Koska Peralla on peräti neljä innokasta kuskia haluamassa lisäkseni sunnuntain kisoihin, piti keksiä varasuunnitelma. Jos arpaonni ei ole kohdillaan, kun Peran kolme sallittua kuskia arvotaan, on mentävä kakkosvaihtoehdolla. Keskiviikkona päätin sitten testata, jos minusta ja Hilanterista saisi leivottua helpon C:n radalle passelin parin. Meillä on synkannut viime aikoina kivasti, joten ehdin jo haihatella itseni siitä, kuinka kivaa kouluradan tahkoaminen ruunan kanssa voisi ollakaan. Että pitikin mennä kurkottamaan sinne kuuseen.
Tunti aloitettiin pyörittelemällä käynnissä ja sitten myös ravissa päätyihin voltit ja kääntämällä pitkältä sivulta keskihalkaisijalle, jossa tehtiin neljän sekunnin pysähdys ja siitä neljän askeleen peruutus. Hilanteri tahtoi liikkua tuttuun tapaan tahmeasti, mutta pyöristyi aina hetkittäin kivasti. Parit pysähdykset valuivat pitkiksi, kunnes pyysin pysähdystä vähän jämäkämmin ajatellen omaa istuntaa samalla raskaammaksi. En tiedä, mitä ihmettä tein väärin, mutta peruutuksista tuli tunnin kinkkisin harjoitus. Monet monituiset kerrat en saanut Hilanteria ottamaan yhtäkään askelta taakse tai sitten ratsu tarjosi painon siirtoa edestakaisin, mikä tuntui liki keinun heijaukselta.
Lopulta turhauduin pahemman kerran ja pyysin opettajan tukiopetusta. Hän neuvoi vain pitämään vakaan, mutta kevyen paineen ohjissa, jotta hevonen tajuaisi minun haluavan peruutuksen. Pohkeita ei kuulemma tarvinnut juuri käyttää, vaan painetta helpotettaisiin heti hevosen tarjotessa peruutusta. Tämänkin ohjeen kanssa sitten seisottiin tovi ja toinenkin paikoillaan, kunnes opettaja alkoi avustaa menoamme raipalla. Niinä hetkinä Hilanteri peruutti nätisti, mutta sitten ei suostunut lähtemään järkevästi liikkeelle. Koko tunnin aikana en saanut toimivia peruutuksia enkä yhtään käsitä, mitä kummaa tein väärin. Hilanteri tosin ei kauheasti lotkautellut korvaansa minulle noina hetkinä, joten sekin varmasti vaikeutti asiaa.
Laukkakuviossa laukka nostettiin lyhyen sivun keskikohdan ja pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen välissä sopivana hetkenä. Sen jälkeen pyöräytettiin pitkän sivun keskeltä keskiympyrä ja lopuksi toiselle lyhyelle sivulle pienempi ympyrä, jossa laukka haettiin helposti raviin siirtymistä varten. Laukat meillä nousi aika ponnettomasti, ja opettaja neuvoi ajattelemaan jälleen uutta nostoapua heti ensimmäisen noston perään. Tätä en kuitenkaan saanut luonnistumaan, joten sorruin ääni- ja raippa-apuihin. Huono ratkaisu, sillä kouluradalla noita kumpaakaan ei ole tukena. Keskiympyrä meni reitin suhteen kivasti, mutta senkin aikana jouduin vahtimaan, että Hilanteri säilytti laukkansa. Se tarjosi helposti hyvin epätasaista menoa korostaen asiaa vielä asettumalla miten sattuu. Sen sijaan tahmeudesta oli hyötyä lyhyen sivun ympyrällä, sillä saimme muutamat kivan helpot siirtymät raviin. Miinusta tosin siitä, että meno sammui turhankin paljon niinä hetkinä, jolloin jouduin hoputtamaan hevosta tahdikkaaseempaan raviin. Tasaisuus oli siis valitettavan kaukana.
Olin toivonut tunnin aluksi laukkalävistäjiä, mutta niitä ei suureksi harmikseni ehditty ottaa. Opettajalta tuli tunnin lopuksi kommenttia, että hyvistä hetkistämme saisi kivasti pisteitä. Hilanteri oli muutamat pätkät varsin kevyt ja mukavan pyöreä, mutta näinä hetkiä oli rutkasti vähemmän kuin viime kertoina. Väittäisin ottaneeni turhia paineita tälle tunnille koulukisoista, jolloin sähelsin ja jännitin selässä tavallista enemmän. Hilanteri tykkää olla ratsastajansa peili, mikä selittäisi nämä epätasaisuudet ja jumitukset. Itselle jäi kuitenkin hyvin epävarma fiilis.
Maalailin jo mielessäni, että pahimmillaan jäämme radalle junnaamaan seisahduksiin, kun en saa hevosta peruuttamaan ja koko suorituksemme on kiihdyttelyn ja matelun sekamelskaa. Oma pinnani on myös niin armottoman lyhyt, että muutun rennosta ratsastajasta säheltäväksi häseltäjäksi niin nopeasti, ettei kouluratamme ehdi olla edes puolivälissä, kun olen jo hermostuttanut ratsunikin. Pitää vielä miettiä, luottaako arpaonneen vai mitä tehdä. Torstain estevalmennuksessa ajattelin ehtiä hyödyntää alku- ja loppuverkkoja ja testailla vielä varalta Epperin kisoja silmällä pitäen.
