Pientä ihastumista ilmassa

Näin keväällä on sallittua vähän tunteilla, ja voin tunnustaa olevani hieman ihastunut. Ja koska olen heppatyttö, ei ihastumiseni kohde tule kauhean isona yllätyksenä, sillä se on tietysti Lore. Tänään estevalmennuksessa huomasin tykästyneeni tähän ratsuun enemmän kuin luulin. Vaikka tuntiin mahtui muun muassa vääriä laukkoja ja kuskin virheellisiä hyppypaikka-arveluita, oli oma fiilis koko ajan todella vahvasti plussan puolella. Korjaamista vaatineista kohdista huolimatta meno tuntui jotenkin helpolta, vaivattomalta ja ennen kaikkea hurjan kivalta.

Asento ja myötäys ovat vähän kehnot.

Ensimmäiseksi hyppäsimme ristikkoa ympyrällä molemmista suunnista. Lore kulki mukavasti, ja hyppypaikat näki helposti. Muistin kääntää koko ajan ympyrää seuraten, mistä saimme hyvää palautetta opettajalta. Tämän jälkeen testasimme 17 metrin linjaa neljällä askeleella, mikä onnistui myös. Ongelmana oli tosin se, että Lore laskeutui väärässä laukassa. Yritin johtaakin, mutta silti ratsu valitsi mieluummin väärän laukan. Tällä kertaa otin väärän laukan pois ja nostin vielä myötälaukan hetkeksi.

Johtamisen alkeet.

Vielä ennen rataa ehdimme myös tulla parilla muurilaatikkopalasella höystettyä kavalettia vasemmassa kierroksessa. Ensimmäinen lähestyminen tehtiin ravissa. Näitä ei ollakaan treenattu aikoihin, joten en osannut mukautua hyppyyn, vaan jäin matkasta. Toisella kierroksella saikin tulla jo laukassa, jolloin meni paremmin. Yritin ehtiä aina johtamaan, mutta jotenkin olin hidas, ja Lore jätti aina vaihtamatta laukan. Minulla oli myös jostain syystä vaikeuksia tajuta kavaletin jälkeen, oliko ratsu kummassa laukassa. Niinpä sain tuijotella aina pitkät tovit hevosen sisäjalkaa tajuamatta silti kunnolla mitään. Näin jälkikäteen olisi pitänyt hakea kavaletille vähän vinompi tie ylittäen se enemmän vasemmalta, jolloin minulle olisi jäänyt enemmän aikaa ja tilaa johtaa oikealle laukan vaihtamiseksi. Lore tuntuu itse tykkäävän enemmän vasemmasta laukasta, joten jatkossa pitää tiedottaa tarkemmin, kun haluan oikean laukan.

Perusrataa eli esteitä 1-6 pääsimme hyppäämään kahdesti. Ykköseste ylitettiin vasemmassa laukassa, mikä sujui hyvin. Kakkosen ja kolmosen väliin tuli toivotut neljä askelta, ja neloselle pääsimme hyvin. En muistanut ottaa vinompaa tietä, joten laukka jäi vaihtumatta. Tätä en kuitenkaan tajunnut, vaan jatkoimme matkaa vastalaukassa. Vasta viitoselle kaartaessa tajusin, että menemme vasemmassa laukassa, mutta enpä enää alkanut korjata. Lore kuitenkin selvitti tämänkin välin toivotulla neljällä askeleella, mutta annoin sen laskeutua kuutoselta vasemmassa laukassa. Pudotin raville ja nostin vielä korjaukseksi oikean laukan. Toisella kierroksella meni muuten aika pitkälti samalla tavalla, mutta katsoin kolmoselle hyppypaikan väärin ja lähdin hyppyyn ennakoiden. Jotenkin kuvittelin, että Lore olisi lähtenyt kolmannelta askeleelta hyppyyn, mutta järkevänä hevosena se otti rauhassa sen neljännenkin. Nelosen jälkeen puolestaan tajusin tällä kertaa olevani väärässä laukassa, jolloin jarruttelin melkoisen matkan, mutta sain lopulta ravin kautta oikean laukan, ja pääsimme vielä viitosen ja kuutosen yli. Olisin kuitenkin saanut olla napakampi ottamaan väärän laukan nopeammin pois, sillä nyt lähestyminen viitoselle vähän kärsi hitaan vaihtamisen kautta.

Uusintaradalle lähdimme vasemmassa kierroksessa seiskaeste ylittäen. Siitä käänsin vähän tiukemmin, mutta silti maltillisesti kasille, ja linja meni hyvin neljällä askeleella. Ysin hypyssä johdin vasemmalle, ja pääsimme kääntymään hitusen aikaa säästäen. Kymppi ylittyi hyvin, ja koska yhdestoista este oli pieni kavaletti, uskalsin kääntää sille aika tiukasti. Pahaksi onneksi olimme väärässä laukassa, mutta Lore kääntyi silti kivasti ja ylitti kavaletin ongelmitta. Opettaja neuvoi ottamaan tällaisilla teillä tarvittaessa tilaa jo aiemmalta esteeltä. Niinpä pääsimme uusimaan vielä pienen pätkän. Esteelle 11 piti tulla vähän vinosti hypäten enemmän oikealle, jolloin olisi tilaa johtaa ja pitää laukka vasempana. Tähtäsin esteelle omasta mielestäni sopivan vinosti, mutta vasen pohkeeni ei ollut hereillä, ja Lore pääsi livahtamaan hypyssä jo vasemmalle. Tällä kertaa laukka kuitenkin säilyi vasempana, ja ratsastimme tiukemman tien ensimmäiseen yritykseen nähden hieman sujuvammin.

Tunnin jälkeen havahduin siihen, että olin kerrankin antanut hevosen tehdä työnsä aika rauhassa ja muistanut jopa rentoutua. Lore oli mukavasti kuulolla ja vaikutti innostuvan hyppäämisestä. Se kuitenkin otti pidätteet maltillisesti samoin kuin pyynnöt mennä reippaammin. Käytin tällä tunnilla enemmän vähän keveämpää istuntaa, mikä tuntui auttavan esteillä mukautumiseen. Muutenkin koin oloni helpommaksi, sillä ajoittain minulla on vaikeuksia mukautua Loren laukkaan kunnolla satulassa istuen. Huomasinpa myös, kuinka ilahduttavan mutkattomasti Lore aina suuntasi uudelle esteelle. Ei puhettakaan, että se olisi mutkitellut tai muuten venkoillut, kunhan vain itse sain sen ratsastettua suoraan. Muutamat huonommat tiet mahtuivat väärien laukkojen korjausten takia mukaan, mutta Lore ylitti esteet niistä huolimatta. Estekorkeus oli toki maltillinen, maksimissaan 70 senttiä, mikä varmasti vaikutti asiaan paljon.

Vähän turhan etuajassa satulassa.

Hymy oli herkässä, kun loppukäynneissä tajusin nauttineeni joka sekunnista, olleeni hereillä ehkä muutamia hetkiä useammin ja olleeni täysin jännittämättä. Lore oli ihanan helppo ratsastaa, kun sille ei tarvinnut koko ajan olla sanomassa jotain, vaan yleensä kerta riitti mainiosti. Tämän hyvän kokemuksen seurauksena kehuin Lorea mielissäni opettajalle ja toivoin, että saisin mennä sillä aina, kun vain mahdollista. Kuten tunnilla mukana ollut Norakin totesi, voisi Loresta ainakin tämän kerran perusteella tulla hyvinkin uusi kisaratsuni.



Minnalle kiitos kuvista!