Liian kaukaa, liian läheltä

Estevalmennukseen päädyin taas Epperin kanssa, sillä halusin vielä ennen kisoja kokeilla, josko se olisikin ratsuni sunnuntaina. Valmennuksen veti tallin toinen opettaja, ja oli mukava päästä uudelleen hänen syyniinsä. Alkuverkassa koetin taas viritellä Epperiä reippaaksi, mutta meno oli hieman tihkasta. Opettaja neuvoi hakemaan ratsua kantamaan itsensä edestä, ettei se painuisi etupainoiseksi ja venyisi samalla turhan pitkäksi. Yritin sitten jaksaa pidellä ohjia ja aktivoida takapäätä, mutta taisin olla liian lepsu. Muutamia pätkiä jaksoin kuitenkin istua itse jämäkästi ja vaatia liikettä, jolloin Epper jopa kantoi itseään hetken. Laukassa puolestaan annoin ratsun taas venyä, kun keskityin vain saamaan liikettä eteenpäin. Olin tässäkin itse melkoinen vetkula, jolloin pitkille sivuille ottamani spurtit jäivät aika vaisuiksi eikä Epper varsinaisesti innostunut laukkaamisesta koko verkan aikana.

Tunnin tehtävät olivat samat kuin viime kerralla. Ensin hyppäsimme pystyä ja lankkuestettä vasemmassa kierroksessa ja sitten kahden esteen linjaa viidellä laukka-askeleella. Pystylle tehdyt hypyt olivat ihan ok, mutta olisin saanut ajatella paremmin hypyn keskelle estettä samoin kuin sen jälkeen jatkaa huolellisemmin suoraa. Lankkuesteelle tuli puolestaan yksi kaukaa lähtenyt hyppy ja sitten pari parempaa.

  Viiden askeleen linja.

Viiden askeleen linja meni toivotuilla askelmäärillä, mutta hypyt lähtivät liian kaukaa. En saanut Epperiä hyvään laukkaan ennen estettä enkä sitten enää tajunnut pyytää eteen ensimmäisen hypyn jälkeen. Linjoilla ja sarjoilla ongelmani on se, että lakkaan ratsastamasta muutamaa askelta ennen ensimmäistä hyppyä ja herään vasta, kun tehtävä on ohi. Tietenkin hevoselle pitää jättää hyppyrauha, mutta olisihan tuossakin viiden askeleen aikana voinut yrittää vaikuttaa sen sijaan, että matkustelee ja ehtii jo suorittamisen aikana murehtia huonosti etenevää laukkaa.

Ennen uusinnan sisältänyttä rataa hyppäsimme esteet 1-7. Ykkösesteelle hyppy lähti hyvästä kohtaa, mutta olin ajautunut jo vähän oikealle, ja hypyn jälkeen valuimme vielä vähän oikealle tehden turhan mutkan. Kakkoselle tultiin vähän lähelle, jolloin laukka ei vaihtunut ennen kuin hyvän matkaa esteen jälkeen lennosta. Linja meni nyt paremmin viidellä askeleella, mutta toiselle pystylle tuli kolautus. Viitonen sujui hyvin, mutta mokasin kuutoselle tultaessa, jolloin Epper lähti hyppyyn kaukaa. Videolta pääteltynä olin ennakoinut kaukaa lähtevän hypyn kuitenkin, sillä ehdin jopa johtaa esteellä. Laukka tosin vaihtui pari askelta hypyn jälkeen kompastelun kautta. Viimeinen eli lankkueste sen sijaan ylittyi ilman kummempaa säätämistä. Estekorkeus oli noin 50-60 cm.

