Tunnin alku oli vähän hämmentävä, kun opettaja komensi verkkaamaan ravissa ja laukassa puomia ylitellen ja lähti itse käymään tallissa. Olen ilmeisesti taas tottunut liikaa siihen, että jonkun pitää olla koko ajan ohjeistamassa. Alkukäynnit jäivät vähän lyhyeksi, mutta olin jo huomannut vasemman puolen olevan hevoselle ja itselleni vaikeampi. Ravissa oikea kierros oli kohtuullisen ok, mutta Silvanoa sai vähän hoputella etenemään. Vasemmalle sisälle puskeminen oli melkoista enkä saanut hommaa mitenkään haltuun. Ravailin kuitenkin sinnikkäästi ja koetin saada omaa vasenta puoltani hommiin. Ei kyllä onnistunut. Laukkasin sitten puomin yli molemmista suunnista ja Silvanon laukka oli kohtuullisen helppoa ja kolmen viimeisen askeleen laskeminen puomille onnistui hyvin. Menomme ei ollut kauhean sujuvaa enkä oikein osannut itse sitä korjata.
Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla ympyrällä ensin puomia, sitten pystyä laskien aina kolme viimeistä askelta ennen hyppyä. Laskemiset sujuivat pääosin hyvin, mutta muutamia kertoja Silvano ei ottanut pidätteitäni vastaan ja laskuni menivät sekaisin. Vasemmassa kierroksessa oli taas vähän ohjausvaikeuksia, ja opettaja ohjeisti pitämään ulkopuolesta huolta. Välillä Silvano meni mukavan lyhyttä laukkaa, jolloin ympyrällä hyppääminen sujui kivasti. Tunnin aikana ehdittiin testata myös kahdeksikolla (alla olevan ratapiirroksesta esteet 5 ja 3) hyppäämistä sekä s-kirjaimen mukaisesti (esteet 2a, 1 ja 7) olleiden esteiden hyppäämistä. Kahdeksikolla hyppääminen sujui kivasti, ja Silvano vaihtoi laukat nätisti johtamalla. Opettaja ihasteli sitä, että kerrankin joku johtaa kunnolla. Kääntämisen kanssa oli välillä hitusen vaikeaa, kun esteet olivat kohtuullisen tiukalla kahdeksikolla, mutta opettaja rohkaisi luottamaan siihen, että hevonen kyllä hyppää, jos itse olen menossa.
S-kirjaimen mukaan olleet kolme estettä hirvittivät, kun ne näyttivät tulevan todella tiuhasti peräkkäin. Jälleen opettaja sanoi, että pohkeet vaan hevosen ympärille, niin se kyllä menee vinostikin yli. Muutamat kerrat töpeksin pelkuruuksissani ja jarrutin hevosen menoa liikaa. Tuloksena läheltä lähtenyt hyppy, jossa oma tasapaino katosi. Selässä onneksi pysyin, vaikka pariin otteeseen keikuin hatarasti matkassa. Opettaja kehotti ajattelemaan kantapäitä aktiivisesti alaspäin, jotta kaarteet eivät veisi tasapainoa mennessään. Mentiinpä ainakin kerran ohikin viimeisestä esteestä, kun en taas ollut kartalla. Haastava tuollainen tehtävä, jossa esteet tulevat nopeasti toistensa perään ja kaiken lisäksi pitää muistaa kääntää.
Opettajalta tuli kommenttina, että perussiistiä ratsastusta ja laukat vaihtuivat hyvin. Moitetta tuli vähän siitä, että jos olisin kannustanut, olisi Silvano hypännyt nelosenkin vinosta. Itse olen vain tottunut liikaa siihen, että jos tullaan liian vinosti, niin en yritä puskea hevosta esteestä yli. Toisaalta huono asenne, mutta toisaalta taas on ehkä parempi panostaa hyviin teihin kuin yrittää pelastaa tilannetta viime hetkellä. Itse olin radassa tyytyväinen siihen, että laukat tosiaan vaihtuivat ja Silvano pysyi suunnilleen hyppysissä, vaikka vaati melkoista jarruttelua välillä. Silvano alkoi lämmetä hommaan, jolloin sen saaminen hallintaan vaikeutui entisestään. Opettaja kehotti ottamaan muutaman napakan pidätteen, jolla hevosen saisi kuulolle. Jostain syystä olin aika voimaton yläkropasta, jolloin hevonen sai kiskottua minut mukaansa etukenoon. Välillä harmitti melkoisesti ja manailin mielessäni. Otin sitten muutamia peruutuksia, jolloin hevonen kuunteli vähän paremmin.
