Perjantain tunnille minulle oli alun perin laitettu Hilanteri, mutta se oli ilmeisesti tavoistaan poiketen makoillut karsinassaan. Kävelytyksen jälkeen ruuna oli jatkanut syömistään normaalisti, mutta sitä haluttiin kuitenkin säästää raskaammalta tunnilta. Niinpä ratsuni vaihtui ainoaan vapaana olleeseen eli Loreen. En pahastunut vaihdosta, sillä odotin mielenkiinnolla, miten kouluvääntö tämän ratsun kanssa sujuisi. Blogista tarkistettuna selvisi, että olen mennyt viimeksi koulua tämän ruunan kanssa elokuussa, kun muut yhteiset kerrat ovat olleet esteiden parissa.
Tunnin tehtävinä olivat etuosakäännökset käynnissä ja ravissa sekä myötä- ja vasta-asetukset ympyrällä ja suoralla. Lore liikkui alkuverkassa mukavasti itse, joten saatoin keskittyä olemaan mahdollisimman rento. Lore jännittyy kohtalaisen helposti eikä minun häseltämiseni yleensä ainakaan paranna tilannetta. Huomasin myös vikkelästi, että Lore kuunteli istuntaa aika hyvin. Niinpä pitkästä aikaa maltoin ohjien olla normaalia enemmän rauhassa ja yritin työskennellä enemmän pohkeillani. Käynnissä sain Lorea kohtalaisen rennoksi ja hetkittäin pyöreäksi. Ravissa oikea kierros meni myös kivasti, mutta vasemmalle ratsu ei olisi halunnut asettua yhtään, vaan liirasi mieluummin karkuun. Onneksi tätä asiaa palattiin tahkoamaan vähän myöhemmin tunnilla.
Etuosakäännökset tehtiin jakamalla maneesi kahdeksi neliöksi, joilla käännökset tehtiin. Ensin hevonen pysäytettiin neliön kulmaan ja etuosakäännös tehtiin siitä. Kun se alkoi sujua, sai käännökset tehdä kokonaan käynnissä ja lopuksi jo ravissa. Pysähdysten kanssa tehtynä opettaja hoksautti pitämään hevosen etupäätä vähän lyhyemmässä askeleessa, ettei se vain harppoisi käännöstä isoin askelin. Lore kuuntelikin etupään pidätteen hyvin ja siirsi takaosaansa oikeassa kierroksessa aika helposti. Välillä unohdin pitää ulkopuolen hallinnassa, jolloin käännökset valuivat sieltä puolen karkuun. Kun taas huolehdin siitä puolesta ja osasin olla rento sisältä, menivät etuosakäännökset ravissakin mukavasti.
Vasemmassa kierroksessa tehdyt etuosakäännökset sen sijaan tuotti vähän pulmia. Oma istuntani tahtoi valua koko ajan vasemmalle, ja istuntaa kuunnelleena Loren oli vaikeampaa viedä takaosaa oikealle, kun kuski röhnötti turhan paljon vasemmalla. Tällä kertaa koetin aktiivisesti muistaa korjata istuntaa, mikä auttoi tehtävässä jonkin verran. Silti jokin jäi kaivertamaan tässä suunnassa, sillä kovin monta helppoa käännöstä en saanut tehtyä. Kyseessä oli toki hevosen jäykempi puoli, mutta olisin kuvitellut sen vertyvän kuitenkin useiden toistojen jälkeen. Jäin siis itse jotenkin mutkalle selkään tajuamatta sitä. Tehtävässä kuitenkin auttoi kummasti se, kun muistin pyytää Loren lyhyempään raviin ennen etuosakäännöstä, jolloin ehdin paremmin valmistella avut ja ratsastaa käännöksen huolellisemmin.
Etuosakäännösten jälkeen siirryttiin myötä- ja vasta-asetusten pariin. Kuviona oli molemmissa päädyissä olleet ympyrät, joita vaihdettiin lyhyen lävistäjän avulla. Tarkoituksena oli asetusten avulla jumpata juuri sitä hevosen jäykempää puolta. Me siis pääsimme jumppailemaan ahkerasti vasemmassa kierroksessa, johon asetukset eivät kovin helposti menneet läpi. Oikeassa kierroksessa meno oli aika kivaa sekä käynnissä että ravissa. Lore pysyi mukavan rentona ja jopa pyöreänä useita hetkiä, ja kyydissä oli mukava istua harjoitusravissa. Oli myös kiva huomata, kuinka se tuntui kuuntelevan mielellään, mitä kuskilla oli sanottavaa. Vasemmassa kierroksessa sainkin yrittää nohittaa omaa sisäpohjetta töihin, jotta saisin Loren pysymään ympyrällä eikä pienentämään sitä valumalla sisälle. Ohjeeksi tuli pitää sisäohjaa lähellä kaulaa ja tarvittaessa tehdä nostavia pidätteitä. Vasta-asetuksella sain kuvion taas paremmin kohdilleen, mutta mitään varsinaista onnistumista en tähän suuntaan saanut. Jos lakkasin vaikuttamasta, palasi Lore aina hieman puskemaan sisemmäs. Jumppamaikan taitoni olivat siis vähän hukassa, kun toivottua pehmenemistä hankalamme puolelle ei tapahtunut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että tässäkin kierroksessa Lore kulki kohtuullisen rennosti.
Loppuun otimme nopean laukkakuvion. Oikeassa kierroksessa nostettiin pitkän sivun alusta laukka, käytettiin sivun aikana vasta-asetus ja lyhyelle sivulle pyöräytettiin vielä muutama ympyrä myötä- ja vasta-asetusten kanssa pelaten. Oikean laukan nosto oli minun mittapuullani mainio. Lore ponnisti laukkaan käynnistä rennosti ilman kaahotusta. Vasta-asetukset menivät läpi ja hetkittäin väittäisin Loren rentoutuneen tässäkin askellajissa. Vasemmassa laukassa tuli puolestaan vähän turhan vauhdikas lähtö eikä asetusten saaminen ollut niin helppoa. Pyörittelin useampia ympyröitä, kunnes kuvittelin hevosen hitusen antaneen myöten ja päätin tehtävän siihen. Ihastelin mielessäni Loren laukan säädeltävyyttä. Jos se yrittikin vähän kiihdyttää, palasi se kevyillä pidätteillä takaisin mukavan rauhalliseen, mutta silti ponnistavaan laukkaan. Tämä kokemus olikin tunnin kivoin anti.
Loppuraveissa innostuin sitten säätämään liikaa vielä pyöreyttä, jolloin Loren keskittymiskyky alkoi rakoilla, ja se korvasi kuuntelemisen kipittämisellä. Harmittaa, että menin vielä turhaan vaatimaan hevoselta ylimääräistä, kun tunnin jatkunut kiva ja rento fiilis katosi lopussa melkoisesti. Tajusin onneksi säätämisen turhaksi kohtuullisen nopeasti ja palkitsin Loren pienestä pyöristymisestä ja siirryin vikkelästi käyntiin. Siinä ratsu jaksoi vielä kuunnella, joten hetken rennon ja pyöreän kävelyn jälkeen saatoin antaa pitkät ohjat ja kiittää hevosta mukavasta tunnista. Olisin varmasti itsekin ärsyyntynyt, jos oman liikkumiseni loppuverryttelyssä ohjaaja alkaisi vielä vaatia spurttia. Joskus sitä vain haluaisi säätää vielä ihan vähän, vaikka oikeasti olisi aika kiittää ja rentoutua. Tämän tunnin perusteella odotan ihan mielenkiinnolla seuraavaa kertaa saman ratsun kanssa.
