Keskiviikkona tuli pienen tauon jälkeen pyyntö käydä ratsastamassa Easy. Sain luksuskohtelun, sillä tällä kertaa tallityöt oli jo tehty, ja minulle jäi vain liikutus osaksi. Tämä kerta käynnisti myös useamman kerran sarjan Easyn liikutusta apukätenä. Edelliskerrasta Easyn kanssa oli vierähtänyt melkein kolme kuukautta, ja sen kyllä huomasi. Easy tuntui testaavan kaikkea varmistuakseen, oliko nyt aivan välttämättömän pakko. En olekaan taas toviin mennyt kyseenalaistavalla ratsulla, jolloin olimme Easyn kanssa paikoin napit vastakkain ja välillä puolestaan taisimme antaa vuorotellen vähän periksi.
Menin kentällä, ja Easy keksi tuijotella muun muassa niin tuulessa heilunutta paimenlankaa kuin pusikon takaa kuuluneita ääniä. Oma keskittyminen taisi olla pahasti karkuteillä, kun ratsullekin jäi näin paljon aikaa keskittyä kaikkeen muuhun. Aloitin tehtävät väistöillä. Easy väisti mukavasti molempiin suuntiin, mutta paikoin annoin sen karata unohtamalla hallita etuosaa. Välillä taas huomasin jääväni pitämään apuja päällä, jolloin suoristautumiskohdat eivät menneetkään kovin suoraan. Lopulta aikamme väistöjä jahkattuamme alkoi ravissa niissä olla jo vähän ideaa. Easy väisti molempiin suuntiin aika tahdikkaasti ja ennen kaikkea helposti. Viilattavaa olisi varmasti ollut monessa asiassa ja etenkin pyöreyden ja rentouden puutteessa, mutta sentään ristiaskeleita tuntui tulevan eikä tamma sinällään vastustellut itse tehtävää. Sillä vain piti kiirettä kaiken muun tarkkailussa, jolloin se teki tehtävän niin sanotusti vasemmalla kädellä. Enkä kyllä kehu omaakaan keskittymistä. Taisin alkaa tarkkailla yhdessä ratsuni kanssa sitä, mitä ääntä, heilahdusta tai näkymätöntä tekijää voisi seuraavaksi vähän säpsähtää. Naiset ja tammat, ovat ne niin hankalia!
Siirtymiä tein käynnistä raviin ja takaisin sekä käynnistä laukkaan ja mahdollisimman pian käyntiin. Siirtymät tuppasivat olemaan vähän töksähtäviä, kun en saanut omaa istuntaani kohdilleen. Lantio ei pysynyt alla enkä saanut ylävartaloakaan kohdilleen, jolloin pääsin vähän heilahtelemaan kyydissä. Easy tulkkasikin herkästi istuntani muutokset ja pudotteli alempaan askellajiin, mikäli heilahtelin paljon omiani. Lopulta saimme kuitenkin ihan asiallisia laukannostoja, joskin ne olivat aika jännittyneitä ja ampaisevia. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että tamma kuitenkin kuunteli avut ja totteli ilman sen kummempia miettimisiä.
Loppuravit ja -käynnit päätin mennä maastossa. Kentällä vääntäminen ei nyt onnistunut nappaamaan meistä kumpaakaan koukkuunsa, joten en halunnut jäädä enempää pusertamaan, kun kivempikin vaihtoehto oli tarjolla. Tallilta pois mentäessä Easy tuntui olevan sitä mieltä, että suunta oli kovasti väärä. Mutta kun turpa kääntyi oikeaan suuntaan eli kotia kohti, niin johan tamman kavioissa alkoi tapahtua. Askel venyi, ja tamma pisteli tarmokkaammin kuin kertaakaan kentällä kaviota toisen eteen. Tässä kohtaa olikin paras fiilis tältä kertaa. On niin kivaa, kun ei tarvitse stressata mitään ylimääräistä, vaan kunhan vain menee. Tätä samaa fiilistä saisi yrittää tuoda niin kouluvääntöön, estetreeniin kuin mihin tahansa puuhaan. Silloin varmasti kinkkisemmätkin asiat tuntuvat monta kertaa helpommin lähestyttävimmiltä.
