Perjantain tunnille suunnatessani haaveilin ratsukseni tallin uutta tulokasta eli Lenniä ja vanhoista tutuista Mantaa tai Jussia. Enteilin kuitenkin, että kaikista todennäköisimmin löytäisin itseni Hilanterin kyydistä. Enteilyni sattui oikeaan, mutta viime kerran onnistumiset olivat niin tuoreessa muistissa, että kipusin Hilanterin kyytiin pääosin luottavaisin mielin. Opettaja tuumasi yrittäneensä keksiä hevoselle toista ratsastajaa, mutta oli sitten kuitenkin päätynyt pistämään sen minulle. En kyllä pahastunut vieläkään, päinvastoin. Tunnin aiheina olivat askeleen lyhentäminen aktiivisuus säilyttäen ja sitä kautta hevosen pyöristäminen, siirtymät sekä kolmikaarinen kiemuraura laukaten.
Askeleen lyhentämistä tehtiin opettajan ohjeiden mukaan korostetuilla puolipidätteillä. Halutessaan sai ajatella kokoamista, mutta koko sana saa aivoni niin mutkalle, että keskityin mieluummin puolipidätteisiin. Niiden aikana piti huolehtia siitä, että vaikka siirryttiin lyhyempään askeleeseen, säilyi tahti silti aktiivisena. Hilanteri otti puolipidätteet hyvin vastaan sekä käynnissä että ravissa. Yritin olla nopea pyytämään pohkeilla takapäätä aktiivisemmaksi, mutta taisin jäädä välillä turhan hitaaksi. Sen lyhenemisen sijaan esitimme alussa oikeastaan enemmänkin vain hidasteluja. Lisäksi tavalliseen käyntiin tai raviin palaaminen vaati myös alussa nohittelua.
Hiljalleen sain pohkeitani toimimaan ja välillä muistutin hevosen takapäätä raipan avulla. Pidätteet menivät edelleen hyvin läpi, jolloin hetkittäin Hilanteri pyöristyi ja säilytti aktiivisuuden lyhyemmässäkin askeleessa kohtalaisesti. Ravissa tuli muutamia lupaavia pätkiä lyhyemmästä, mutta silti tarmokkaasta askelluksesta, mutta välillä jarruttelin liikaa, jolloin hevonen siirtyi käyntiin. Oli kuitenkin todella kiva huomata, että Hilanteri oli helpompi ratsastaa vähän pyöreämmäksi tällä kertaa jopa ravissa. Opettajalta tuli kehu siitä, että Hilanteri meni hyvin vieterimäisesti lyhyeen askeleeseen ja siitä takaisin normaaliin menoon. Oma tuntuma tosin oli hukassa, sillä kehut tuntuivat vähän aiheettomilta. Toisaalta aina pitäisi ottaa huomioon ratsastettavan hevosen rajat siinä, kuinka näyttäviä lyhennyksiä tai pidennyksiä se oikeasti voi tehdä. Minä taisin haaveilla joistain vaativan tason kouluratsun liikkeistä, kun Hilanteri taas opettajan silmiin esitti aivan hyviä suorituksia vanhemman suomenhevosruunan mittapuulla. Jälleen olisi syytä oppia tuntemaan omalla istunnalla, milloin hevonen työskentelee kunnolla ja osata olla iloinen, kun homma sujuu.
Siirtymiä tehtiin puolestaan askeleen lyhennysten kautta käynnistä raviin ja takaisin. Hevonen piti valmistella aina lyhyeen ja tarmokkaaseen askellukseen ennen siirtymiä, jotta ne menisivät sujuvasti ja ennen kaikkea vaivatta. Tässä tehtävässä huomasi, ettei hevosen takapää ollut käynnistynyt ihan kunnolla. Siirtymät ravista käyntiin sujuivat ihan hyvin, mutta takaisin raviin siirtyminen ei ollut kauhean aktiivista. Keskityin ilmeisesti liikaa taas miettimään hevosen päätä, jolloin ähräsin kaulaa pyöreäksi unohtaen takapään. Raipan napsautuksilla avustettuna sain Hilanteria vähän hereille, joten saimme parit kohtuulliset siirtymät ylöspäin. Olisin kuitenkin halunnut vielä säätää tätä tehtävää, mutta opettajalle niin meidän kuin muiden meno kelpasi ja siirryimme kolmikaarisen kiemurauran pariin.
