Ratsutoiveeni perjantain tunnille meni läpi, ja pääsin treenailemaan Peran kanssa vähän yli viikon päästä koittavia koulukisoja varten. Tunnin piti tallin aikaisempi opettaja, ja oli jälleen mukava päästä hänen syyniinsä. Tunnin tehtävinä oli siirtymät, ravissa pyöritellyt voltit sekä keski- ja harjoituslaukka.
Tunti aloitettiin tekemällä keskihalkaisijalle ensin käynnistä kaksi pysähdystä ja yksi siirtyminen raviin. Pysähdyksissä Pera tykkäsi pullahtaa vasemmalta ulos, jota opettaja neuvoi korjaamaan vasemmalla pohkeella. Siirtymisissä sain noottia siitä, että tykkäsin nakata ohjat löysiksi. Siirtymiä voisin tämän takia tahkota vaikka tunnin, jotta saisin käteni pysymään tuntumalla. Ravipätkissä ohjeeksi tuli myös tarkkailla, että Pera myös kulkee suorana, sillä se mieluusti jäi asettuneeksi oikealle. Korjaaminen osoittautuikin työlääksi, sillä jos sain turvan pois oikealta, vilahti ratsu puolestaan vasemmalta karkuun. Pohkeeni eivät siis oikein olleet mukana, mikä ei ollut kovin suuri yllätys.
Seuraavaksi keskihalkaisijan kuviota jalostettiin harjoitusravissa siten, että vasemmassa kierroksessa halkaisijalle tultua pyöräytettiin ensin voltti oikealle. Sen jälkeen mentiin hetki suoraan, tehtiin voltti vasemmalle ja lyhyen sivun koittaessa käännyttiin oikeaan kierrokseen tullen kuvio uudelleen toisesta suunnasta. Oikealle tehdyt voltit olivat melkoisen hirveitä, sillä opettajalta tuli noottia Peran vasemman lavan menevän ihan omilla teillään takaosan jäädessä sisemmäs. Ohjeeksi tuli korjata menoa ulkopohkeella, jotta etuosa olisi paremmin takaosan edessä. Lisäksi sain useita huomautuksia siitä, että käännyin ylävartalollani ihan liikaa menosuuntaan. Tavoitteena olisi kääntyä saman verran hevosen kanssa. En myöskään saanut tehtyä asetuksia kunnolla saati pidettyä ulko-ohjaa kädessä. Opettajalta tuli kivasti piiskausta näistä asioista, ja parin lyhyen hetken sain itseni kasaan, jolloin Pera meni kivasti. Helppoa ei ollut, sillä tunsin olevani kiertynyt vasemmalle ainakin tuhannelle mutkalle ilman kykyä suoristautua yhtään.
Laukkatehtävässä oli kerrallaan vain kaksi ratsukkoa, kumpikin omilla ympyröillään. Tehtävä aloitettiin vasemmassa laukassa ja alle otettiin ensin kierros harjoituslaukkaa. Sen jälkeen pyöräytettiin aina pienempi ympyrä harjoituslaukassa ja isompi ympyrä keskilaukassa. Molemmissa kierroksissa sain jälleen muistutusta paremmasta asettamisesta ja ulko-ohjan pitämisestä kädessä. En tajua, missä vaiheessa olen alkanut taas länkkäriratsastajaksi, kun noiden ohjien pitäminen kädessä tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Oli kuitenkin kivan oivaltavaa huomata, että ohjat tuntumalla Pera liikkui ja kääntyi kivasti. Vasemmassa kierroksessa keskilaukkahetket olivat kohtuullisia, mutta olisin saanut rentoutua niissä paremmin. Tämän kierroksen onnistumiset jäivät muutamaan hyvään ja helppoon siirtymään keskilaukasta takaisin harjoituslaukkaan.
Oikeassa kierroksessa tuli taas sapiskaa vasemmalle valuvasta istunnastani. Hymy alkoi hyytyä pahemman kerran, kun sinnikkäistä korjausyrityksistä huolimatta opettaja huuteli kurkkaamaan vasemman olkapään yli ja olemaan kääntymättä liikaa ylävartalossa. Tuntuu, että vaikka yritin, ei vartaloni vain halunnut uskoa ja asettua oikein. Lisäksi muistutuksia sateli olemattomasta asettamisesta ja ulko-ohjan löysyydestä. Opettajan piiskaus tehosi lopulta, sillä sain viimein väännettyä itseni parempaan asentoon, pidettyä ulko-ohjan tuntumalla, saatua asetusta paremmin läpi ja tuotua siten Peran etu- ja takaosan kohdilleen. Lopputulos oli varsin makea: Pera pyöristyi välittömästi ja laukkasi sekä keski- että harjoituslaukan todella kevyesti ja vaivattomasti. Isommalta ympyrältä pienemmälle siirtyminen sujui näinä hetkinä helposti, ja keskilaukkaan siirtymä tasaisesti. Tässä vaiheessa jo mutrulle vääntynyt suuni kääntyi melkoiseen hymyyn. Muutamat todella mainiot hetket palkitsivat mahtavasti. Taisipa tässä tulla koettua samalla parhaimmat laukkahetket Peran kanssa nivelillä. Opettajaltakin tuli kehu hyvästä menosta ja muistutus, että näin helppoa se on, kun hevosen palaset ovat kohdillaan.
Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, joskin Pera tykkäsi mieluummin kipittää. Puolipidätteitä sai ottaa tiuhaan tahtiin ennen kuin ratsu muisti, että tässä kohtaa tunti on jo loppusuoralla. Käyntiin päästiin siirtymään vähän rauhallisemmasta ravista, ja loppuun hain vielä pyöreää käyntiä, joka löytyi aika helpolla. Vaikka tuntiin kaikeksi onneksi mahtui ne muutamat hyvät onnistumiset, jäi jokin silti kaihertamaan. Tunnin muut tehtävät olivat olleet aika hankalia enkä taaskaan saanut Peraan kovin hyvää otetta. Valtaosan ajan tunnista meno meillä oli epätasaista ja tuntui, että hevonen teki yhtä ja minä toista. En keksi ratkaisua siihen, miten saan hevosen jo tunnin alusta kuuntelemaan ja keskittymään. Yritän ratsastaa takaosaa liikkeelle, pitää ohjat tuntumalla ja rentoutua hyvien hetkien kohdalla, mutta silti jokin mättää. Tällä hetkellä suurimmaksi syyksi arvelen vinoa ja epävakaata istuntaani. Jospa sitä viimeistään kesän aikana saisi panostettua senkin korjaamiseen.
