maanantai 30. tammikuuta 2017

Aina kiire jonnekin on

Maanantain tunnilla oli luvassa koulua. Ratsukseni sain Tupun. Tunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräyttelimme aina kaksi kappaletta yhdelle pitkälle sivulle. Tulimme niitä ensin käynnissä. Sitten voltit edelleen käynnissä, mutta niiden välimatkat ravaten. Sen jälkeen kokonaan ravissa, ja lopulta lisäsimme tehtävälle pätkän laukkaa.

Käynnissä volteilla oli hyvin aikaa miettiä, mihin suuntaan Tupua piti korjata. Tupu eteni hyvin, joten siihen ei tarvinnut puuttua muutoin kuin välillä hieman rauhoittamalla tahtia. Sen sijaan asetuksen ja taipumisen kanssa sai tehdä vähän enemmän hommia. Tavoitteena oli saada hevosen etu- ja takajalat samalle reitille sen sijaan, että etu- ja takaosa menivät omia polkujaan. Vasemmassa kierroksessa Tupu pysyi hyvin reitillä, mutta en saanut sitä oikein hyvin asettumaan. Oikeassa kierroksessa taasen sain keskittyä tuomaan etuosaa vähän ulommalta uralta takaosan eteen. Asetukset sujuivat tähän suuntaan paremmin. Ravissa taasen sain hakea sopivaa etenemistä, joka ei ollut liian kiireistä. Muutoin voltit menivät niin kuin käynnissä. Joskin ne ehkä hieman vaikeutuivat oikeassa kierroksessa, kun etuosa ei joka hetki ollut aivan hanskassa.

Lopulta otimme tehtävälle laukan mukaan. Se valmisteltiin pitkän sivun toisen voltin aikana ja nostettiin uralle pääsemisen jälkeen. Vasenta laukkaa menimme lyhyen sivun keskelle saakka eli aika lyhyen pätkän. Oikeaa laukkaa puolestaan saimme jatkaa toisen pitkän sivun ensimmäiselle voltille saakka, jossa kääntämistä sai käyttää apuna raviin siirtymisen valmistelussa. Ensimmäisen vasemman laukan jälkeen Tupulle iski kiire jonnekin. Varmaankin seuraavaan laukkapätkään. Niinpä ravista katosi tasaisuus, ja Tupu pyrki kipittämään. Kun se pääsi kipittämään, ei se myöskään enää ohjautunut kovin hyvin. Volttien alkupuolella sain hommaan jotain tolkkua, mutta voltin loppupuoliskot Tupu pääsi kanttamaan oikeastaan molempiin suuntiin.

Laukkaa valmistellessa sain toppuutella Tupua, jotta sain sen odottamaan sekä ennen kaikkea suoristumaan voltin jälkeen. Jos yritin nostaa laukan kiireisesti Tupua kunnolla suoristamatta, kiihdytti se vain ravia. Kun taas sain pidätteen läpi ja Tupun suoraksi, nousivat laukat ravista molempiin suuntiin kivasti. Vasenta laukkaa tulimme niin lyhyen pätkän, etten saanut siinä Tupusta oikein otetta. Niinpä siirtymiset raviin eivät olleen kovin hyviä. Tupu vain lössähti raviin ja lähti heti kipittämään. Oikeassa laukassa aikaa oli vähän enemmän, ja voltti toimi todella mainiona apuna siirtymisen valmistelussa. Tupu kuunteli oikeassa laukassa paljon paremmin, ja saimmekin lyhennettyä laukkaa selvästi ennen siirtymistä raviin. Tämän seurauksena Tupu siirtyi raviin ihanan pehmeästi ja tasaisesti. Olin näihin siirtymisiin todella tyytyväinen. Harmi vain, että hyvä hetki katosi nopeasti, kun Tupu lähti taas kipittämään.

Loppuravissa Tupu jatkoi vielä kauhomista. Toppuuttelin sen minkä ehdin, mutta hieman laihoin tuloksin. Olisi varmaan pitänyt olla napakampi ja monta kertaa vikkelämpi vuorottelemaan pidätteiden ja myötäysten kanssa. Tupulla oli tänään vähän kipityspäivä, ja sain taas huomata, kuinka minulle on hankalaa saada hevonen malttamaan. Onneksi oikeasta laukasta tehdyt siirtymiset raviin olivat sen verran kivoja, että ne lämmittivät mieltä hyvin. Tupun tutkiskelu jatkukoon. Kivaa sen kanssa tuntuu olevan treenata, vaikka emme vielä toisiamme läheskään joka hetki ymmärrä.