Torstain estevalmennuksessa oli mukavasti jälleen vain kolmea ratsukkoa.
Norakin oli mukana vierailevana tähtenä, joten hänen kokemuksiaan Peran kanssa voi lukea hänen blogistaan. Itse menin tuttuun tapaan
Epperillä. Alkukäynnissä yritin ottaa Epperillä paljon menneen kaverin vinkistä hyödyn irti eli tein kulmiin etuosakäännöksiä tavoitteena saada Epperin takapää hereille. Etuosakäännökset sujuivat aika kivasti, mutta en huomannut sen tuottavan takapäähän kummempaa virtaa. Taisinkin siis keskittyä vain siirtämään takapäätä sen sijaan, että olisin siirtänyt ja pitänyt sen aktiivisena. Ravissa Epper liikkui hetkittäin turhan rauhallisesti, mutta toimi välillä kivasti, kun tein temponvaihteluita. Kunnolla ja ilman hoputustani etenevä ravi jäi kuitenkin jälleen löytämättä.
Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli laukanvaihdot sileällä. Kuviona oli laukata ensin sopivasti pääty-ympyrällä hevosta hereille ja sitten vaihtaa suuntaa lävistäjän avulla laukka vaihtaen uraa lähestyttäessä. Uumoilin hieman vaikeuksia, sillä vaikka Epper vaihtaa sujuvasti, tarvitsee se sitä varten rehellisesti rullaavan laukan. Minulla tämä saattaa olla hukassa koko tunninkin, joten heti alkuun sellaisen saaminen epäilytti valtavasti. Lähdimme kuvioon oikeassa laukassa, jossa pyöräytin pari pääty-ympyrää. Kun Epper mielestäni laukkasi riittävästi, suuntasin lävistäjälle ja uran lähestyessä pyysin vaihtoa. Mitään ei tapahtunut, joten uralle päädyimme vastalaukassa. Opettaja hoksautti ottamaan lävistäjän lyhyempänä, jotta lähestyvä seinä auttaa vaihdossa. Samalla tuli noottia siitä, että se kunnon laukka tarvitaan, jos vaihtoja halutaan saada aikaan. Otin vinkeistä opikseni, ja taisimme muutaman töpeksinnän jälkeen vaihto vasemmasta laukasta oikeaan alkoi sujua. Sen sijaan vaihto oikeasta vasempaan tökki. Pari kertaa Epper tarjosi ristilaukkaa, vaikka kuinka sinnikkäästi yritin komentaa myös takapään vaihtamaan. Lopulta aherrus palkittiin, ja saimme puhtaan vaihdon myös vaikeampaan suuntaan. Ei kyllä ollut helppoa, mutta palkitsevaa kuitenkin, kun homma alkoi onnistua.
Tällä kertaa ehdimme hypätä kokonaisen radan kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella ykköseste ylittyi ihan ok, mutta vauhdissa oli jo tässä vaiheessa parantamisen varaa. Kakkossarjalle tuli hyytyminen, vaikka yritin nohittaa Epperiä eteenpäin. Rämmimme sen kolmella askeleella, vaikka kahdella olisi pitänyt päästä. Kolmosen ja nelosen väli mentiin viidellä, sillä en ehtinyt kaasutella Epperiä neljän askeleen laukkaan. Viitosella sain puolestaan vain etupään vaihtamaan, joten kuutonen ylitettiin ristilaukassa. Ei kauhean hyvä suoritus etenkään, kun välillä tunsin omien pohkeiden heilahtavan hypyissä taakse. Vauhdin puute harmitti myös, vaikka meno ei kuitenkaan ollut ihan tahmeimmasta päästä. Toisella kierroksella kakkossarja oli vieläkin haasteellinen, mutta tällä kertaa Epper venytti itsensä kahteen askeleeseen, johon en itse uskonut ja jäin sen seurauksena hypystä. Kolmos-nelosväli meni taas viidellä, mutta sentään sain viitosella laukan vaihtumaan, jolloin kuutonenkin ylittyi paremmin. Opettaja kuitenkin pisti meidän vielä uusimaan kakkossarjan tavoitteena kerralla sujuva laukka ilman räpellystä. Yksittäisenä tehtävänä mentynä sain korjattua virheeni, ja sarjaväli kahdella askeleella sujui vaivatta. Pitäisi yrittää muistaa radallakin, että se koostuu yksittäisistä tehtävistä ja koettaa keskittyä ratsastamaan ne hyvin.
Tunnin hyppelyt lopetettiin sen verran ajoissa, että ehdimme vielä itsenäisesti työstää hevosia ravissa. Keskityin hakemaan Epperiä pyöreämmäksi, mutta silti takapään aktiivisuuden säilyttäen. Ihan viime kerran suoritukseen en yltänyt, mutta hiljalleen Epper pehmeni ja alkoi liikkua vähän rennommin. Takapäätä sai kuitenkin vahtia melkoisesti, sillä ratsu yritti huijata niskaa tuijottelevaa kuskia pyöristymällä edestä ja sammumalla takaa. Tunnin loppukäynnit käytiin poikkeuksellisesti maastossa, mikä oli ihan kivaa. Tosin käyttäisin kyllä kaikista mieluisten estevalmennuksen ajan hyppäämiseen, jos se vain olisi mahdollista. Hevosten kannalta oli kuitenkin hyvä ottaa vähän kevyempi kerta ja käydä tuijottelemassa maisemia maneesin seinien sijaan.
