Keskiviikon ratsastusten piti jäädä koulutuntiin ja maastolenkkiin, vaan kuinkas sitten kävikään. Opettaja meni koulutunnilla ihmettelemään, miksi en hyppää Akulla. Kuinkas ollakaan, lyöttäydyin sitten vielä päivän estetunnille Akun kanssa mukaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit kevyesti läpi. Aku liikkui hyvin, mutta pääsi vähän liirailemaan vasemmassa kierroksessa sisään.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ympyrän kaarella innarivälein kavaletin, puomin ja kavaletin muutaman kerran ja sitten jatkoimme siitä vasemmassa kierroksessa yksittäiselle lävistäjäpystylle. Oikeassa kierroksessa jatkoimme askeleen lävistäjäsarjalle. Tie ensimmäiselle kavaletille oli muutaman kerran hukassa, mutta Aku pelasti ne hetket katsomalla paikan itse ja sovittamalla askeleen. Aku oli todella mukavasti menossa. Lävistäjäeste samoin kuin askeleen lävistäjäsarja sujuivat näppärästi Akun napatessa niissä toivotut laukatkin.
Toisena tulimme molemmista suunnista kolmen esteen suoran linjan, välit olivat kahden laukka-askeleen mittaiset. Ensimmäisellä kierroksella tosin meillä Akun kanssa askelia tuli kolme. Sitten meitä ja tunnilla ollutta toista suokkiratsukkoa armahdettiin lyhentämällä välejä hieman. Sen jälkeen välit solahtivat mukavasti kahdella askeleella. Aku eteni oikein varmasti. Sain tosin kiinnittää huomiota siihen, että ehdin suoristaa sen tehtävälle. Yhden puomin nappasimme tältä tehtävältä mukaamme, vaan ei se mitään haitannut. Aku hyppäsi muutoin todella sujuvasti. Tämän jälkeen tulimme kolmen askeleen suoran linjan oikeassa laukassa. Se meni samoilla tulilla hyvin.
Sitten pääsimmekin Akun kanssa hyppäämään 70-senttisen radan: vasemmassa laukassa lävistäjäeste, sillä oikea laukka, askeleen lävistäjäsarja, sillä vasen laukka, kolmen esteen suora linja, lävistäjäeste, sillä oikea laukka ja lopuksi kolmen askeleen suora linja. Akulla oli laukassa hyvä meno päällä. Askel ei ihan osunut kuitenkaan ensimmäiselle esteelle, jolloin saimme korjata laukan ravin kautta. Askeleen lävistäjäsarja meni ihan hyvin. Aku pääsi vasemmassa laukassa puskemaan hieman sisälle, jolloin tulimme hieman vinossa kolmen esteen suoralle linjalle. Aku oli kuitenkin hyvin menossa, ja se selvitti tehtävän ilman suurempia pulmia. Lävistäjäeste toisesta suunnasta meni myös asiallisesti. Sen jälkeen sain kuitenkin korjata laukan ravin kautta. Radan päättänyt kolmen askeleen suora linja ei tuottanut pulmia, vaan hurautimme sen asiallisesti. Näin pääsimme radan maaliin ilman suurempia kommelluksia ja ilman yhtään puomia, kolisteluita kun ei lasketa. Hyvä Aku!
Tunnin hyppelyt osaltamme olivat siinä, ja radasta jäikin hyvä mieli. Akulla oli tosi hyvä asenne, ja se paikoin suorastaan imi esteille. Joissain kohdin taisin itse arpoa jotain ja kuvittelin Akun tekevän samoin. Se ei kuitenkaan luikahdellut mistään ohi, vaan hakeutui jokaiselle esteelle suoriltaan. Yksittäisillä tehtävillä korkeimmat esteet olivat 80-senttisiä, mikä vähän jännitti minua. Pääsimme kuitenkin niistäkin yli, Akullehan ne eivät näyttäneet tuntuvan missään. Pyysin kuitenkin radan estekorkeuden 70 senttiin, jotta rimakauhuni ei sössisi muuten mukavasti mennyttä tuntia. Akulla oli kyllä kiva hypätä ja saada pieni murunen itseluottamusta esteillä takaisin. Aku on ihana tätien turvaratsu, jonka kanssa voi kokea sen, kuinka helppoja asiat voivatkaan olla.
