Maanantain tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja ratsukseni sain Paven.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomeja. Toisessa päädyssä oli yksittäinen puomi, keskellä kolme puomia vähän lyhyemmillä väleillä ja toisessa päädyssä samoin kolme puomia, mutta vähän pidemmillä väleillä. Yksittäinen puomi samoin kuin puomit lyhyemmillä väleillä menivät ihan ok. Pidemmillä väleillä olleille puomeille en saanut heräteltyä Pavea, jolloin se hieman kompuroi ne. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pyöreäksi ja sitä kautta pehmeäksi, jotta askeltakin voisi säädellä ilman, että Pave jännittyisi. Kovin suurta parannusta en harmillisesti kuitenkaan saanut tehtyä.
Seuraavaksi tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa kavaleteilla. Edelleen sain muistaa hakea pyöreää, muhkeaa laukkaa. Hetkittäin tämä onnistui, hetkittäin Pave jäkitti vastaan ja pääsi sitten oikomaan kaarteita oman mielensä mukaan. En jotenkin saanut pohkeita tällä kertaa läpi, vaan meno jäi vaisuksi. Keskimmäisellä kavaletilla pyrimme vaihtamaan laukkoja. Yritin olla tekemättä asiasta numeroa ja lähinnä katseen suuntaamisella vinkata Pavelle vaihdosta. Se nappailikin muutamia kertoja vaihtoja oikeasta laukasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan vaihdot eivät onnistuneet. Minun olisi pitänyt saada suoristettua Pave paremmin. Laukkakin olisi toki saanut olla pontevampaa.
Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme pientä kavalettirataa: vasemmassa laukassa pitkällä sivulla ollut kavaletti, siitä päätykavaletille, keskellä ollut kavaletti suunnanvaihdon keran, toisen päädyn kavaletti, toisen pitkän sivun kavaletti, taas se toinen päätykavaletti ja vielä suunnanvaihtokavaletti toisesta suunnasta. Sain ohjeeksi ratsastaa jokainen askel rauhassa ja jopa ajatella lisäaskelia lähestymisessä esteille. Tällä haettiin sitä, etten lähtisi tuuppaamaan Pavea pienessä paniikissa hyppyä kohti. Sainkin yllättävän hyvin odotettua hypyt. Laukka tosin jäi vähän turhankin rauhalliseksi, mutta ylittyipä ne kavaletit kuitenkin. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä vasemmasta oikeaan, mutta toiseen suuntaan muutamat vaihdot onnistuivat. Tehtävällä oli kuitenkin tekemistä sen kanssa, etten sekoittanut odottamista matkustamiseen. Sitä ei onneksi pahemmin tapahtunut, vaikka muutamia kertoja ponnistuspaikkaa näkemättä taisin vähän jäätyä ja odottaa hevosen ratkaisua. Pave ei tuntunut niistä häiriintyvän, vaan lähti hyppäsi vähän huonommastakin paikasta.
Tunnin tehtävillä minulle opettavaista oli juurikin se odottaminen ja jokaisen askeleen ratsastaminen, erityisesti ajoissa ennen estettä. Tuumasin tunnin jälkeen opettajalle, että tuppaan jättämään vaikuttamisen juuri esteen eteen. Siinä vielä yleensä tuuppaan hevosta eteen. Joskus ratkaisu on oikea, joskus taas puomit tulevat syliin. Opettaja puhui tunnin aikana siitä, kuinka hevosen pitäisi voida luottaa ratsastajansa ratkaisuihin ja siten jäädä kuuntelemaan niitä. Meillä Paven kanssa on tässä asiassa vielä tekemistä. Osa ratkaisuistani on oikeita, osa taas ei. Niinpä Pave ei varmasti uskalla luottaa minuun täysin, vaan joutuu vähän arpomaan, totellako pyyntöäni vai ei. Tämä arpominen varmasti aiheuttaa pulmia. Oli hyvä saada muistutus tästä. Ehkäpä tämän muistaessani lakkaan tuuppailemasta ja ratsastan tarkemmin, jotta tekemäni ratkaisut ovat useammin oikeita kuin vääriä.
