Hetkittäin hereillä satulassa

Torstain estevalmennuksessa päätin yrittää tällä kertaa pysyä satulassa hereillä ja muistaa vaatia Epperiä myös liikkumaan. Liekö opettaja lukenut ajatuksiani, sillä nyt sateli normaalia enemmän kommenttia siitä, liikkuiko Epper riittävästi vai ei. Tällä kertaa meni hieman paremmin, mutta vieläkin jään liian herkästi matkustamaan.

Ennen rataa hypätyistä tehtävistä opettavaisimpana jäi mieleen ratapiirroksesta esteet 2a ja 2b, jotka olivat alussa puomi ja pysty sekä vielä toinen puomi pystyn toisella puolella. Kahden puomin ja pystyn kaareva jumppasarja meni aluksi todella kehnosti, kun Epper pudotti laukan ja rämpi tehtävän ravissa. Opettaja neuvoi hakemaan hevosta parempaan laukkaan ja tulemaan hieman sisäreunempaa, jotta Epper lyhytlaukkaisempana pääsisi niistä paremmin. Lopulta sain kaivettua hevosesta hyvän laukan, mutta reitti oli edelleen pielessä. Sitten sain vielä sihdattua hevosen paremmin, jolloin tehtävä meni näpsäkästi. Opettavaista oli taas tajua, ettei yhden asian hallitseminen riitä, vaan pitää pystyä keskittymään vähän useampaan kerralla.

Loppuun hypättyä rataa opettaja kuvaili tavallista vaikeammaksi ja sellaiseksi, jota aluevalmennuksessa olevat treenaavat. Rata lähti kuitenkin helposti liikkeelle vasemmassa kierroksessa ykköspystyn ylityksellä. Koetin hoputtaa Epperiä liikkeelle ja onnistuinkin ihan kivasti. Ykkönen ylittyi siis ongelmitta. Kakkossarjalle oli pitkä laukka, jonka aikana yritin rentoutua, mutta huolehtia hevosen liikkumisesta. Kaarteeseen tultaessa meno pääsi kuitenkin hieman hyytymään, mutta ehdin vielä kannustaa hevosta, jolloin sarja meni kohtuullisesti. Käytin tosin ääntä vielä sarjan välissä kannusteena, mikä oli ehkä kuitenkin enemmän häiritsemistä kuin hyödyllistä näin lyhyessä välissä. Pysyin kuitenkin sarjalla hyvin oikeassa kohdassa, joten ainoa hankaluus oli hitusen sammunut vauhti. Kolmoseste oli okseri vesimatolla höystettynä. Epper ei onneksi ollut piitannut vesimatosta, joten esteen ylittäminen ei tuottanut sen suhteen ongelmia. Kolmosen jälkeen sain taas herätä vaatimaan ratsua eteenpäin, jolloin nelonenkin saatiin ylitettyä ihan ok. Viitosen ja kuutosen kaareva linja oli vähän jännittävä, mutta tiestä tuli ihmeen hyvä. Keskityin kuitenkin miettimään liikaa tietä, jolloin laukka ei vaihtunut. Epper kuitenkin vaihtoi lennosta myötälaukkaan. Seiskasarja meni nyt onneksi paremmin, jolloin jäljellä oli enää pystyt 8 ja 9. Niissä ei tullut enää ongelmaa, vaan esteet menivät ihan ok. Radan jälkeen syke huiteli päälle 150, ja huomasin, että hengittäminen oli jäänyt toissijaiseksi tehtäväksi.

Opettajalta tuli radasta hyvää palautetta, sillä olimme edenneet tällä kertaa paremmin. Hommia sen eteen kyllä sai tehdä, joten vieläkin hukassa on se taito, jolla hevosen saa liikkumaan itse. Toisaalta jos ratsu ei ole kummemmin innostunut esteistä, se tuskin yrittää itsekseen ylimääräistä. Tällä kertaa ei radalle mahtunut ihmeellisiä hyppyjä, vaikka niitä muita tehtäviä tehdessä muutama sattuikin. Ennen rataa tehdyissä tehtävissä kertaalleen jalatkin heilahtivat taakse, kun tulimme armottoman hitaasti esteelle, ja Epper roikaisi itsensä viime hetkessä hyppyyn. Siinä vaiheessa olin itse jo luovuttanut ja ajattelin, että nyt tulee ensimmäinen kielto. Epper oli kuitenkin kuskia fiksumpi ja päätti kuitenkin yrittää. Kädet vuorostaan liioittelivat myötäyksen kanssa, mikä on kuitenkin ehkä pienempi paha tässä vaiheessa. Katse oli ok ja istunta pääosin myös. Olin siis ihan tyytyväinen suoritukseemme, vaikka viilausta olisi saanut silti tehdä.

Ehdin harmitella opettajalle sitä, että oma reagointikyky riittää siihen, että tajuaa homman olevan menossa väärin, mutta ei ehdi korjaamaan sitä. Opettajan mielestä on jo hyvä, jos pystyy ratsastaessa huomaamaan noita asioita. Kuulemma siellä todella menestyvien ratsastajien parissa sitten pystytään sekä huomaamaan asiat että korjaamaan ne jo ratsastaessa. Nytkin tunnin aikana tajusin tietyissä kohdissa reitin menevän väärin ja laukan sammuvan liikaa, mutta tähän huomaamiseen meni aina sen verran aikaa, että seuraava este olikin jo edessä enkä ehtinyt tehdä mitään. Onneksi on tämä blogi, jossa voin analysoida tehtäviä lisää ja ratsastaa ne näin näppäimistöllä paremmin.

Jospa olisin ensi viikolla taas enemmän hereillä, niin saisimme Epperin kanssa todennäköisesti taas menoa vähän parannettua. On kyllä jännä, miten opettajan laittamasta villistä kortista onkin muovautunut mukava estekaveri. Jostain syystä en aiemmin ollut pitänyt Epperiä kummoisena esteratsuna, mutta nyt se saa siitä pisteet ja plussat päälle. Kovin korkeita esteitä sen kanssa ei taida päästä ylittämään, mutta maltillisen kokoiset se ylittää varsin kiltisti ja jopa vähän huonoista paikoistakin. On kiva ratsastaa hevosta, joka uskoo itse pääsevänsä esteen yli niinäkin hetkinä, kun hölmö kuski on jo valmistautunut pysähdykseen.