Pääjukeboksini alkoi soittaa perjantain tunnin jälkeen Uriah Heepin Easy Living -kappaletta, josta sainkin väännettyä tämän kerran ratsastusta kuvaavan otsikon. Laulun aloitus tuolla yhden sanan muutoksella kuvasi mainiosti fiiliksiä, joita tunnin aikana sain kokea: "This is a thing I've never known before, it's called easy riding." Ratsunani oli nyt jo kolmannen kerran putkeen Hilanteri. Viime viikon kerta ei mennyt ihan täysin ilahduttavasti, joten pelkäsin vähän etukäteen vaikeuksien kauden alkavan. Kaikeksi onneksi olin todella väärässä.
Viime kerralla analysoin tunnin tahmeuksien johtuneen siitä, että jäin säätämään pingottuneena. Onnekseni muistin tämän jo tunnin alussa, joten yritin panostaa siihen, että rentoudun pyyntöjen mennessä läpi. Alkuverkka tehtiin tarkistaen samalla hevosen suoruus. Kuvio oli viime kerralta tuttu eli peilipäädystä käännyttiin keskihalkaisijalle, jonka aikana hevonen piti pitää suorassa, jos se ei itsestään sellaisena pysynyt. Katsomopäädyssä puolestaan mentiin vuoron perään eri suuntiin ja kuvio otettiin taas alusta. Suoruutta testailtiin kaikissa askellajeissa. Käynnissä ja ravissa ei ollut oikeastaan mitään ongelmia. Hilanteri puksutti menemään suoraan eikä minun tarvinnut säätää selässä kummemmin.
Suoruustehtävässä ongelmia ilmeni vasta vasemmassa laukassa. Hilanteri kuvitteli meidän jostain syystä jatkavan oikealle, joten pariin kertaan se pullahti lyhyen sivun lähestyessä oikealle, vaikka olin jatkamassa vasemmalle. Tätä pullahdusta se tosin enteili jo hetkeä ennen, kun luulin tuntevani hevosen takapään karkaavan hitusen oikealle. Parin epäonnistumisen jälkeen tajusin olla ennakkoon selvempi suunnan valitsemisessa ja vahtia hevosen suoruutta tarkemmin. Näiden korjausten avulla Hilanteri pysyi vasemmassakin laukassa paremmin suorana, jolloin saimme hyvän mielen siihenkin suuntaan. Olisi tosin ollut kiva tajuta, mistä ongelma siihen suuntaan johtui. Oikeassa laukassa kun ei ollut ongelmia enkä käynnissä tai ravissakaan huomannut, että vasemmalle kääntymisessä olisi ollut jotain häikkää.
Tämän jälkeen pääsimme tunnin varsinaiseen tehtävään eli portaittain tehtyihin pohkeenväistöihin, jotka tehtiin aina toisella pitkällä sivulla. Väistöt aloitettiin vasemmassa kierroksessa käynnissä ja ravissa. Opettaja ohjeisti, että helposti mutkalle menevillä hevosilla kannattaa väistö aloittaa suorana sen sijaan, että hevosta kääntää ensin lävistäjämäisesti väistöön. Hilanterissa on pahimmillaan satoja liikkuvia ja mutkalle vääntyviä osia, joten tein väistöt ilman kääntämistä. Käynnissä väistöt lähtivät alusta alkaen kevyesti, mutta tahti vähän sammui väistöissä. Opettaja kuitenkin kehui Hilanterin astuvan hyvin ristiin. Suoristuspätkät porrasväistöjen välillä onnistuivat myös ongelmitta, joten meno oli ihanan helppoa.
Parin kierroksen jälkeen tajusin, että Hilanterihan lähtee väistöön istunnalla. Jäin vähän hämmentyneenä miettimään, että mitähän minä nyt tällä väistättävällä pohkeella teen. Pidin sen sitten kevyesti tuntumalla ja käytin niinä hetkinä, jos meno meinasi hyytyä. Ravissa väistöt sitten vain paranivat. Käynnissä vaivannut hyytyminen väistön aikana jäi kokonaan matkasta, ja Hilanteri meni väistöt ja suorat hetket samassa hyvässä tahdissa. Sain liki matkustaa selässä hymy korvissa, kun hevonen oli niin helppo ratsastettava eikä mistään tarvinnut kinastella. Oli melkein epätodellinen olo, kun meno oli niin vaivatonta. Taisinkin kehua ja kiitellä Hilanteria vaatimattomasti noin sata kertaa tunnin aikana.
