Sunnuntaina käynnistyi uusi ratsastusvuosi. Koska edellinen ratsastusvuosi päättyi Paven kanssa, piti uusi vuosi tietysti myös aloittaa sen kanssa. Menin siis itsenäisen tunnin Pavella perusratsastuksen ja siirtymisten parissa. Alkuverryttelyn tein kaikissa askellajeissa pitkin ohjin kummempia vaatimatta.
Siirtymisiä tein käynnin ja pysähdyksen sekä käynnin ja ravin välillä. Ensimmäiset pysähdykset onnistuivat meiksi ihan asiallisesti. Pave pysähtyi ilman hiippailua tai kamalaa hirveilyä. Sitten tapahtui jotain mystistä, ja pysähdykset alkoivat venyä Paven vähän vastustellessa. Mitä ihmettä tapahtui? Aloinko yrittää liikaa? Hoksiko Pave, että nyt se kuski jääkin jankkaamaan niitä ällöjä pysähdyksiä ja alkoi nihkeillä? En minä vain tiedä, mutta emme enää päässeet yhtä helppoihin pysähdyksiin.
Siirtymiset käynnin ja ravin välillä sujuivat ihan hyvin. Yritin siirtymisissä raviin huolehtia siitä, ettei Pave kiirehtinyt. Kaukainen ajatus oli siitä, kuinka hevonen raahautumisen sijaan ponnistaisi toiseen askellajiin. Kovin kummoisesti en jaksanut asian parissa pakertaa, mutta siirtymiset käynnistä raviin olivat kohtuullisia. Pave ei kummemmin kiirehtinyt, mutta en toisaalta saanut sitä kovin aktiiviseen käyntiin, josta siirtyminen raviin olisi tullut liki huomaamatta. Siirtymiset alaspäin eivät menneet yhtä nihkeiksi kuin pysähdykset. Huomasin kuitenkin itse retkahtavani käyntiin siirryttäessä. Keskikropan tuki ei säilynyt. Pave teki siirtymiset alaspäin tästä huolimatta aika kiltisti.
Laukassa hurruuttelin pääosin ympyröillä. Yritin pitää Paven kunnon laukassa, mutta välillä jäin itse himmailemaan. Maneesissa laukka tuntuu helposti muka reippaalta, vaikka kentällä sama laukka tuntuisi hitaalta. Muutenkin reippaammassa laukassa hukkaan vähän otteen Paveen, mikä selittää himmailua. Pave laukkasi kuitenkin ihan kohtuullisesti eikä jäänyt humputtelemaan omiaan. Omalta istunnaltani olisin kuitenkin toivonut paljon enemmän vakautta. Nyt tuntui, että seilasin hieman askelten mukana enkä pysynyt niin jämäkkänä.
Loppuravissa en tehnyt enää kummempia. Loppukäynnissä testasin vielä muutamat väistöt jumppa-ajatuksella. Väistöt vasemmalle olivat nihkeitä, oikealle väistöt sujuivat hieman helpommin. Vauhti ei väistöissä päätä huimannut, mutta keskityinkin enemmän väistöaskelten saamiseen. Niissä kun minulla riittää vielä hommaa. Vauhdin säilymiseen voin keskittyä sitten, kun väistöaskeleet tulevat ilman pulmia. Näin käynnistyi tämä ratsastusvuosi. Mitähän se tuokaan tullessaan?
