Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain Paven. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja pääsimme tahkoamaan kolmikaarista kiemurauraa, voltteja sekä laukannostoja ravista. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ympyröitä sai pyöräytellä oman mielensä mukaan ja askelta sai hakea vähän lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Pave oli muuten ok, mutta tykkäsi hirveillä tavallista enemmän. Käynnissä ja laukassakin sain sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, mutta ravi tuppasi olemaan yhtä hirveilyä.
Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ensin ravissa. Tarvittaessa kaariin sai pyöräyttää voltin, mikäli siinä oli pulmia. Me Paven kanssa pyöräyttelimmekin voltteja melkeinpä aina, kun kaarre oli vasemmalle. Se kun on meille se vaikeampi suunta. Kaarteet oikealle menivät aluksi myös vähän kanttaillen, mutta sitten muistin ratsastaa, ja kummasti tehtävä alkoi sujua sen osalta. Kaarteet vasemmalle takkusivat edelleen, mutta volttien avulla sain pientä petrausta aikaan. Pääsimme kuviolla ehkä kerran tai pari kaarteen vasemmalle ihan ilman volttia. Vau!
Lisäsimme kolmikaariselle kiemurauralle myös laukannoston ravista. Nosto tehtiin toisessa suoristuskohdassa uuteen suuntaan. Eli kun suoristuskohtaan tultiin vasemmalta, nostettiin oikea laukka. Oikean laukan nostaminen takkusi siitä syystä, kun kaarre vasemmalle meni kinastellessa. Pahimmillaan Pave hirveili kunnolla, ja minä roikuin ohjissa apinana. Oikeat laukat nousivat aina lopulta, mutta vähän kiihdyttävän ravin kautta. Pave myös pääsi hieman ennakoimaan kaarretta oikealle sen sijaan, että olisi mennyt rehellisemmin pari askelta suoraan. Laukannostot vasemmalle puolestaan takkusivat siitä syystä, että Pave alkoi ehdotella laukkaa ihan omia aikojaan. Pitihän senkin tietysti päästä menemään, kun kaverit edessäkin menivät. Tyhmä kuski ei vain asiaa tajunnut, vaan jarrutteli menemään. Kertaalleen sain kanavoitua Paven energian oikein eli lyhyempään, mutta napakkaan raviin. Pave myös malttoi tällä kerralla kuunnella minua, jolloin sain valmisteltua vasemman laukan nostamisen. Pave nostikin sen siitä pyynnöstä pyöreän rentona pysyen. Jes! Harmi vain, että tämä jäi ainoaksi kunnon onnistumiseksi. Tämän jälkeen Pave alkoi kierrosten myötä kipitellä laukkakohtaan tultaessa, jolloin sain pyöräyttää jäähdyttelyvoltin ennen kuin pääsin kokeilemaan nostoa uudelleen.
Loppuravissa ei tehty enää kummempia, vaan siirryimme aika nopeasti kävelemään. Tunnin treeni oli aiheeltaan oikein mukava, mutta harmikseni emme Paven kanssa siinä kovin loistaneet. Hirveilyn määrä tunnilla myös jäi kaivelemaan. Opettaja hoksauttelikin tunnin aikana suoristamaan ryhtiä, ja tunsin itsekin valuvani koko ajan etukenoon. Ryhti oli pahemman kerran hukassa. Positiivista tunnissa oli kuitenkin se, etten napsahdellut niin paljoa kuin olisin voinut. Tähän ehkä auttoi opettajan tehtävällä minulle sanomat sanat: rauhassa vain. Taikasanat, joita näemmä osaan totellakin.