Kun vasen kierros oli tahkottu käynnissä ja ravissa, vaihdettiin kierros oikeaksi. Mietiskelin hetken, miten vasemmalle vinkkara istuntani saattaisi vaikeuttaa väistöjä oikealle. Joko tämän ennakointi auttoi parantamaan istuntaa tai sitten en ollut tällä kertaa kovin vasemmalle valunut, sillä suurempaa eroa puolten välillä en tuntenut. Tosin alussa pyysin väistöä taas liikaa pohkeella, jolloin Hilanteri lähti väistöön vähän takapää edellä. Kun ymmärsin keventää apujani, meni hevonen taas sutjakasti. Itselle rohkenen antaa pisteet siitä, että oma katse ja istunta toimivat väistöissä aika kivasti ja muistin myös hengittää, mikä varmasti edesauttoi rentona olemista. Toisaalta taas Hilanterin hyvä yhteistyöhalukkuus auttoi tässä myös, kun sitä ei tarvinnut puskea ja ähertää tekemään hommia.
Loppuun portaittaiset väistöt otettiin myös laukassa molemmista suunnista. Kuvioon tosin tuli lisäyksenä alkuun pyöräytetty iso pääty-ympyrä ennen pitkälle sivulle ja väistöihin jatkamista. Vasemmassa kierroksessa Hilanteri oli aluksi hieman hidas pääty-ympyrällä, mutta ei sentään pudottanut raville. Ilmeisesti tunnin aikana käynnissä ja ravissa hinkatut väistöt olivat menneet hevoselle perille, sillä laukassakin ne sujuivat hämmästyttävän vaivattomasti. Lopulta ehdin tehdä yhden pitkän sivun aikana kolme väistöporrasta, mikä tuntui sopivalta. Siinä ehti valmistella hyvin väistöt ja mennä myös pätkät suoraan ilman häseltämistä. Pakko myöntää, että leukani viisti laukkaväistöissä välillä maata pitkin. Hetkellisesti aloin jopa uskoa, että pakostahan minäkin teen tässä jotain oikein sen sijaan, että hevonen on kuunnellut opettajan ohjeet ja toteuttaa niitä itsenäisesti. Vasemman kierroksen jälkeen taisimme ehtiä tehdä oikeassa kierroksessa väistöjä kolme kertaa, kunnes opettajalta tuli kommentti, että meille riittää ja voimme siirtyä loppuraveihin.
Tunti hurahti todella vauhdilla ohi. Itsestä tuntui enemmän, että tunnista oli kulunut korkeintaan puolet, kun tuli loppuravien aika. Lopuksi hain vielä Hilanteria vähän pyöreämmäksi ja venyttämään eteen ja alas. Maanittelun jälkeen tulostakin tuli vähän, jolloin siirryin vielä käyntiin ja houkuttelin lisää. Käynnissä Hilanteri alkoi venyttää hienosti ohjan perässä, jolloin saatoin palkita hevosen ja antaa kokonaan pitkät ohjat. Enpä kyllä muista, milloin viimeksi olisin saanut tehtyä näin helppoja pohkeenväistöjä. Hilanterilla oli tänään varsin hyvä päivä, jolloin se myös väläytti hienosti taitojaan. Tämän tunnin onnistumisilla jaksan taas muutamat mönkäänkin menevät kerrat eteenpäin. Enkä kyllä itse asiassa pahastu ollenkaan, vaikka ensi viikollakin kipuaisin Hilanterin kyytiin. Pitäähän tätä kivojen kertojen putkea venyttää sen verran, että selviää, onko se ollut vain tuuria vai onko mukana piilenyt myös pieni pala toimivaa yhteistyötä.
