Toiset koulukisat ovat nyt onnellisesti ohi. Ratsunani oli ihana Pera, joka meni kisoissa kolme luokkaa. Itse menin ratsullani toisena, sopivasti keskimmäisenä. Kisaohjelma oli helppo C:1 2000, kuten ensimmäisissäkin kisoissa. Tällä kertaa tavoitteenani oli parantaa askeleenpidennyksissä ja laukkalävistäjissä. Osittain onnistuin, mutta osittain sorruin häseltämään, josta Pera-reppana vähän hämmentyi. Lopputuloksena pisteitä 129,5 ja prosentteja 64,75. Jäimme viime kerran tuloksesta pisteen päähän, mutta pääosin olen rataan ja ennen kaikkea hevoseen tyytyväinen. Meidän luokkamme B-osassa oli kuusi ratsastaa, ja tuolla pistemäärällä nappasimme voiton. Sisäinen kouluratsastajani siis lällätti jälleen esteratsastajalle kieli pitkällä. Onneksi esteratsastaja muisti näpäyttää sitä sillä, että ei aiempaan kertaan verrattuna pistettä heikommin ratsastettu rata nyt niin kauhea juhlimisen aihe ole.
Verryttely oli kaksiosainen: ensin kentällä, sitten maneesissa. Kentällä verkkasimme käynnissä ja ravissa. Pysähdykset ravista samoin kuin peruutukset sujuivat ihan mukavasti, mutta peruutuksesta siirtyminen raviin oli aika ponnetonta. Yritin muistaa pitää ohjat tuntumalla, ja niinä hetkinä Pera siirtyi raviin tasaisemmin. Itsellä istunta harjoitusravissa oli jostain syystä pahasti hukassa. Kokeilin myös muutamia pidennyksiä, mutta oman istunnan huteruuden takia ne olivat aika kehnoja. Lopulta pääsimme maneesiin verkkaamaan, ja siellä testailin laukkaa. Se nousi ihan hyvin, mutta vaati vähän nohitusta. Nyt muistin jopa rentoutua sisäohjalla, jolloin Pera laukkasi kivan rennosti. Laukkalävistäjiä en päässyt tilan puutteen takia treenaamaan, mutta luotin aikaisempiin hyviin kokemuksiin siitä. Tiesin Peran hoitavan loput, jos vain rauhoitun, pidän laukan avut tuntumalla ja ehkä hivenen asetan hevosta laukan suunnasta pois.
Ensimmäinen askeleenpidennys meni hoplaa-asenteella.
Radalle päästyäni ravailin heti tuomaripäätyyn. Perasta se ja etenkin nurkassa ollut muuri- ja estetolppakasa olivat jänniä, ja se vähän kyttäsi niitä. En suostunut itse samaan leikkiin, joten hurautin Peran nurkasta ohi ja muutaman ympyrän jälkeen tuli vihellys radan aloittamisen merkiksi. Pysähdys tervehdykseen meni ok, mutta Pera pääsi taas kiskaisemaan minua etukumaraan. Raviin päästiin kuitenkin nyt vain muutaman käyntiaskeleen kautta, ja tuomarilta tuli tervehdyksestä plussaa suoruudesta, mutta noottia jännittyneisyydestä. Ensimmäiselle askeleenpidennykselle lähdin sillä asenteella, että nyt muuten pidennetään. Innostuin hieman liikaa, sillä tuomari moitti ampuvasta lähdöstä. Videoltakin katsottuna meno oli aika hupaisaa. Olin silti tyytyväinen siihen, että tein eron sen reippaan ravin ja normaalin ravin välille. Kolmikaarinen kiemuraura meni myös mukavasti, ja tuomari kehui hyvää tietä. Sen sijaan parannettavaa olisi ollut etenkin oikeassa taivutuksessa. Myönnän vähän unohtaneeni tuon, kun keskityin niin ratsastamaan reitin tällä kertaa oikein.
Levinnyt istunta jaksoi naurauttaa.
