Perjantaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Jetin lauantain harjoitusestekisoja varten. Tuleva viikonloppu onkin tehokas, sillä ensin lauantaina ovat nuo harjoitusestekisat ja sitten sunnuntaina seurakoulukisat. Jetin kanssa pidin treenin pääosin samana kuin aiemminkin ennen kisoja eli tekemällä siirtymiä, temponvaihteluita sekä laukanvaihtoja. Lisäpuuhana otin takaosan väistätystä ympyrällä ulommas sekä rentoa pohkeenväistöä ravissa.
Alkuverryttelyssä humputtelin tovin rauhassa käynnissä ja ravissa. Kun Jetti tuntui heräävän hieman, tein muutamia takaosan väistätyksiä ulommas ympyrällä. Jäin ilmeisesti nyhertämään tehtävässä aika paljon, sillä Jetti kyllä teki liikkeen oikein, mutta melkoisen hitaasti. Kaiketi tehtävää tehdessä omakin rentous katosi hieman, jolloin jäin jännittyneeksi ja estin Jettiäkin liikkumasta. Molemmissa kierroksissa muistin kohtuullisesti huolehtia lavoista, etteivät ne pullahdelleet minnekään. Etenkin oikeassa kierroksessa sain olla tarkkana, sillä Jetti helposti yritti vasemman lapansa kautta karkuun. Vasemmassa kierroksessa lapoja oli helpompi hallita, jolloin se suunta tuntui vähän helpommalta. Tehtävä ei tuntunut loksahtavan niin hyvin kohdilleen kuin esimerkiksi Peran kanssa, mutta näinpähän kuitenkin, että pohkeet menivät mukavasti läpi. Tehtävä oli myös mukavaa tasapainottelua ohjas- ja pohjeapujen kanssa.
Seuraavaksi tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä temponvaihteluita. Aluksi siirtymät raviin olivat hitaita, jolloin tajusin alkaa ratsastaa jo käyntiä paremmaksi. Siirtymät ravista käyntiin onnistuivat helposti, mutta olisin saanut huomata ratsastaa heti käyntiä eteen sen sijaan, että lössähdin siirtymässä hetkeksi lakaten ratsastamasta. Kun lopulta sain käyntiä paremmaksi, alkoivat siirtymiset raviin onnistua paremmin. Sitten jäinkin ravaamaan tehden temponvaihteluita. Hain Jettiä aina ensin vähän lyhyempään askeleeseen, jonka onnistuttua se lähti itse helpommin etenemään reippaammin. Lyhyemmässä askelluksessa olisin saanut hakea vielä vähän aktiivisempaa poljentaa, sillä paikoin lyhennyshetket tuntuivat hyytyneiltä. Jetti kuitenkin tuntui kuuntelevan pyyntöjäni kohtuullisesti, minkä seurauksena saimme muutamia ihan reippaita ravipätkiä. Ohjat olisi toki voinut olla hyvä pitää kädessä, mutta vieläkin käteni tykkäävät herpaantuvat, kun pohkeeni tekevät jotain.
Laukassa annoin Jetin ensin vertyä pidemmällä ohjalla. Kun laukka alkoi rullata kohtuullisesti, tein laukanvaihtoja lävistäjien loppupuolella. Oikea laukka vaihtui heti alusta alkaen helposti vasemmaksi, mutta pari ensimmäistä vaihtoa vasemmasta laukasta oikeaan olivat vähän hitaita. Toistojen myötä Jetti kuitenkin paransi, jolloin sekin laukanvaihto alkoi sujua. Harjoituslaukka löytyi helposti, joten halusin vielä tarkistaa, että toimiihan kaasu tässäkin askellajissa. Niinpä otimme muutamat spurtit pitkillä sivuilla, ja Jetti lähti mukavasti eteen. En yhtään muistanut treenata laukan säilyttämistä kaarteissa, mikä varmasti olisi ollut aiheellista. No, kaikkea ei voi muistaa, mutta jatkossa saan kyllä luvan treenata sitäkin.
Loppuun otin vielä puolihuolimattomasti pohkeenväistöjä ravissa aina uralta keskemmäs ja sieltä takaisin uralle palaten. Jetti liikkui vapaaehtoisesti reippaasti, ja sain jo välillä toppuutella sitä. Väistöt oikealle lähtivät tosi helposti ilman, että tahti kärsi. Vasemmalle puolestaan tuntui, että Jetti pullautti ulkolapansa omille teilleen ja viiletti mutkalla kohti uraa ilman väistöaskelia. Siitä tajusin lopulta alkaa ottaa sopivia pidätteitä ulko-ohjalla ja pitää ulkopohkeen selvemmin tuntumalla, jolloin väistöt paranivat. Silti väistöt oikealle olivat huomattavasti sujuvampia. Tässä vaiheessa huomasin myös sen, kuinka paikoin annan Jetin kulkea kaula vasemmalle mutkalla. Ei ihme, jos asetus vasemmalle tuntuu vaikealta, kun en ylipäänsä saa pidettyä hevosta suorana. Tämäkin asia pitää ottaa työstettäväksi, niiden sadan(tuhannen) muun asian kanssa.
Treeni oli taas purkissa ihan hyvillä mielin. Kisojen arvostelua on A.1.0 eli kaikki puhtaan radan tehneet ovat tasavertaisia keskenään. Tämä arvostelu on kiva siitä, että yleensä maltan keskittyä ratsastamaan mahdollisimman siististi, kun ei tarvitse miettiä tiukkoja teitä eikä ratsastaa aikaa vastaan. Tällaisella arvostelulla saakin arvokasta kokemusta perusradan ratsastamisesta. Sehän oli syytä hallita melkoisen hyvin, mikäli meinaa niillä muilla arvosteluilla päästä jatkamaan toiseen vaiheeseen.
