Tiistaina oli taas luvassa yksi opetuksellinen tunti ja yksi maasto. Pave sai toimittaa ratsuni virkaa molemmilla tunneilla. Aloitimme koulutunnista, jolla oli yhteensä kolme ratsukkoa. Treeniaiheena olivat pohkeenväistöt.
Tunnin pääkuvio oli kääntää lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja jatkaa uralle pohkeenväistössä. Teimme molempiin suuntiin väistöt kerran tai pari käynnissä, sitten tulimme niitä ravissa. Lopuksi teimme väistöt ravissa ja uralle päästyämme nostimme laukan. Ideana oli, että onnistuessaan väistö auttaisi laukannostossa.
Väistöissä sai mennä kaikeksi onneksi rauhallisesti, sillä tehtävänä oli keskittyä väistöaskeliin. Väistöt vasemmalle sujuivat tänään hieman tavallista paremmin. Tämä tarkoitti sitä, ettei Pave hirveillyt aivan jokaista väistöhetkeä. Varsinaiset väistöaskeleet olisivat saaneet kuitenkin olla selvemmät. En kuitenkaan saanut Paven ulkopuolta niin hyvin haltuun. Jäin taas liikaa sisäohjaan kiinni, vaikka yritin muistaa tehdä juurikin sillä ohjalla pieniä myötäyksiä.
Etukäteen onnittelin itseäni siitä, että aloitimme väistöillä vasemmalle. Luulin, että saisimme vaikeamman suunnan hoidettua ensiksi alta pois ja pääsisimme väistöissä oikealle vähän helpommalla. Väistöt siihen suuntaan ovat viime aikoina toimineet paremmin. Vaan luulo ei ole tiedon väärti. Väistöissä vasemmalle Pave ei alkanut ennakoida tulevaa oikean laukan nostamista oikeastaan. Sen sijaan vasemman laukan nostamista se alkoi ennakoida heti väistökuviolle käännyttäessä. Niinpä muka helpompi väistösuunta meni paljon epätasaisemmin Paven hirveillessä, kiirehtiessä ja yrittäessä hypätä laukkaan omia aikojaan. Hoh! Paven ulkopuoli oli tässäkin suunnassa hukassa, mikä ei parantanut tilannetta.
Laukannostot molempiin suuntiin eivät olleet tänään kovin hyviä. Tämä tietenkin paljasti sen, etteivät väistöhetkeet olleet menneet niin nappiin eivätkä siten auttaneet nostoissa. Molemmissa laukoissa saimme kuitenkin kohtuullisia pätkiä. Niissä Pave laukkasi aika pehmeästi, ja minä keskityin olemaan käsilläni rento. Vasemmassa laukassa olisin saanut taas kerran ottaa ulkopuolen paremmin haltuun. Paven etuosa kun jäi kenottamaan vähän ulommas. Oma istuntanikin tuntui valuvan aina vain enemmän vasemmalle, vaikka yritin hilautua keskemmäs satulaa. Oma istuntani etenkin laukassa on mennyt kehnompaan suuntaan. Se heijastuu myös käsiin, joilla tuntuu olevan aivan oma elämänsä.
Loppuravissa yritin vielä prässäillä meitä molempia hommiin. Siinä kovin kummoisesti tosin onnistumatta. Pave tuntui vähän painavan ohjille, ja yritin kohottavilla puolipidätteillä ja pohkeilla ratsastaa sitä edestä kevyemmäksi. Takaosa ei kuitenkaan startannut toivotusti, mutta saimme pientä parannusta. Vasen kierros jäi kuitenkin vielä vähän tönköksi, kun en saanut tunnin aikana pehmiteltyä Pavea siihen suuntaan. Väistöjä oli taas hyvä harjoitella, vaikka kinkkisiähän ne vieläkin minulle ovat. Opettaja kuitenkin lohdutti sanomalla, että ovat ne kuitenkin vähän parantuneet. Kunpa sitä vain osaisi istua ja vaikuttaa oikein, niin elämä satulassa olisi niin paljon helpompaa.
