Keskiviikon koulutunnin jälkeen nappasin Paven ja lähdimme Noran ja Hempan matkassa maastoon. Nora ja Hemppa ottivat taas vetovastuun, ja me Paven kanssa saimme hyvillä mielin pitää perää.
Kävimme Kotakankaan lenkin tällä kertaa metsäosuudelta vähän edemmäs samoillen. Aurattu reitti oli varsin mukavaa vaihtelua, ja pääsimme pyöräyttämään lenkuran lähtöpaikkaamme ilman edestakaisin kulkemista. Niin meno- kuin tulomatkalla samoin kuin uudella lenkuralla otimme laukkapätkiä. Yhdessä pätkässä Pave kuuli omiaan ja kiihdytti hieman, mutta tuli ihanan nopeasti takaisin kuulolle. Muut laukkapätkät samoin kuin koko maasto sujui oikein mukavasti.
Kylläpä vain tekeekin hyvää käydä maastossa näin tiuhaan tahtiin. Tästä saa hyvää rutiinia niin kuskille kuin hevoselle. Pavekin otti käynnissä niin rennosti, ettei sitä haitannut edes pieni välimatka Hemppaan. Hyvistä toistoista on kyllä hyötyä, myös maastoilun suhteen.
