Keskiviikon toinenkin tunti hurahti suomenhevosen kyydissä. Sain kuin sainkin Tupun uudelleen, jeij! Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja väänsimme koulutunnilla niin kolmikaarista kiemurauraa kuin voltteja ja ympyröitä. Näiden lisäksi mietimme hevosen muotoa.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa. Opettaja neuvoi Tupun kanssa hakemaan rauhallista etenemistä, sillä innostuessaan tamma vain kipittäisi menemään. Ohjilla sai myös vaikuttaa, mutta mahdollisimman pienesti, jotta Tupu ei intoutuisi vetokisaan. Näiden lisäksi piti tavoitella rentoa fiilistä, sillä sen avulla Tupu pysyisi tyynenä ja antaisi ratsastaa itseään. Kiemurauran kaaret oikealle sujuivat ihan mukavasti. Noin niin kuin reitin ja tasaisuuden näkökulmasta. Pyöreäksi en Tupua saanut houkuteltua, vaikka se hetkittäin myötäsikin. Kaaret vasemmalle taasen vaativat enemmän työtä oman istunnan korjaamisessa. Oma painoni kun valui vasemmalle, ja istuntaani kuunnellut Tupu pyrki tekemään samoin. Hilasin omaa painoani reilusti oikealle, jotta sain korjattua meitä pois vasemmalta. Tehtävällä hyvää oli Tupun malttaminen. Se eteni sopivasti eikä yrittänytkään kipittää. Näin minulle jäi aikaa pohtia, miten houkuttelisin sitä vähän pyöristymään.
Seuraavaksi siirryimme keskiympyrän ja siltä päätyjä kohti pyöräytettyjen volttien pariin eli niin sanotulle Mikki Hiiri -kuviolle. Aloitimme tulemalla keskiympyrän vasemmassa kierroksessa ja voltit oikeassa. Tässä suunnassa ravissa Tupu malttoi edelleen ihan mukavasti. Etsiskelin oikeita apuja pyöreämpien hetkien saavuttamiseksi. Sain lisävinkiksi jutella Tupulle mukavia, jotta varmasti itse hengittäisin ja pysyisin rentona. Hyödynsin myös edelleen oman painoni siirtämistä ulommas, jos Tupu tuntui kenottavan sisälle. Saimme pieniä, rennompia hetkiä, mutta kunnon loksahduksia ei tullut. Tupussa on kuitenkin hyvää Akun tapaan se, ettei sekään ole mikään varsinainen hirvi.
Tulimme tätä kuviota myös siten, että keskiympyrä tultiin laukassa. Voltit mentiin edelleen ravissa. Tupu vähän innostui tehtävästä, mikä näkyi kipittämisenä ravivolteilla. En oikein saanut sitä enää takaisin tasaiseen menoon, vaikka juttelin sille ummet ja lammet. Ehkä papatin niin paljon, etten enää hengittänytkään. En kuitenkaan hermostunut, mikä varmasti sai Tupun aina hetkittäin malttamaan. Vasemmassa laukassa sain edelleen korjata istuntaani ja samalla Tupua pois vasemmalta. Tupu pudotteli muutamia kertoja jostain syystä raville, mutta nosti laukan aina hetken päästä takaisin. Sinällään laukka eteni ihan hyvin, mutta kunnon otetta en siihen saanut. Oikea laukka sen sijaan rullasi aika mukavasti, ja siinä Tupu tarjosi tunnin pyöreimmät pätkät. Aavistuksen se kuitenkin yritti valua sisälle, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä tehtävällä jäi harmittamaan se, etteivät ravista tehdyt laukannostot olleetkaan niin sujuvia kuin olisin halunnut. Tämä selittyi osittain sillä, etten saanut ravissa Tupua kunnolla kuulolle. Niinpä laukannosto taisi tulla sille aina vähän yllätyksenä.
Tämän tehtävän jälkeen siirryimmekin jo loppukäyntiin. Tuntiin mahtui asiallisia pätkiä, mutta myös parsittavaa. Kuten opettajalle totesin, on Tupu Akun tapaan sellainen hevonen, jota en suitsait osaa ratsastaa pyöreäksi. Oikean laukan hyvät hetket tietysti motivoivat opettelemaan ratsastamaan Tupu samanlaiseksi hiljalleen kaikissa askellajeissa. Siksipä menin sanomaan opettajalle, että pieni Tupu-putki voisi olla ihan paikallaan. Siinäpä minulle uutta projektia ja toivottavasti uusia ahaa-elämyksiä tämän lajin parissa.
