Perjantain tunnilla pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan tallille kohtuullisen vasta tullutta Lennonia eli Lenniä. Tallin sivujen mukaan utelias 8-vuotias ruuna on koulutustasoltaan helppo B, herkkä ja mukava ratsu. Estepuolella ratsulle ei ole määritelty tasoa, sillä aikaisempi omistaja on ollut koulupainotteinen, ja puomi- ja estetyöskentely on paikoitellen Lennille vielä vähän treeniä vaativaa puuhaa. Säkäkorkeudeksi arvelisin ratsulle maksimissaan 160 senttiä, todennäköisesti vähän allekin. Sukupostista voi käydä kurkkaamassa, miltä tämä ratsu näyttää. Siellä tosin virheellisesti ilmoitetaan, että kyseessä olisi ori.
Lennon on tehnyt tunteja jo jonkin aikaa, ja sivusta katselleena olen kauhistellut sen todella levotonta päätä. Montaa sekuntia ruuna ei jaksa päätään paikoillaan pitää, kun se taas aloittaa sen vispaamisen johonkin suuntaan. Mietiskelin sitten ohjia kerätessä, että mahdollisimman vakaa ja hiljainen käsi voisi olla oikea ratkaisu. Jo alkuverkan aikana huomasin, että minun ohjastuntumataidoilla ei tätä hevosta pään kanssa rauhoiteta. Lenni viskasi päänsä ylös ja kurkotteli kattoa, kävi sukeltamassa alhaalla ja palasi taas johonkin puoleen väliin heiluttelemaan koppaansa uusiin suuntiin. Oli aika mielenkiintoista yrittää vakauttaa omaa kättä, kun ne heiluivat tahdottomina kappaleina hevosen mielen mukaan. Käynnissä Lenni tahtoi olla jopa hitusen laiska. Ajattelin, että se alkaisi malttaa päänsä kanssa, kun vain pyytäisin sitä työskentelemään. Ravissa ratsu liikkuikin jo paremmin, mutta sillä oli silti liikaa aikaa leikkiä päänsä kanssa. Vähitellen aloin uskoa, etten saanut hevosta keskittymään, jolloin se viihdytti itseään muuten.
Ravailimme aluksi torstain estevalkan tapaan kolmea puomia oikeasta kierroksesta. Lenni meni ne kohtuullisen sujuvasti, mutta sen sai ohjata huolellisesti suoraksi. Vauhti kuitenkin pysyi tasaisena, ja askeleet sopivat väleihin, joten homma sujui siltä osin kivasti. Sitten vaihdettiinkin suunta oikeaksi kierrokseksi ja tultiin sama tehtävä siten, että keskimmäinen puomi oli pieni pysty, jolle tultiin muutamat kerrat ravilähestymisellä. Opettaja ohjeisti ottamaan kevyen istunnan jo muutamaa askelta ennen ensimmäistä puomia ja pysymään siinä vielä tehtävän jälkeen. Jalustimeni olivat turhan pitkät, joten istunta ei ottanut onnistuakseen. Lisäksi Lenni innostui ja kiihdytti ravissa hyppyä kohti. Kun sama tehtävä tultiin laukassa, ampaisi Lenni esteelle aika vauhdilla. Muutaman kerran sain istuntaa sinnepäin, mutta silti heikosti. Jalustisten lyhennys olisi auttanut, mutta enpä tajunnut ajoissa. Plussaa kuitenkin siitä, että yli mentiin ilman epäröintiä, joskin turhan vauhdikkaasti.
Tämän jälkeen treenasimme keskihalkaisilta käynnissä toivotun laukan nostamista. Opettaja kertoi, että Lennin suosikkilaukka on oikea. Niinpä kaksi ensimmäistä yritystä nostaa vasen laukka menivät mönkään, ja Lenni valitsi mieluummin oikean. Sitten opettajan ohjeistuksella siirsin takapäätä vasemmalle, jolloin vasen laukka nousi oikein. Lenni tosin innostui edellä menneistä ratsuista ja viskoi päätään ja tepasteli sivullekin, kun ei olisi halunnut jaksaa odottaa hidasta kuskiaan. Kun vasen laukka nousi pienemmillä valmisteluilla, kokeilin vielä ottaa oikeaa. Lenni olikin ehtinyt oppia, että tehtävässä ainoa oikea vastaus on vasen laukka, jolloin lempilaukkansa sijaan se valitsikin sen. Ei muuta kuin uusi yritys, ja nousihan se oikeakin laukka jälleen. Melkoista sähellystä kyllä oli paikoitellen, kun Lenni ei olisi malttanut odottaa, vaan joko stoppasi yhtäkkiä, kipitti sivulle tai muuten heilui rauhattomana.
