Kouluvääntö plää, hyppääminen jee

Perjantain tunnille sain reilun viiden kuukauden tauon jälkeen Hessun ja rehellisyyden nimissä on sanottava, etten ollut kovin mielissäni. Hessu on minulle yksi tallin hankalimmista ratsastettavista Tapsan ohella, sillä en saa noista kumpaakaan liikkumaan itse eteen tippaakaan. Sen sijaan Hessu venyy vaivihkaa sadan kilometrin mittaiseksi ja raahustaa eteenpäin kuin sen kaviot olisi liimattu maahan. Kaikeksi onneksi opettaja oli valinnut tunnin aiheeksi kevyesti koulua ja sitten pieniä esteitä.

Tällä kertaa päätin, etten päästä Hessua venymään mahdottoman pitkäksi, vaan pyrkisin pitämään sen järkevän mittaisena. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka kuinka yritin olla topakkana ja pitää itseni paketissa, sai Hessu aina jotenkin hivutetta itselleen enemmän ohjaa, ja taas huomasin hevosen pään karanneen kauas edelle. Olin kuitenkin aika tomera pyytämään hevosta liikkumaan, mikä selvästi kiukutti sitä. Sainpa pari takajalanpotkaisuakin mielenosoituksena, kun käskin Hessua liikkumaan raipan avustuksella. Mielenilmaisut loppuivat siihen, kun se huomasi protestoinnin olevan turhaa. Sitä reippautta ei silti muutamaa harvaa pätkää enempää löytynyt.

Kouluväännön kuviona oli nopeasti tehdyt sulkutaivutukset käynnissä. Pitkän sivun aluksi kulmaan pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen pitkää sivua jatkettiin noin kolmannes sulkutaivutuksessa. Vasen kierros sujui ihmeen kivasti, vaikka en saanut voltilla asetuksia kovin kummoisesti läpi. Sulkutaivutukseen Hessu oli kuitenkin helppo saada eikä sitä tarvinnut kummemmin korjailla. Opettajalta tuli kehu siitä, että Hessu säilytti sulussakin tahdin kivasti. Omasta mielestäni menimme silti auttamattoman hitaasti. Sulkuja vasemmalle ei tarvinnut tulla muistaakseni kuin pari kolme kertaa, kunnes opettaja oli tyytyväinen. Oikeaan kierrokseen sulut olivat vaikeampia. Hessu tahtoi jätää takaosan uralle enkä ihan päässyt jyvälle, millä korjauksella olisin saanut sen pysymään paremmin kohdillaan. Tulin sitten tehneeksi vähän turhan paljon kaikkea yhden sulkutaivutuksen aikana, johon Hessu reagoi alkamalla madella. Kun maltoin vähän rauhoittua ja korjata asioita yksi kerrallaan, saimme siedettävän hetken. Tähänkin suuntaan taisi riittää pari kolme kertaa.

Sulkujen jälkeen hevosia työstettiin myös hetket ravissa ennen kuin palattiin kuvion alkuun. Yritin pyöritellä ympyröitä ja hakea asetuksia läpi. Sisäpohkeeni oli jopa kohtalaisesti matkassa, mutta toisaalta huomasin roikkuvani sisäohjassa. Onnistumisia ei siis tullut, mutta hetkittäin Hessu jopa liikkui itse, silloinkin tosin vaivihkaa itselleen enemmän ohjastilaa haalien. Välillä ennen palaamista sulkutaivutuskuvioon työstin hevosta myös käynnissä. Siinä sain sen rentoutumaan päästä ilman, että se yritti ahmia itselleen lisää pituutta. Takapää kuitenkin sammui enkä keksinyt sitä yhdistelmää, jolla olisin saanut sen pysymään rentona, mutta työskentelemään takaa. Itsestä tuntui vähän siltä, että olin ottanut karsinasta puolikkaan hevosen mukaan ja jättänyt sen takapään eli moottorin matkasta.

Hyvin kevyt kouluvääntö loppui tähän, ja pääsimme hyppäämään pieniä, maksimissaan 50 senttiä olleita esteitä. Ennen rataa hyppäsimme kahden esteen linjan ensimmäistä estettä pysäyttäen hevosen ennen toista ja sitten koko linjaa pysäyttäen ratsu puolestaan päätyyn mennessä. Hessu innostui hyppäämisestä heti ensimmäisen esteen huomattuaan ja jopa imi sille. Pysähdykset onnistuivat, vaikka jarrutusmatka olikin vähän pitkä innostuneen hevosen takia. Olin kuitenkin itse vain mielissäni, sillä sain pitkästä aikaa keskittyä ohjaamiseen ja hyppyyn mukautumiseen sen sijaan, että koetan koko ajan pitää hevosen myös liikkeessä. Hessun hypyt olivat mukavan helppoja mukautua, mutta kerran tai pari ajattelin lähteä hyppyyn kauempaa, mutta ratsuni ei ollut samaa mieltä. Onneksi sukeltelut eivät nyt niin kamalia olleet, mutta tulipahan taas hyvä muistutus siitä, että parempi ratkaisu on odottaa vielä askel.

 

Loppuun hypätty rata mukaili estevalmennuksen rataa pienillä muutoksilla. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ylittäen ensimmäinen kahden esteen linja. Laukkoja taisi mennä väliin viisi ongelmitta. Hessu oli alusta alkaen pääosin itse hereillä, joten kolmoselle päästiin sutjakasti, ja muistin myös johtaa. Laukka vaihtui helposti, ja Hessu eteni taas itse. Nelosen ja viitosen linja meni neljällä askeleella helposti. Kuutoselle kaartaminen onnistui myös, ja laukka vaihtui jälleen helposti. Seiskalle tuli tehtyä hyvä, mutta hitusen turhan iso tie. Laukkakin taisi vaihtua vielä loppuun. Olipa kerrassaan vaivaton rata, ja olinkin melkoinen auringonpaiste sen jälkeen.

Hessu taisi ajatella tämän tunnin osalta samaa kuin minä. Senkin mielestä kouluvääntö oli ihan tylsää, mutta esteitä voisi tahkota enemmänkin. Opettaja sanoi tosin, että Hessulla on ollut viime aikoina estepuolellakin huonompi kausi, mutta jospa ratsu olisi taas virkistymässä. Hessulla olisi muutoin todella mukava mennä esteitä, mutta se tahtoo jännittää erikoisesteitä turhan paljon. Esimerkiksi vesimatto on sille varma surmanloukku, johon se ei ala luottaa edes onnistuneiden ylitysten jälkeen. Niinpä kisa-ajatukset saa sen kanssa unohtaa, sillä radalle tulee yleensä aina jokin tavallisesta kaksi tolppaa ja kaksi puomia -viritelmästä poikkeava este. Tunti oli kuitenkin varsin mukava ja voisinpa joskus perusestetunnilla pääseväni tämän ratsun kyytiin uudelleen.