Pääsin hyppäämään radan vielä toisen kerran eikä onneksi uusia ongelmia ilmaantunut. Kolmannelle kierrokselle muutama este nousi 70 senttiin ja seiskan jälkeen tuli jatkaa vielä aiemmin harjoiteltu s-kirjaimen muotoisesti olleet esteet. Kolmas kierros meni perusradan osalta ok, mutta häselsin taas seiskalle tullessa, jolloin Silvano pääsi menemään oman mielensä mukaan enkä saanut sitä hallintaan. Jouduin sitten käymään ihan käynnissä ja siitä starttaamaan vielä matkan s-linjan esteille. Tällä kertaa niistäkin päästiin taas yli, mutta itseä jäi harmittamaan keskittymisen puute perusradan viimeisellä esteellä.
Loppuun toivoin, että menisimme sarjaa ja opettaja tarkkailisi istuntaani. Parin kierroksen ajan esteet olivat noin 70 senttiä. Sarjan a-osa oli pysty ja b-osa okseri. Pysty sujui ok, mutta okserilla jalat heilahtivat aluksi vähän taakse, suoristauduin ennen aikojani eivätkä kädet myödänneet kovin aktiivisesti. Opettaja kehotti ajattelemaan uudelleen kantapäitä alas ja varomaan, etten jää pystyn jälkeen liian etukenoon. Okserilla opettaja kehotti ajattelemaan kättä kuitenkin vähän eteenpäin, vaikka passiivisempi myötäykseni oli ollut ihan riittävä tälle estekorkeudelle. Sain tehtyä korjauksia uusintayrityksillä kivasti, joten rohkenin toivoa esteitä 80 senttiin, ja opettaja nostikin ne. Pääsin tulemaan sarjan vielä kasikymppisenä, ja hypyt menivät aika mukavasti, kun muistin miettiä opettajalta saamani ohjeet. Opettaja nosti vielä kolmosesteen kasikympiksi, sillä halusi nähdä, miten ylävartaloni toimii yksittäisellä esteellä. Kun sain Silvanon hyvään, hallittuun laukkaan, ylittyi pysty kivan helposti.
Tunti päättyikin siihen ja itselle jäi olo, että ehdittiin hypätä tosi paljon. Kysäisin opettajalta vielä tiiviisti palautteen. Hän sanoi perusratsastuksen olevan kunnossa, laukat vaihtuivat hyvin ja mietin reittejä esteillä. Parannettavaa olisi kantapäiden pitämisessä alhaalla, jotta kaarteet eivät vie tasapainoa. Lisäksi saisin huolehtia siitä, etten jäisi hypyn jälkeen turhaan etukenoon. Silvanosta jäi vähän ristiriitainen fiilis. Ärsytti vietävästi ne hetket, kun ruuna lähti kipittämään kuuntelematta minua ja kun se kaiken huipuksi onnistui kiskomaan minut turhan monesti etukenoon. Toisaalta Silvano meni kaikesta mukisematta yli, kun olin itse menossa myös. Ne parit esteen ohi livahtamiset olivat omia mokia, kun en ollut yhtään ajantasalla. Silvano ei myöskään mutkitellut tai antanut ymmärtää, että voisi valita kieltämisen hyppäämisen sijaan. Hetkittäin sain Silvanoa hyvään laukkaan, joka eteni minun hallinnassa ja ymmärsin siitä, miksi ratsu on yksi tallin suosikeista. Itsevarmuus nousi taas hitusen, kun pääsin mukavasti muutamia kertoja sen maagisen 80 sentin yli. Vielä kun saisin vietyä tätä kasvavaa itsevarmuutta myös oman tallin estevalmennuksiin sen häseltämisen tilalle.