Tunnin viimeiseen varsinaiseen tehtävään lähdettiin vasemmassa kierroksessa pyöräyttämällä ensin pääty-ympyrä ja jatkamalla siitä kolmikaarinen kiemuraura koko ajan vasemmassa laukassa pysyen. Kuvioon mahtui siis pieni pätkä vastalaukkaa. Opettaja ohjeisti hakemaan hevosta jo pääty-ympyrän aikana vähän vasta-asetukseen ja vastalaukan aikana pitämään pohjeavut vasemman laukan mukaisesti varmuuden vuoksi. Ensimmäisellä kierroksella pääsin vastalaukkakaarteen vielä ihan hyvin, mutta sitten hetkeä ennen myötälaukkaan palaamista Hilanteri ehti pudottaa raville. En ollut pitänyt pohkeita niin hyvin tuntumalla ja päästin hevosen vielä vähän kaatumaan oikealle, jolloin laukka katosi. Toisella kierroksella pidin pohkeet paremmin tuntumalla ja tsemppasin Hilanteria vielä äänellä. Nyt pääsimme kiemurauran kokonaan vasemmassa laukassa ja vieläpä kohtuullisen kivasti.
Oikeaan kierrokseen homma lähti todella kivasti. Vastalaukan kaarre meni todella tasaisesti, ja se tuntui opettajan toiveiden mukaisesti yhtä helpolta kuin myötälaukka. Opettaja selittikin, että hevonen menee vastalaukkaa tasapainoisesti silloin, kun se ei korvaa sen puutetta kiihdyttelemällä ja kun meno tuntuu yhtä tasaiselta kuin myötälaukassa. Aloin sitten juhlia onnistumista kesken kaiken, jolloin Hilanteri huomasi kuskin keskittymiskyvyn herpaantuneen ja pudotti raville. Ärsytti vietävästi, että menin itse sössimään hyvin alkaneen tehtävän juhlimalla onnistumista jo puolivälissä tehtävää. Keskittymiskyky, onko se jotain syötävää? Valaistuttuani siitä, ettei keskittymiskykyä voi syödä, otimme toisen yrityksen oikeaan kierrokseen. Nyt pysyin hereillä ja ratsastin keskittyen koko kolmikaarisen kiemurauran. Tuloksena Hilanteri laukkasi tehtävän vaivattomasti oikeassa laukassa ja maltoin odottaa tehtävän loppumiseen saakka ennen kuin kehuin hevosta ja hihkuin onnistumista.
Tunnin loppuun ravailimme vielä hevosia eteen alas venyttäen. Hilanteri venytti ihan mukavasti, mutta yritti aina välissä palata vähän kipittämään pää ylhäällä. Se kuitenkin palasi taas venyttämään pienillä puolipidätteillä, joten tunnin opit alkoivat olla hyvin muistissa tässä kohtaa. Tunnin treeni oli taas kumman mieleinen ja jälleen kerran olin Hilanteriin todella tyytyväinen. Joko minä olen pääsemässä hyvää vauhtia Hilanterin kanssa samalle aaltopituudelle tai sitten se kuuntelee opettajan ohjeet ja tottelee niitä ihan itsenäisesti. Uskallan ehkä vähän silti väittää, että olen piirun verran jäljillä siitä, miten Hilanteria pitää ratsastaa. Avainsanat ovat rentous ja riittävä vaatiminen. Jos jään jumittamaan ja säheltämään selkään, kopioi Hilanteri käytöksen samantien. Jos taas muistan vaatia ja rentoutua pyynnön mennessä läpi, näyttäisi tämä hevonen toimivan varsin hyvin. Ei voi muuta todeta kuin että lisää tällaista tämän hevosen kanssa, kiitos!
