Perjantaina en uhrannut kouluväännölle ajatustakaan, vaan suuntasin
Easyn kanssa maastoon. Otin hyvät pätkät kaikkia askellajeja ja ensimmäistä kertaa tohdin laukata pidemmästi kuin vain muutamien kymmenien metrien matkat. Alkumatkan jälkeen Easykin alkoi liikkua kivasti itse korvat tötteröllä maailmaa ihmetellen, joten sain nauttia sopivasta matkustamisesta. Yhtään ratsukkoa ei tullut vastaan, mutta sentään pyörää taluttanut nainen sekä metsikössä häärinyt marjastaja sattuivat matkan varrelle. Easyn mielestä tosin pelottavinta oli puunkappale, joka vaani meitä polun reunalla. Sitä piti paeta muutamalla kunnon sivuraviaskeleella. Onneksi huumorintajuni oli mukana, jolloin vain naureskelin hassulle tammalle. Lenkki sujui muutoin kivasti ja teki varmasti hyvää niin minulle kuin Easyllekin. Onhan se kiva välillä vain mennä ja humputella rennosti. Mainio maasto siis, lisää tällaista!
