torstai 1. maaliskuuta 2012

Hevoslaukka löytyi, joten toivoa on

Tänä torstaina menin estevalmennukseen tavallista innokkaampana. Hyvää mieltä lisäsi se, että opettaja rakennutti meillä radan, joka sisälsi kolme estettä kolmikaarisen kiemurauran kaltaisesti, ei siis kuviota tarkasti noudattaen. Olenkin jo pidemmän tovin mielessäni haaveillut moisen hyppäämistä ja nyt sekin toteutui. Epper oli myös hitusen aktiivisempi tällä kertaa. Se tosin ei johtunut osaavasta kuskista, vaan maneesin katolta pudonneita lumia säpsähdelleistä heppakavereista.

Pidemmittä alkukirjoituksitta siirrynkin jo rataan, jota treenattiin osissa ennen kokonaisena menemistä. Radalle lähdimme vasemmassa kierroksessa ylittäen ensimmäisen kolmikaarisen kiemurauran esteen. Yritin saada Epperiä liikkeelle alusta alkaen, mutta este tuli kuitenkin liian äkkiä ja kömmimme jotenkin sen yli. Tämän jälkeen sain Epperiä vähän paremmin hereille ennen kakkosestettä, jolloin laukka vaihtui näpsäkästi. Kolmoselle tultaessa annoin Epperin vähän rauhoittaa menoa, sillä opettaja oli pyytänyt ratsastamaan linjan 4-5 lyhyemmässä laukassa. Meille tämä tarkoitti kuutta askelta. Olin kuitenkin nukuksissa enkä saanut lyhennettyä Epperiä kunnolla, sillä se pyyhkäisi linjan kuitenkin vain viidellä askeleella. Positiivista oli se, ettei ratsua tarvinnut herätellä linjan jälkeen, vaan siitä saattoi jatkaa helposti kuutoselle. Laukka vaihtui jälleen näpsäkästi ja seiska ylittyi ok. Sen jälkeen suunnattiin vielä toisen kerran linjalle ja nyt opettaja halusi yhden laukan vähemmän. Oman virheeni takia tiesin, että meidän pitäisi päästä väli neljällä askeleella, jota en ollut tunnin aiemmissa harjoituksissa onnistunut tekemään, vaan viisi askelta oli ollut meille se reippaampi laukka. Onneksi seiskalta oli pitkä pätkä kaasuttelumatkaa, jolloin onnistuin viimein kaivamaan Epperistä hevoslaukan sen ainaisen ponilaukan sijaan. Niinpä hurautimme linjan 8-9 vaivatta neljällä askeleella, ja olin todella tyytyväinen. Miinuksena radan loppuun tosin tuli se, että Epper laskeutui ysin jälkeen ristilaukassa enkä saanut sitä lennosta vaihdettua, vaan takapää tuli myötälaukkaan ravimökellyksen kautta. Yritin kyllä ahkerasti komentaa hevosta vaihtamaan lennosta takapäänkin, mutta tällä kertaa viesti ei mennyt perille.

Opettaja oli rataan tyytyväinen ja niin olin minäkin, ainakin suurimmaksi osaksi. Tunnin aikana pohkeeni olivat ehtineet löytää taas oman heilahdusvaihteen, mikä vähän ärsytti joissain hypyissä. Hetkittäin tajusin ennen hyppyä pitää pohkeet kevyellä tuntumalla, jolloin ne eivät lähteneet omille teilleen. Tälle tunnille ei muistini mukaan sattunut yhtään ratsun kanssa eri aikaan tehtyä hyppyä, mistä annoin meille toki plussaa. Käsi-katsepaketti toimi myös ja tällä kertaa olin erityisen tyytyväinen johtamiseeni. Sain tehtyä enemmän sivulle eteen meneviä johtamisia sen sijaan, että olisin nykinyt ohjasta taakse. Johtamiseni olivat varmasti aika liioiteltuja, mutta toisaalta ilmeisesti niiden seurauksena Epper vaihtoikin nätisti hypyssä pyydetyn laukan. Toisaalta asiaa saattoi auttaa myös oma katseeni, joka oli pitkästä aikaa hyvin menossa jo seuraavalle esteelle pelkän eteenpäin tuijottamisen sijasta.

Tunnin aiemmissa harjoituksissa sain opettajalta vähän noottia siitä, ettei hevosen hoputtaminen viime hetkessä ennen hyppyä aina auta, vaan toivottu eteneminen on löydettävä ajoissa. Sorruin nimittäin muutamia kertoja reagoimaan vasta juuri ennen hyppyä, mikä varmasti enemmän sekoitti hevosta kuin auttoi sitä. Rohkaisuavun muuten etenevän, mutta epäröivän hevosen kanssa tuossa vaiheessa ymmärrän, mutta meidän menomme ei enää siinä vaiheessa ollut etenemistä nähnytkään. Oli kiva saada sapiskaa tuosta, sillä muuten saattaisin sortua käyttämään sitä liian usein. Ehdin myös hihkua opettajalle, että kyllä minulla ja Epperillä on vielä toivoa, kun onnistuin nyt kuitenkin yhden suoran linjan ajaksi kaivamaan siitä esiin sen oikean hevoslaukan. Nyt vain pitää alkaa löytää sitä aina vähän enemmän kerta kerralta ja ehkä pääsemme vielä starttaamaan kokonaisen esteradan hyvällä laukalla.

Meitä oli tunnilla ilahduttavasti vain kolme, mutta kehnon heppatilanteen takia jouduimme lopettamaan hyppelyt vähän aiemmin ratsuja säästääksemme. Loppuun teimme sitten kouluvääntöä reilun vartin verran. Aiheena oli hevosen askeleen lyhentäminen ja sitä kautta pyöristäminen. Opettaja käski ajatella omia käsiä ohjien kanssa sivuohjamaisina eli ettei niillä vaikutettaisi kummemmin, vaan pyrittäisiin pitämään sama tuntuma koko ajan. Tällä tavoitteena oli se, että hevonen uskaltaisi pyöristyä tasaiseen ohjastuntumaan sen sijaan, että ratsastaja koko ajan näpertää ohjilla jotain. Aluksi Epper vastusteli ohjastuntumaani, mutta hiljalleen pohkeilla pyytäessäni ja ohjia mahdollisimman sinnikkäästi tasaisena pitämällä se alkoi pyöristyä. Takapää uhkasi sammua noina hetkinä, mutta onneksi pohkeeni olivat hereillä. Niinpä saimme sekä käynnissä että ravissa varsin mukavan pyöreää menoa, jossa Epper rentoutui tuntumalle ja oli kevyt ratsastettava. Kieltämättä olisi houkutellut jäädä vääntämään ratsulla koulua vielä tunnin verran, sillä sen verran hyvältä se tuntui.

Eilen tallilta kuului valitettavasti myös surullisia uutisia. Kaapo siirtyi vihreimmille laitumille, sillä sinnikäs jännevaiva vei voiton. Eläinlääkärin ennuste käyttökuntoon paranemiselle oli erittäin huono, joten ruuna päästettiin kivuista pois. Sääli, sillä Kaapolla oli ikää vasta kahdeksan vuotta ja reippautta vaikka muille jakaa. Pitää toivoa, että tallilla päästäisiin nyt hyvä tovi ilman samanlaisia uutisia.