Toiselle kierrokselle otettiin perusradan lisäksi vielä uusintaratana esteet 8-11. Ensimmäiselle esteelle sain vähän korjattua tietä, joten se meni hyvin. Kakkoselle tuli myös toimiva tie, jolloin laukkakin vaihtui esteellä. Linja meni toistamiseen viidellä askeleella, mutta Epper laskeutui nelosen jälkeen väärässä laukassa. Se tosin korjasi sen näppärästi parin askeleen päästä itse. Viitonen meni hyvin, mutta ennen kuutosta vauhti sammui, jolloin sille tultiin turhan lähelle. Laukka onneksi vaihtui, joten pääsimme jatkamaan lankulle. Tässä vaiheessa taas nukahdin, sillä valuimme liikaa oikealle. Pääsimme yli, mutta kasi tuli ylitettyä oikeaa tolppaa hipoen. Ysille vievässä kaarteessa annoin taas laukan sammua, jolloin hyppy ei ollut sujuva. Johtamiseni oli hätäinen nykäisy, joka ei tuottanut tulosta. Laukka kuitenkin vaihtui lennosta, kun pääsimme hetkeksi pitkän sivun uralle. Viimeisille esteille eli linjalle kaarsin huonosti, jolloin laukka taas hidastui. Ensimmäiselle linjan pystylle tuli siten hitaampi hyppy, jolloin väli vielä päästiin viidellä askeleella, mutta hieman liian kaukaa lähtien. Hypyn jälkeen laskeuduimme vielä väärässä laukassa, jota en enää muistanut korjata. Radan estekorkeus oli pääosin 70 cm kisoja varten.

  70 cm:n rata uusinnalla.

Radan jälkeen saimme vielä uusia jonkin pätkän. Päädyimme hyppäämään esteet 5-7. Viitonen ylittyi hyvin, mutta muutamaa askelta ennen kuutosta Epper hidasti menoa. Tuloksena töksähtävä hyppy, väärä laukka, joka onneksi vaihtui lennosta, mutta murehtimaan jäänyt kuski ei enää keskittynyt lankkuesteeseen. Epper sai ratkaista asian ja lähti sille vähän kaukaa. Saimme sitten ottaa vielä sen uusiksi ja yksittäisenä hypättynä sain korjattua mokan. Olisi silti kiva pysyä hereillä aina seuraavalle esteelle suunnatessa eikä jäädä murehtimaan jo hypättyä hyppyä oli se mennyt kuinka kehnosti tahansa.

  Pysty, portti ja lankku.

Tunnin jälkeen päällimmäinen tunne oli harmitus. En saanut Epperiä tänään kertaakaan liikkumaan kunnolla, vaan meno oli aika epätasaista. Opettaja kommentoi menoa sanoen, että Epperiltä tuntuu puuttuvan itsesuojeluvaisto, kun se lähtee hyppyihin sellaisistakin paikoista, joista ei oikeasti kannattaisi. Näillä pienillä korkeuksilla se kuitenkin pääsee esteistä yli, mutta isommilla ongelmia tulisi rutkasti. Olen tosin mieltynyt siihen, että Epper pelastaa minut ja pistää itsensä hankaliin tilanteisiin mieluummin kuin kieltää tai väistää. Nyt kuitenkin tuntiin mahtui turhan paljon hyppyjä, jotka lähtivät joko liian kaukaa tai liian läheltä. Olisin paljon tyytyväisempi kuski, jos osaisin ratsastaa hevosen niin, ettei sen tarvitse pelastaa minua, vaan minä saisin sen tuotua esteille hyvin. Luulen hyppäämisen tuolloin muuttuvan Epperillekin mieluisammaksi, kun sen ei tarvitse roikaista hyppyyn hurjan kaukaa tai kömpiä vaivoin läheltä yli, kun ratsastaja ei ole viitsinyt tehdä asialle mitään.

Kyselin vielä tunnin lopussa opettajalta, kannattaisiko minun mennä kisoihin Epperillä vai Potterilla. Opettajan ja minun ajatukset kohtasivat aika pitkälti, ja niinpä rustasin kisalistaan nimeni perään Potterin. Pakko myöntää, että hieman jännittää. Potterilla olen hypännyt tänä vuonna kahdesti, joten kisoissa sitten nähdään, millaisen toden se kolmas kerta sanoo. Valitsin Potterin sen takia, sillä sen kanssa minulla on Epperiin verrattuna suurempi mahdollisuus saada sitä liikkumaan kesken radankin. Potter toisaalta ei uhraa itseään niin paljon ratsastajan vuoksi, joten saan ratsastaa tiet paljon huolellisemmin, ellen halua kielloista tai esteen väistämisisistä koituvia virhepisteitä. Toivottavasti tajuan sunnuntaina keskittyä, jotta toinen 70 sentin kisarata tulisi ratsastettua ajatuksella ja virhepisteittä.

Videoista suuri kiitos Noralle!