ratsastamisella pyrin aktivoimaan takaosaa paremmin. Suurta onnistumista ei tullut, mutta etuosa kuitenkin rauhoittui hieman. Ravissa saimme tulla kahta ympyrää, joiden kaarilla oli kummallakin kaksi puomia. Oikeassa kierroksessa oli helppo ohjata Lore ylittämään puomit keskeltä, ja meno oli tasaista. Vasemmassa kierroksessa Lore ei puolestaan halunnut asettua juuri nimeksikään, ja asetusta ährätessäni päästin Loren puskemaan sisälavan kautta karkuun. Pyrin pistämään sisäpohkeeni estämään moisen, mutta en kovin onnistuneesti. Seuraavaksi sitten taiteilin, millaisella ohjasotteella saisin asetusta edes hieman läpi. Pieni johtava ohjasote sisäohjasta yhdistettynä sisäpohkeen pitämiseen tuntumalla auttoi hieman. Suurin apu oli kuitenkin se, että tajusin pitää ulko-ohjan kädessäni.
Laukassa tulimme ensin oikeassa kierroksessa samoja ympyröitä, joskin nyt puomit olivat nousseet juuri ja juuri ilmaan, jotta niitä saattoi kutsua kavaleteiksi. Lyhyempään väliin tuli saada kaksi askelta, pidempään taas neljä. Aluksi sain taas totutella istumaan Loren laukassa, joka tuntuu oikeassa kierroksessa olevan vaikeampi kuin vasemmassa. Onneksi kavaleteilla sai hyödyntää kevyttä istuntaa, ja myönnän kyllä paikoin käyttäneeni sitä muuallakin. Molemmat välit onnistuivat, kun tajusin säätää tien menemään hieman sisäreunasta täysin keskeltä menemisen sijaan, jolloin Loren laukka ylsi nätisti. Neljän laukan väliin ehdimmekin esittää viisi askelta, kun yritin ensin sihdata tarkasti keskeltä keskelle. Kertaalleen esitimme turhan laukanvaihdon pidemmän välin kavaleteilla, kun ponnistuspaikka jäi kauas, ja Lore venytti itsensä silti sieltä kavaletin yli. Lyhyemmällä välillä puolestaan esitimme pienen ravimökellyksen, kun en nähnyt paikkaa ensimmäiselle kavaletille ja tästä kauhistuneena hyydyin selässä täysin.
Seuraavaksi tulimme kahden askeleen välin ja jatkoimme siitä kahden puomin suoralle linjalle, joka tuli päästä viidellä askeleella. Kahden askeleen väli meni muuten ok, mutta välillä jäädyin, kun en nähnyt ponnistuspaikkaa, jolloin Lore rämpi ensimmäisen kavaletin yli epätasaisesti. Viiden askeleen väli sentään meni hyvin nätisti. Sitten tehtävään lisättiin alkuun vielä neljän askeleen väli ja pistettiin aiempaan viiden askeleen väliin kuusi askelta. Tehtävä sujui kivasti aina, kun näin ponnistuspaikan, ja Lore meni kuudenkin askeleen välin tosi tasaisesti. Tehtävää tultiin myös toisinpäin eli ensin oli kuuden askeleen väli, sitten kahden ja lopuksi vielä neljän. Sekin sujui ilman uusia ongelmia. Oli mukava huomata, kuinka hyvin Lore kuuntelee ratsastajaa. Vaikein osuus koko tehtävässä oli jostain syystä tuo kahden askeleen väli. Liekö tie sille sitten tullut aina niin vinosti, kun en aina nähnyt ponnistuspaikkaa vai mitä ihme oli vikana. Välillä kuitenkin sain annettua noina hetkinä Loren tehdä ratkaisun, jolloin pääsimme kavalettien yli, vaikka paikka ei aina paras mahdollinen ollutkaan.
Loppuraveissa yritin pyöristellä ja rentouttaa Lorea paikoin siinä onnistuen. Ohjastuntumani oli vähän hutera eivätkä pohkeeni heränneet ratsastamaan kunnolla koko aikaa. Mutta kun sain vähänkään otetta itsestäni, oli Lorekin heti paremmin kuulolla. Lore on aika mukava ratsu kavaleteilla ja esteillä, vaikka sen laukassa istuminen tuottaakin minulle vielä vähän vaikeuksia. Muutoin se on aika tolkku ja asiallinen hyppykaveri ja tekee kyllä osuutensa, jos se sille se mahdollisuus annetaan.
