Keskiviikkona pakkanen ei säikäyttänyt, vaan tallille oli päästävä. Suunnitelmissa oli taas sekä koulutunti että maastolenkki. Päivä alkoi koulutunnilla, jonka jaoin Noran kanssa. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Akun. Tunnin treeni oli pitkälti kertaus edellisestä koulutunnista, vaan sehän ei mitään haitannut. Pääsimme siis treenaamaan pohkeenväistöjä ja tekemään heti niiden perään laukannostoja ravista.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Käynnissä piti edetä sujuvasti, mikä onnistui Akulta itsestään. Ravissa pidensimme ja lyhensimme askelta. Aku oli edelleen mainio ja teki nämä kivan helposti. Muistuttelin itseäni pyytämään ja myötäämään, jotta Aku rentoutuisi ja antaisi edestä periksi. Hyviä hetkiä alkoikin tulla heti alkutunnista. Laukan kävimme lyhkäisesti läpi. Vasen laukka oli vähän hankalampaa, kun Aku ei tahtonut kovin asettua tai taipua siihen suuntaan. Oikea laukka oli helpompaa.
Sitten siirrymmekin väistötehtävälle. Käänsimme pitkältä sivulta pituushalkaisijalle ja väistimme uralle. Tulimme tehtävän pari kertaa käynnissä, sitten ravissa. Tovin kuluttua aloimme tehdä väistön jälkeen siirtymisiä ravista laukkaan. Akun kanssa pohkeenväistöt sujuivat mukavasti. Välillä tosin vähän unohdin takaosaa matkasta, mutta Aku korjasi asian heti pyynnöstä. Ravissa Aku paikoin tohotti, jolloin pyöräytin tehtävän alkuun ympyrän tai pari napaten siinä Akun kuulolle. Jos Aku pääsi tohottamaan väistötehtävällä, unohti se ottaa ne varsinaiset väistöaskeleet ja vain lipui uraa kohti. Väistöissä sen sai kuitenkin pääosin malttamaan hienosti, jolloin se tasoittui ja otti väistöaskeleet mukavan rauhassa.
Väistön jälkeen tehdyissä laukannostoissa sain tehtäväksi olla tekemättä ylimääräistä. Näin Akun sai pysymään nostossa vähän rennompana eikä se niin noussut edestä. Aku teki laukannostot mukavan täsmällisesti ja suorana. Laukkakin pyöri ihan hyvin, ja sain oltua siinäkin kädellä aika rento. Aku palkitsi tämän väläyttelemällä taas kivoja hetkiä. Akun kanssa pääsen hyvin treenaamaan myös sitä hiljaa istumista ja vain tarvittaessa vaikuttamista. Akun jokaista askelta ei tarvitse niin vartioida, sillä se kyllä puksuttaa kuskin ollessa hiljaa tehtävää sen ajan kuin pyydetään.
Loppuravissa annoin Akun venyttää eteen ja alas muuta vaatimatta. On se vain hauska mennä tällaisella hevosella, joka tekee väistöt ihan tuosta noin vain. Aku opettaa minua myös hyvin olemaan käsilläni rento ja myötäämään ajoissa. Ennen tuntia pelkäsin, että itsenäisen kertamme hyvät pätkät olivat vain tuuria. Vaan kun niitä tuli tänäänkin, voinen luottaa olevani edes vähän vihillä siitä, miten Akua pitäisikään ratsastaa. Pyydä, myötää ja anna hevosen tehdä pyydetty asia. Kuten opettajalle totesin, alan viimein ymmärtää Akun hienouden päälle. On se vain mainio ratsu, kun vain malttaa ratsastaa sitä niin, että sekin ymmärtää.
