Vakionopeudensäädin haussa

Torstaina oli jälleen luvassa estevalmennus kuinkas muuten kuin Epperin kanssa. Alkuverryttelyssä tein ominpäin siirtymiä sekä temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Epper toimi aika kivasti ja siirtymät käynnistä raviinkin sujuivat aika mukavasti. Pysähdykset tosin onnistuivat helpoiten, sillä ratsu kuunteli näpsäkästi istuntaa ja pysähtyi liki vaivatta.

Laukassa ehdimme pyöräytellä muutaman pääty-ympyrän ennen kuin aloimme verkata pienillä ristikoilla kääntämistä (ratapiirroksen esteet 2 ja 7 molemmista suunnista). Aluksi Epper oli vähän löysä, jolloin väli ei mennyt sujuvasti kolmella askeleella. Kun sain hevosen taas vähän hereille, menivät ristikot molempiin suuntiin tosi kivasti. Molemmat tiesivät, minne ollaan menossa, kolme askelta passasi näpsäkästi ja muutenkin oli helppoa menoa.

Seuraavaksi tulimme vasemmasta kierroksesta esteiden 3 ja 4 linjaa. Väli taisi olla noin 20 metriä, ja meillä siihen mahtui askelia kuusi. Nelosen jälkeen piti muistaa jatkaa rauhassa suoraan ovipäätyä kohti. Ensimmäisellä kierroksella Epper tosin päätti, että katsomossa ollut ihminen on hirviö ja kurvasi ominpäin karkuin. Muilla kerroilla sain mentyä viimeisen hypyn jälkeen onneksi paremmin suoraan. Linja sujui myös aika vaivatta, kun muistin hoputtaa Epperin ajoissa ennen ensimmäistä estettä vauhtiin. Olin kauhean ylpeä itsestä, kun tämän tunnin aikana tajusin monta kertaa pyytää hevosta ajoissa ja rauhoittua sitten itse riittävän aikaisin ennen estettä. Muutamia kertoja Epper tosin kaipasi rohkaisua esteiden välissä tai juuri ennen hyppyä, mutta mielestäni tein noina hetkinä oikein kannustaessani sen sijaan, että olisin vain häirinnyt hevosta.

Ennen rataa ehdimme hypätä vielä vasemmassa kierroksessa esteitä 1 ja 2, joista ensimmäinen oli kavalettipalojen varassa ollut mustavalkoinen portti. Ensimmäisellä kerralla Epper vähän mietti porttia ja hidasti, mutta meni siitä kuitenkin kiltisti yli. Toisella kierroksella rohkaisin sitä vähän enemmän, jolloin päästiin hitusen sujuvammin siitäkin yli. Toiselle esteelle matkaa oli vähän reilummasti, jolloin unohduin matkustamaan, ja meno vähän hyytyi. Tarvitsisin vakionopeudensäätimen, jonka voisin virittää aina tehtävään sopivaan tahtiin. Tällä hetkellä taidamme esittää yhden tehtävän aikana aika montaa eri laukkatahtia, mikä sujuvuuden kannalta ei ole hyvä. Minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että saan kerralla hevosen hyvään laukkaan ja voin sen vain antaa mennä sen sijaan, että nohitan hevosta turhan monta kertaa yhden suorituksen aikana.

Loppuun hypätystä radasta suoriuduimme Epperin kanssa hyvin kolmosesteelle saakka. Sen yli päästyä vauhti hidastui, jolloin neloselle tuli töksähtävä hyppy. Tuloksena yritin hukata oikeaa jalustinta, jolloin unohdin ratsastaa keskittyessäni kaivelemaan sitä paremmin jalalle. Niinpä tulimme viitoselle ja kuutoselle vähän miten sattuu. Yli kuitenkin mentiin molemmista, ja pääsin taas hitusen paremmin ennen seiskaa kartalle, mutta vauhti oli jäänyt matkasta. Seiskan ja kasin väli menikin vähän töksähtäen, joten opettaja pisti meidät sakkokierrokselle ottamaan samat kaksi estettä uudelleen. Tällä kertaa sain Epperin kerralla hyvään laukkaan, jolloin seiska ja kasi ylittyivät vaivatta, ja oikea laukka vaihtui helposti kasilla vasemmaksi. Itseä jäi vähän harmittamaan se, että yksittäisenä tehtävänä pystyn korjaamaan virheet, mutta pidemmällä tehtävällä, kuten radalla, ehdin mokata turhan monta kertaa. Tasaisuus ja sujuvuus ovat siis asioita, jotka pitäisi löytää ja oppia käyttämään.

Vaikka tunnin aikana olikin jälleen vähän sopivan vauhdin kanssa hakemista, meni tunti muuten aika kivasti. Estekorkeudetkin pysyivät maltillisesti maksimissaan 65 sentissä. Myötäämiseni ja katseeni ovat alkaneet toimia ihmeen hyvin eikä koko tunnin aikana ollut epäselvää, mistä kohdasta hypätään. Kunhan vain keksin, miten innostan Epperin liikkumaan itse, on meillä peruspaketti mukavasti kasassa. Onneksi tässä on vielä muutamia kuukausia aikaa treenata ennen tallin ensimmäisiä estekisoja. Tällä hetkellä en näe mahdottomana ajatuksena kokeilla sitä 70-80 sentin rataa Epperin kanssa. Sijoituksista ei meidän vauhdillamme kisata, mutta tavoitteena onkin puhdas ja hyvä rata. Se riittäisi vallan hyvin tässä vaiheessa.