Seuraavaksi siirryimme pohkeenväistöihin, jotka tehtiin kaikissa askellajeissa. Kuviona oli lähteä pitkän sivun alusta tehden portaittaiset väistöt, kunnes pääsi keskihalkaisijalle. Siitä jatkettiin suoraan ja palattiin toista pitkää sivua myöten takaisin tehtävän alkuun. Helpompi suunta meille oli väistö vasemmalle. Siinä Lenni teki töitä kohtuullisen kivasti käynnissä. Hitusen se tahtoi kiirehtiä ja puolipidätteisiin vastasi päätään ravistelemalla. Pätkittäin se kuitenkin malttoi, jolloin väistöt ja suoristuksen onnistuivat mukavasti. Väistöt oikealle tahtoivat olla enemmän takaosan johtamia pullahduksia. Unohdin pitää oikeaa puolta hallinnassa, jolloin hevonen aina valahti väistönkaltaisesti pyydettyyn suuntaan. Ravissa ratsu taas hätiköi, jolloin sain taas keskustella sen kanssa puolipidätteen mystisestä tarkoituksesta. Käynnin tapaan väistöt vasemmalle menivät lopulta ihan hyvin, ja onnistuin suoristamaan hevosen hyvin ennen kuin se yrittikään lähteä kaatumaan väistön suuntaan. Väistöt oikealle olivat taas kurjempia esityksiä, joita en saanut hiottua paremmiksi.
Laukassa väistöä tehtiin muutaman askeleen verran päätyen jälleen keskihalkaisijalle, jota piti päästä jatkamaan myös suorassa. Lennin vauhtikierrokset lisääntyivät hieman, mutta kohtuullisen kivasti se väisti silti reippaudesta huolimatta. Vasemmalle meno oli taas sujuvampaa ja sen jälkeen suoraan jatkaminen onnistui oikeastaan kummempia tekemättä. Oikealle puolestaan piti taas jarrutella hieman ja olla tarkkana, ettei Lenni jatka itsekseen valumista oikealle. Laukka itsessään Lennillä on mukava istua ja pyörivä, mutta sen säätelyn kanssa minulla on opeteltavaa. Pitäisi osata hidastaa menoa paremmin istunnalla, sillä ohjien kanssa näpräyksestä tämä ratsu ei selvästi tykkää.
Loppuun ei enää otettu ravia, vaan mentiin käyntiä pitkin ohjin. Ihmettelin opettajalle, millä keinoilla Lennin saisi rauhallisemmaksi päänsä kanssa. Hänellä ei ollut tähän valmista ratkaisua, vaan kertoi miettineensä, auttaisiko mahdollisesti kuolaimettomat suitset menoa vai vastustaisiko Lenni niistäkin aiheutuvaa painetta. Uskoisin kuitenkin, että tasapainoisesti istunnalla ratsastava saa Lennin menemään aika rennosti, mutta minun taidoillani sellaisesta ei oikein voi vielä haaveilla. Laukassa tuli itse asiassa tunnin rauhallisimmat pätkät pään suhteen, mutta käynnissä ja ravissa meno oli läpi tunnin aika vispaavaa. Kieltämättä turhautti melkoisesti, kun ratsu pälyili ja häselsi omiaan. Oma lyhyt pinnani tuskin paransi asiaa, vaikka kuinka välissä yritin hengitellä ja laskea kerta toisen jälkeen kymmeneen. Lenni kuitenkin opettaa aika hyvin juuri tuota malttamista ja eleettömyyttä. Suosikkiheppamittelöihin ei tällä ratsulla vielä ole asiaa, mutta ei se myöskään ihan sinne heppalistani pahnanpohjimmaiseksi joutunut.
