Edes räntäsateinen maanantai ei saanut pysymään poissa ratsastamasta. Suuntasin kaverin kanssa tallin opettajan luo kahden ratsukon tunnille. Olin toivonut saavani kokeilla tallilla asustelevaa yksäritamma Wanda II:sta. Kyseessä on 13-vuotias kenttää kisannut ratsu, joka on herkkä ja reipas tapaus. Lukekaapas muuten Noran blogista, miten hänellä meni tunti saman tamman kanssa.
Alkukäynnistä lähtien Wanda onnistui ihastuttamaan minut aktiivisuudellaan. Käynti rullasi ponnekkaasti ja vaivatta, ehdottipa tamma monta kertaa myös, että josko mentäisiin jo ravia. Sain toppuutella sen menohaluja, mutta pakko myöntää, että oli kivaa olla vapaaehtoisesti liikkuvan hevosen selässä. Opettaja ohjeisti odotuttamaan tamman kiirehtivää etupäätä, jotta takapää pääsee kunnolla mukaan. Puolipidätteillä Wanda rauhoittuikin hetkittäin kivasti ja pyöristyi. Tosin se ehdotteli helposti taas lisävauhtia ilmeisesti liian tylsään tepasteluun. Pyörittelin ympyröitä ja voltteja hakien asetuksia, jotka jäivät vähän huteriksi. Olin turhan arka pohkeen kanssa, sillä tamma halusi tulkita kaikki sen käytöt vauhdin lisäämiseksi. Ravissa tamma jatkoi edelleen aktiivista etenemistä, ja jälleen pääsin muistuttamaan, että rauhallisemminkin voi mennä. Tässä vaiheessa on hyvä sanoa, että olisin voinut ottaa pidätteet paremmin läpi. Nyt noidankehänä oli liian reipas ravi, puolittainen pidäte, muutama rauhallinen raviaskel ja koko homma uudelleen alusta. Ajatuksella tehdyt pidätteet tamma olisi saattanut hyväksyä ja malttaa alkaa kuunnella kuskia.
Ensimmäisenä tehtävänä oli omaltakin tunnilta tuttu sulkutaivutuskuvio. Kulmaan pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen pitkää sivua mentiin sulkutaivutuksessa noin kolmannes. Sen jälkeen sai halutessaan ravata, mutta innokkaan tamman kanssa päädyin menemään käynnissä, etten vauhdilla pilaisi seuraavaa sulkutaivutusta. Oikeaan kierrokseen tehtävä meni mukavan helposti. Kaikista hienointa oli se, ettei tamman tahti muuttunut sulunkaan aikana, vaan se eteni yhtä näpsäkästi. Hyvien askelten saamiseksi jouduin tosin vähän hidastuttamaan menoa, ettei tamma vain harppoisi tehtävän ohi. Vasemmassa kierroksessa tehtävä vaikeutui, kun se oli hevoselle jäykempi puoli. Takaosa tuntui jämähtäneen tiukasti etuosan taakse ja sen siirtäminen oli hankalaa. Jos sainkin sitä vähän sisemmäs, vipsautti tamma vikkelästi joko etupäänsä sen kanssa samalle uralle tai sitten palautti takaosansa pikaisesti uralle. Jarrutelin menoa sitten sen verran, että ehdin korjata tamman etu- ja takaosan liikahduksia, jolloin sain muutaman hyvän askeleen. Tasaista meno ei ollut, mutta olin itse kohtalaisen tyytyväinen noihin muutamaankin suunnilleen oikein menneeseen hetkeen.
Tämän jälkeen pääsimme laukkaakin sisältäneeseen tehtävään. Kuviona oli loiva kolmikaarinen kiemuraura, jota tultiin ensin käynnissä ja ravissa. Käynnissä tehtävä meni kivasti, ja asetus oikealle alkoi löytyä mukavasti. Vasemmalle sen sijaan oli vielä takkuista, kun sitä yrittäessäni unohdin huolehtia ulkopuolesta, jonka kautta hevonen yritti valua ulos. Ulkopohkeeni oli siis jäänyt unohduksiin. Ravissa Wandalla oli taas vähän hoppu, jolloin pääsin tekemään puolipidätteitä urakalla. Otin Noran vinkistä vaarin ja menin harjoitusravia. Hetkittäin se tepsi, ja ratsu malttoi taas ravata rauhallisemmin. Sitten oma istunta levisi, jolloin tamma pääsi taas vauhtiin.
Laukka lisättiin kuvioon siten, että toinen pitkä sivu mentiin normaalisti suoraan myötälaukassa ja puolestaan loivan kiemurauran keskellä nostettiin kierrokseen nähden vastalaukka. Wanda innostui ensimmäisestä laukannostoavusta ja hurautti reippaasti sivun väärässä laukassa. Tuli vähän yllätyksenä, kun luulin valmistelleeni noston oikein. Opettaja kertoikin, että tamma saattaa nostella vääriä laukkoja, mikäli ei kuuntele kuskia. Hups, taisin keskittyä siis ohjaamaan itseäni ja unohtaa allani odottavan ratsun. Ensimmäisen laukkapätkän jälkeen tamma unohti olevansa koulutunnilla ja luuli siirtyneensä tanssitunnille. Sen jälkeen käynti oli sille melkoisen vieras askellaji, ja se tarjosikin mieluummin paikallaan tanssahtelevaa miniravia tai nosteli oman mielensä mukaan laukkoja. En osannut pahastua ratsulle, sillä ilkeyttään se ei moista menoa tarjonnut, vaan silkasta liikkumisen ilosta. Niinpä monet laukkalähdöt olivat tamman päätöksiä, ja saatoin vain kaiken keskittymiskyvyn kadottaneena hihitellä selässä. Mukavaa oli se, että tamma nosti laukat melkoisen pyöreänä ja jäi laukkaamaan reippaasti, mutta rennosti. Tehtävän ratsastaminen menikin sitten häseltämiseksi, kun Wanda ei enää juuri malttanut kuunnella minua. Nollasin tilannetta yrittämällä kävellä rauhassa, mutta siitäkin piti keskustella melkoisesti. Kun sain hevosta yhtään kuulolle, palasin kuviolle. Tovin työskentelyn jälkeen saimme sekä myötälaukat pitkille sivuille että toivotut vastalaukat tehtävälle. Meno ei ollut kovin tasaista saati hallittua, mutta hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta.
Tunti hujahti vauhdilla ohi, ja päällimmäinen tunne oli kuitenkin ihan hyvä. Kieltämättä jarrut olivat hukassa ajoittain, ja oman istunnan epätasaisuus varmasti villitsi tammaa kiihdyttelemään. Silti oli kiva kerrankin päästä enemmänkin jarruttelemaan kuin patistelemaan ratsua liikkeelle. Wanda olisi varmasti oiva ratsu oman istunnan rentouttamiseen ja hallitsemiseen. Oli hauskaa tuntea noina pieninä tanssihetkinä se, kuinka hienosti hevosen takaosa oli toiminnassa ja kuinka paljon ytyä siellä olisi ollut hyödynnettävissä. Ehkäpä pääsen vielä toistekin tämän ratsun kyytiin.