Kiemurauran jälkeen teimme askeleenpidennyksen keventämättä. Nyt uskalsin pyytää hieman enemmän kuin viime kisoissa, ja tuomari kiitti sujuvuudesta, mutta toivoi vieläkin lisää rohkeutta. Oma istuntani levisi melkoisesti ja hihittelin sille radankin aikana. Onneksi tuomari oli selän takana vai saako hihittelystä mahdollisesti lisäpisteitä? Kehno istuntani sai myös oikean jalan kaivautumaan syvälle jalustimeen, jota yritin potkia takaisin paikoilleen kesken kaiken. Tuloksena oli hätiköiden tehty pysähdys liian aikaisin.
Kehno peruutus.
Saimme taas peruutuksesta kehuja, vaikka otimme askelia viisi. Videolta katsottuna peruutus oli sangen epäonnistunut ja lisäksi Pera poikitti taas vasemmalle. Sain myös nohitella sitä peruuttamaan, joten se ei mennyt omasta mielestäni kivasti. Ennen raviakin tuli taas harmillisen monta käyntiaskelta. Toisen askeleenpidennyksen maltoin ottaa rauhallisemmin, ja tuomari kiitti aktiivisuudesta ja tahdikkuudesta, mutta toivoi askeleeseen enemmän venymistä. Oikean laukannoston maltoin jättää lähemmäs kulmaa tällä kertaa. Muistin tehdä toisen laukannostopyynnön heti ensimmäisen jälkeen, jolloin Pera lähti liikkeelle tuomarin sanoin pontevasti. Keskiympyrä meni ihan ok, jonka jälkeen keskitin tarmoni laukkalävistäjään. Se kannatti, sillä Pera laukkasi hienosti lähelle pitkää sivua ja siirtyi raviin helposti. Tuomari olisi silti halunnut nähdä takaosan siirtymisessä paremmin alla.
Vasen laukka rullasi mukavasti.
Vasen laukannosto meni mönkään, kun Pera tarjosi sitä jo ennen sallittua aloituskohtaa. Se ehti ottaa kaksi laukka-askelta ennen kuin sain sen kiinni. Tuomari rokotti armottomasti ja pisteitä tuosta kohtaa radan huonoimmat eli 5,5. Jäin sitten jännityksissäni puristelemaan hevosta ja varmasti jo ennakoin itse apuja, joihin Pera tietysti kilttinä reagoi. Vasen keskiympyrä meni oikeaa paremmin, kun muistin rentoutua ja antaa hevoselle sisäohjasta vähän periksi. Myös toinen laukkalävistäjä saatiin lähelle pitkää sivua, joten olin jälleen iloinen. Ravissa pyöräytettiin vielä 10 metrin voltti ja suunnattiin lopputervehdykseen. Pera pysähtyi nätisti ja siitä oli helppo tervehtiä vielä tuomaria, jonka jälkeen Pera sai hyvin ansaitsemansa taputukset.
Kiva hetki ravivoltilla.
Tuomarin yleistervehdys lopussa oli seuraava: sujuvaa, letkeää menoa! Pyri saamaan takaosa vielä paremmin alle varsinkin siirtymissä, tarkkuutta taivutuksiin. Oli kiva lukea, että meno oli ollut sujuvaa, kun omassa jännityksessä tuntuu, että tekee vaikka mitä töppäilyjä kesken kaiken. Radan jälkeen itseä harmitti ennakoitu laukka ja peruutusongelmat, mutta kaikeksi onneksi radalle oli sattunut hyviäkin hetkiä. Suurimmat omat onnistumiset olivat hyvä tie kiemurauralla, pidennykset ensimmäistä kaahotusta huomioimatta ja laukkalävistäjät. Sain siis petrattu niissä, missä toivoin, mutta harmillisesti sitten keksin uusia ongelmia. Videolta katsottuna käsistäkin oli kadonnut kyynärkulma ja lepäsivätpä ne turhan alhaallakin, pah. Toisaalta ratsastuksessahan on kuitenkin aina tarkoitus kehittyä, joten kai niitä virheitäkin pitää vain oppia sietämään.
Loppuun vielä video suorituksesta sekä tuomarin arviointilappu.
Nora ja Kaisa olivat myös kisaamassa, joten lukaiskaahan heidänkin kirjoituksensa päivästä.
Videosta kiitos Noralle ja kuvista kiitos Noora-Marialle!
