Tehtävät ok, mutta aktiivisuus hukassa

Perjantain tunnille olin saanut jälleen Hilanterin. Mietiskelin ennen tuntia, että missähän vaiheessa hyvän mielen putkeni tämän ruunan kanssa katkeaa. Sain sitten ilmeisesti psyykattua itseni epäonnistumaan, kun tunnin jälkeen ei ollut niin hyvä fiilis kuin aikaisemmin.

Alkuverryttelyssä testasimme taas jalkojemme paikkaa jäämällä ravissa aina kahden askeleen verran ylös. Muutamia horjahduksia lukuun ottamassa jalkani olivat hyvin paikallaan ja ylös jääminen oli helppoa. Opettaja ohjeisti, että saman hyvän asennon tulisi säilyä myös silloin, kun keventää normaalisti. Arvelen kuitenkin, että tavallisesti keventäessäni jalkani liikahtavat eteenpäin ja olen muutenkin ylävartalostani enemmän taaempana. Pitäisi yrittää keskittyä ajatuksen kanssa joskus säilyttämään tuo tukeva asento myös koko ajan keventäen. Ravin lisäksi opettaja syynäsi kevyttä istuntaamme laukassa. Tässä ei oikeastaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin Hilanterin pitäminen edes suunnilleen rullaavassa laukassa. Oma istuntani kun pysyi aika kivasti paketissa ja muistin jopa kantaa kädet.

Tunnin teemaksi muodostui hevosen pitäminen suorassa. Kuviona oli pyöräyttää kulmiin voltit ja ratsastaa peilipäädystä ovipäätyyn keskihalkaisijaa myöten pitäen hevonen suorassa. Ensin tehtävää tultiin muutamat kerrat käynnissä. Hilanteri meni keskihalkaisijalla helposti suorana, mutta moottori pahemman kerran sammuneena. Volteilla meno oli melkoista kinastelua, kun yritin asettaa ja Hilanteri tarjosi omaa venkoiluaan. Pinnani taisi kärähtää muutamia kertoja ja odotin, milloin myös Hilanteri lyö hanskat tiskiin. Ihme kyllä se kesti kiukkuiluni eikä suuremmin lähtenyt leikkiin mukaan. Ravissa ei ollut uusia ongelmia, vaan etenimme edelleen kohtuullisen suorana, mutta laiskasti. Volteilla meno hyytyi entisestään enkä saanut Hilanteria liikkumaan.

Laukassa kuvioon lisättiin siirtyminen keskihalkaisijan loppupuolella raviin ja siitä käyntiin, jonka jälkeen käännyttiin valitsemaan suuntaan hyvässä järjestyksessä. Hilanteri päksytti tämänkin tehtävän kivasti eikä siirtymien teko alaspäin tuottanut ongelmia. Sinällään olin tehtävään tyytyväinen, sillä Hilanteri osaa kyllä mennä melkoisella mutkalla halutessaan. Suoruushetkien ilot kuitenkin jäivät pahemman kerran hevosen liikkumattomuuden tuoman harmituksen jalkoihin. Meno tuntui valtaosan tunnista siltä, että hiippailimme liian lähellä hyytymisen rajaa. En sitten osannut varmaan rentoutua hetkeksikään, kun sähelsin selässä koettaen saada Hilanteria liikkumaan. Tästä toki voidaan päätellä hienosti se, ettei hevonen kyennyt alkaa liikkua eteenpäin, kun kuski oli pingottuneena koko ajan ja lisäksi aina vaatimassa jotain.

Tunnin päätteeksi pääsimme vielä hyppelemään maahan kaivettuja miniristikoita. Ensimmäisenä tulimme esteitä 4 ja 5 oikeasta kierroksesta. Tavoitteena oli saada hevonen jatkamaan toisen esteen jälkeen vielä suoraan. Ensimmäisellä kierroksella päästin Hilanterin hitusen liian aikaisin kääntymään, mutta petrasin jo toisella kierroksella. Väli meni helposti neljällä askeleella, ja Hilanteri liikkui nyt jo vähän paremmin, sillä tallin sivujen mukaan se tykkää hyppäämisestä.

Toisena tehtävänä tulimme esteet 1-3 aloittaen vasemmasta kierroksesta. Intoilin tosin liikaa ja lähdin matkaan ennen kuin olin kuullut myös kolmosesteen kuuluvan reitille. Niinpä ratsastin vain esteet 1-2, jotka kaikeksi onneksi menivät kivasti. Joskus voisi kuitenkin malttaa kuunnella ohjeet loppuun.

Lopuksi hyppäsimme vielä koko radan. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa. Ykkönen ylittyi ok, ja Hilanteri pysyi kivan suorana. Kakkoselle lähdin suuntaamaan ihan hyvin, mutta päästin Hilanterin vähän valumaan vasemmalle, jolloin tuloksena oli vähän muotopuoli ympyrä. Kolmoselle reitti oli taas kunnossa ja hyvin liioitellulla johtamisella sain Hilanterin vaihtamaan siinä laukan. Nelonen ja viitonen ylittyivät ongelmitta ja ihme kyllä sain kuutoselle ratsastettua paremman ja enemmän ympyrää muistuttaneen kuvion kuin uskalsin veikata. Kokonaisuudessaan rata meni siis aika vaivatta, kun Hilanteri hommasta innostuneena liikkui jo melkein itse. Lienee sanomatta selvää, että olin tyytyväinen esteellä onnistuneeseen laukanvaihtoon, sillä kyseessä oli minulle hankalampi suunta.

Tunnin jälkeen oli vähän hassu olo, kun tehtävät olivat itsessään menneet ihan hyvin, mutta se ei tuntunut riittävän. Volteilla toki olisi ollut paljon petrattavaa, mutta suoruustehtävien onnistumisen olisi pitänyt ilahduttaa. Jotenkin tunti kuitenkin tuntui hankalalta, kun meno oli melkoista säätämistä. En saanut Hilanteria pyöristymään tunnin aikana muutama hetkeää enempää, mikä ei tietenkään yllätä, kun hevosen takaosa oli tahmaisuuden rajamailla. Itsellä taisi tosiaan jäädä pahemman kerran häseltäminen päälle, kun jälkikäteen ajateltuna taisin koko ajan olla vaatimassa, kinumassa ja anelemassa Hilanterilta jotain. Olisi pitänyt ottaa välissä pieniä aikalisiä, joiden avulla meno olisi voinut parantua hitusen. Tällä hetkellä en vain näemmä osaa pyytää, rentoutua ja pyytää sitten tarvittaessa uudelleen, vaan koheltaminen jää päälle. Ensi kerralla onkin muistettavana myös rentoutua välissä, oli meno millaista hyvänsä.