Torstain ratsastuksena oli estetunti ja ratsuna Pave sunnuntain kotiestekisoja ajatellen. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn tein itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Yritin ajatella rentoa menoa ilman pingottamista. Siitä tuli samalla itselleni tunnin teema.
Ensimmäisenä verryttelytehtävänä tulimme ravissa kolmea puomia hieman muokatulla kolmikaarisella kiemurauralla. Puomit olivat vähän lävistäjämäisesti siten, että saimme venyttää kaarteita kunnolla. Opettaja ohjeisti hakemaan Paveen rentoutta, vaikka sitten etenemisen hinnalla. Vähän hitaammassa ravissa Pave pysyikin rennompana. Jos yritin asettaa, taivuttaa ja nohittaa eteenpäin yhtä aikaa, alkoi Pave nihkeillä vastaan. Niinpä tahkosin kuviota vähän hitaammassa ravissa rauhassa asetuksia hakien. Pysyimme Paven kanssa molemmat näin tyytyväisempinä. Kaarteet oikealle menivät odotetusti ihan asiallisesti. Kaarteet vasemmalle olivat jäykempiä ja vaativat enemmän Paven pehmittelyä.
Seuraavaksi tulimme laukassa kahta puomia pääty-ympyrällä. Parin kierroksen jälkeen jatkoimme vasemmassa laukassa noin 20,5 metrin suoralle linjalle, oikeassa laukassa yksittäiselle lävistäjäpystylle. Puomien väli meni hyvällä tiellä sujuvasti kahdella askeleella. Jos tiessä tuli hutiloitua, meni väliin 2,5 askelta. Suora linja meni kuudella askeleella, sillä sen pystyt olivat hyvin matalat. Lävistäjäpystylle ei tullut laukanvaihtoa, vaan korjasin ravin kautta.
Sitten tulimme neljän hypyn tehtävän. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa tulemalla suoran linjan. Väli meni edelleen meillä kuudella askeleella. Siitä jatkoimme aiemman tehtävän lävistäjäpystyn. Laukka ei vaihtunut, joten sain korjata sen ravin kautta vasemmaksi. Sitten tulimme vielä toisen lävistäjäpystyn. Siinäkään laukka ei vaihtunut, vaan korjaus piti tehdä ravin kautta. Pave antoi tällä kertaa korjata laukat kohtuullisen nopeasti, mikä auttoi pysymään rytmissä läpi tehtävän.
Lopuksi muutimme rataa vielä hieman ja tulimme sen kertaalleen. Meille radan korkeimmat esteet olivat hurjasti 75-senttisiä. Radan alku oli sama kuin aiemmassa eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Suora linja meni nyt viidellä askeleella kaukaa hypäten. Opettaja komensi meidät aloittamaan alusta ja päättämään askelmäärän ajoissa. Päätin, että kuusi askelta oli parempi. Nyt ensimmäiselle pystylle tuli asiallisempi hyppy, jolloin kuusi askelta mahtui väliin hyvin. Siitä matka jatkui lävistäjäpystylle, jolta jatkettiin kaarevalla tiellä suoran linjan ensimmäiselle pystylle. Välin askeleet jäivät laskematta. Kaarre meni vastalaukasta huolimatta ihan hyvin, ja Pave nappasi kaarevan linjan toisella esteellä vasemman laukan. Siitä matka jatkui toiselle lävistäjäpystylle. Laukka ei vaihtunut siinäkään, joten ravin kautta korjaus. Sitten edessä oli enää kaksi kavalettia kaarevalla linjalla. Väli jäi taas laskematta, mutta pitkä se oli. Kavalettien hypyt menivät ihan mukavasti, ja ratamme oli siinä.
Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas. Tunnista jäi hyvä mieli. Jännitys kehtasi kutkutella vatsassa, mutta se ei päässyt tällä kertaa suurempiin mittoihin. Keskityin läpi tunnin siihen, että jättäisin Paven hyvällä tavalla rauhaan. Yleensä alan nyplätä etenkin ohjia ja säätää kaikkea, mikä varmasti sekoittaa hevosen ajatuksia. Opettajan vinkin mukaan yritin ajatella sitä, mitä esteiden välillä tapahtuu. Jos siellä olisivat asiat kunnossa, ylittyisivät esteet sen kummemmin säätämättä. Niin tänään kävikin. Pave sai laukkailla aika rauhassa (ja rauhallisesti), mutta niin vain se hyppäsi jokaisen esteen ilman muttia. Kun en säätänyt turhia, en lietsonut Pavea väärään mielentilaan. Tästä fiiliksestä pitäisi saada kiinni. Vaikuttaa saa, mutta se ei tarkoita pahimmillaan sekä päällekkäisten että ristikkäisten apujen tulvaa. Olipa mukava hypätä ilman, että jokainen este oli pakollinen paha. Ei jännitystäni vielä tällä ole nujerrettu, mutta tällaisista hyvistä hetkistä se toivottavasti hiljalleen taittuu.
