Lauantaina piti päästä maastoon. Tämä tarkoitti Pavelle työteliästä päivää: alkeistunti, maasto ja vielä yksi tunti. Maastoon lähdimme kolmen ratsukon porukalla. Me Paven kanssa pidimme aluksi perää.
Kävimme Kotakankaan lenkin metsäreitin kera. Laukkasimme niin meno- kuin paluumatkalla saman lyhyen pätkän. Menomatkalla laukka sujui ihan mukavasti. Paluumatkalla olimme Paven kanssa letkan keskellä, mikä taisi virittää sitä vähän. Se sitten purkautui pukin kautta. Olin onneksi varautunut tähän pienellä takakenolla, jonka ansiosta pukki ei hetkauttanut istuntaa. Kierosti se tuntui mukavan pehmeältä, hah!
Kotimatka olikin melkoista minuuttipeliä, jotta ehdimme takaisin tallille seuraavan tunnin alkuun mennessä. Pave kun siis jatkoi hommia. Taitoimmekin matkaa tallia kohti pääosin ravissa. Vielä tässä vaiheessa Paven piti esittää yksi sätky, kun se höhlä huomasi takaa ravanneet tallikaverit jotenkin tosi myöhään. Tai sitten se luuli, että ideana oli ennättää tallille ensimmäisenä. Ei siitä aina ota selvää. Tasoittui se Pave siitäkin, ja saimme taitettua loppumatkan tallille asiallisesti. Tällä kertaa oli vähän pomppuisampi maasto, mutta onneksi ei mitenkään paha. Vaikka mieluusti tietysti menen maastot ilman moisia lisukkeita. Pavelle voi välittää nämä terveiset.
